- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1521-1522

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Omankäden oikeus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1521

vat 1870 ensimäiset maalian saapuneet
suomalaiset lähetyssaarnaajat (B. B. Björklund y. m.)
lähelle silloisen heimopäällikön Sikongon
asuntoa. Asema jäi autioksi 1888. kun
lähetyssaarnaaja Roihan täytyi paeta sieltä pois sikäläisen
heimopäällikön Nehalen ilkivaltaisuuden vuoksi.

U. P.

Omankäden oikeus. 0:sta puhuu rikoslaki
16 luvun 14 § :ssä. jonka mukaan se, joka
luvattomasti itse tekee ulosoton taikka muuta o:ta,
on rangaistava enintään 200 mk:n sakolla tahi
vankeudella korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi,
ellei rikos samalla ole sellainen, että se myöskin
toisen lainpaikan mukaan on rangaistava, ja
rangaistus siinä ole määrätty suuremmaksi.

A. T.

Omantunnonvapaus on se periaate, että
yksilön tulee persoonallisuuden sisäisissä asioissa
ja varsinkin uskonnollisissa olla riippumaton
valtiosta tai muusta yhdyskunnasta, joka jäseniinsä
nähden käyttää julkista valtaa. Vastakohtaa
sanotaan omantuunonpakoksi, jota harjoitetaan,
kun yksilö ulkonaisella voimalla estetään
siveellisen tai uskonnollisen velvollisuuden
täyttämisestä (esim. kun Sophokleen kuvaama Antigone
ei saa haudata sodassa kaatunutta veljeään)
taikka vaaditaan sanoin tai teoin tunnustamaan
hänen omasta vakaumuksestaan poikkeavia
käsityksiä (esim. kun Rooman valtiovalta vaati
kristittyjä kunnioittamaan heidän uskonnolleen
vieraita jumalia). Periaatteelliseksi vaatimukseksi
o. varsinaisesti muodostui protestanttisuuden
taistelussa katolista kirkkojärjestelmää vastaan,
mutta jo uskonpuhdistuksen aikaan ja varsinkin
myöhemmin ovat humanistiset ja
vapaa-aattei-set pyrkimykset (esim. valistusajan filosofia)
suuresti vaikuttaneet o:n hyväksi. O. sisältyy
uskonnonvapauteen merkiten siinä erityisesti sitä
vaatimusta, että yksilön on annettava vapaasti
ratkaista ja järjestää uskonnollinen suhteensa,
jotavastoin uskonnonvapaudella ymmärretään
yksilön o:n lisäksi myöskin uskonnollisen
yhdyskunnan oikeutta muodostua ja järjestyä valtiovallasta
riippumatta (ks. Uskonnonvapaus). O. ei
voi merkitä sitä. että yksilö olisi
kansalaistoiminnassaan kokonaan vain omastatunnostaan ja
siveellisestä harkinnastaan riippuvainen, sillä
sellainen vapaus tietäisi yhteiskuntajärjestyksen
häviötä (ks. Anarkismi). O. voi vain merkitä
yksilön vapautta sellaisissa asioissa, jotka
yhteiskunnan tarkoituksen mukaisesti ovat
tunnustettavat yksilön ratkaisun ja järjestämisen alaisiksi.
Mutta kun on asetettu sellaisia oikeudellisia
säännöstöjä, joissa oikeusjärjestys ja yksilön
omatunto helposti joutuvat toistensa kanssa
likeiseen kosketukseen ja ristiriitaan, esim. vala,
avioliiton päättämisen muoto, lastenkasvatuksen
ja -opetuksen järjestely, niin ei ole aina osattu
yhteiskunnan kannalta järjestää o:tta koskevia
yhteiskunnallisia suhteita siten, että yksilölle
jäisi tarpeeksi laaja toimintavapaus, johon ei
yhteisön kannattama oikeustajunta määräävästi
vaikuttaisi. Siveelliseltä kannalta katsoen
vaikeus johtuu erittäinkin siitä, että omatunto
esiintyy yksilön tietoisuudessa ehdottomien
vaatimusten asettajana eikä yksilö voi yhteiskunnalliselle
oikeusjärjestyksellekään myöntää sellaista
ehdotonta velvoitusta, jonka hän omassatunnossaan
kokee. Tämä ehdottomuus lausutaan uskonnolli-

1522

sen vakaumuksen puolelta siinä muodossa, että
enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä.
Nykyisen kulttuurivaltion tehtävä on järjestää
suhteensa uskontoon ja muuhunkin henkiseen
toimintaan, kuten tieteelliseen tutkimukseen ja
taiteelliseen tuotantoon, siten että o. tulee
tunnustetuksi sillä alalla, joka sille
oikeudenmukaisesti kuuluu. Z. C.

Omar, tavallinen aral), henkilön nimi. myös
kahden kalifin nimi. Omar I ibn alKhattäb,
toinen kalifi, 634-644. Omar II ibn Abdal’aziz
717-720. ks. Kalifit, palsta 110 seur. K. T-t.

Omar alKhajjämi, pers. matemaatikko ja
runoilija (k. 1123). Kuninkaallisena astronomina
Bagdadissa O. toimeenpani Persian kalenterin
uudistuksen 1079. Hänen tärkein matemaattinen
teoksensa on käännetty ranskaksi nimellä
.,L’al-gcbre d’Omar Alchayami" (1851). Runoissaan O.
esiintyy satiirillisena skeptikkona, Bodenstedtin
ja von Schaekin sekä Fitzgeraldin
englantilaisten käännösten ja mukailujen kautta hänen
runonsa Rubaiyät („nelisäkeiset") Euroopassa ja
Ameriikassa ovat saavuttaneet erinomaista
mieltymystä ja innostusta. [A. Christensen,
,,Muham-medanské digtere og tænkere" (1906).] K. T-t.

Omaruru, vanhimpia lähetysasemia
Herero-maalla, Lounais-Afrikassa, läpikulkupaikka
Ambomaalle mennessä, suurimpia sikäläisiä
saksalaisten siirtoloita. U. P.

Omatunto 1. tunto määritellään ahtaammin
tai laajemmin. Ahtaassa merkityksessä o. on se
välitön siveellinen arvostelu, jonka yksilö
kohdistaa itseensä, omaan toimintaansa ja
tahdonsuuntaansa. Tässä merkityksessä puhutaan
hyvästä tai pahasta o:sta. Yksilöllä on hyvä o.,
kun hän tajuaa oman tekonsa
velvollisuuden-mukaiseksi ja sen johdosta tuntee mielenrauhaa;
paha o. hänellä on. kun hän huomaa rikkoneensa
velvollisuuttaan vastaan ja sen johdosta tuntee
katumuksen tuskaa. Tämä o:n arvostelu ei
kohdistu vain jo suoritettuun tekoon, vaan mvös
aiottuun ja vasta tulevaisuudessa suoritettavaan,
joten o. voi esiintyä kelioittavana tai
varoittavana eikä vain tehdystä teosta rankaisevana.
Laajemmassa merkityksessä o:oon sisältyvä
arvosteleminen kohdistuu muidenkin
yksilöiden toimintaan ja käyttäytymiseen kuin
arvostelijan omaan, jopa sellaiseenkin, joka ei esiinny
havaittavana tosiasiana, vaan ainoastaan mielessä
kuvailtuna, mahdollisena siveellisen
arvostelemisen esineenä. Vielä laajemmaksi käy 0:11 käsite,
jollei o:oa rajoiteta siveellisen
arvostelemisen piiriin, vaan puhutaan tieteellisestä,
loogillisesta, yhteiskunnallisesta, poliittisesta,
esteettisestä y. m. o:sta. Epämääräisyyttä sekin seikka
liittää o :n käsitteeseen, että o. esiintyy hyvin
monessa tietoisuuden asteessa, sillä o :ksi
voidaan sanoa niitä välittömiä siveellisen
arvostelemisen mielenliikkeitä, jotka vaistomaisesti
liittyvät yksilön omiin tai muiden tekoihin,
yhtähyvin kuin sitä „praktillisena iärkenä"
esiintyvää itsetietoista harkintaa, jolla yksilö
muodostaa siveelliset arvostelmansa omista ja muiden
teoista ja tahdonsuunnista. 0:n käsitteen
ymmärtämiseksi on tärkeätä erottaa o:n muoto ja
sisällys toisistaan. Edellisellä ymmärretään sitä
suhdetta, joka erittäinkin tunteena ilmenee
yksilön velvollisuudent ietoisuuden ja hänen
erinäisten tahdonvirikkeittensä ynnä tahdonilmai-

Omankäden oikeus Omatunto

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0789.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free