Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Opettajainvalmistus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1559
Opettajaseminaari—Opetusmuoto
1560
Kansako ulunopettajain kokouksista ks.
Kansakoulu kokous. — Lopuksi
mainittakoon. että viime vuosisadan jälkipuoliskolla
ruvettiin pitämään pohjoismaisia
koulun-opettajakokouksia (Nordiska skolmöten),
yhteisiä kansakoulun- ja oppikoulunopettajille,
joihin meidänkin maamme opettajat ovat
vilkkaasti ottaneet osaa. Ensimäinen oli Gööteporissa
1870. Niitä on sitten viisivuotisin väliajoin
pidetty vuorotellen Skandinaavian kolmen maan
pääkaupungeissa, viimeksi Tukholmassa 1910
(pöytäkirjat julkaistu ruotsin, tanskan ja
norjankielisinä). — V. 1908 pidettiin Lontoossa ja
1912 Haagissa kansainvälinen
siveyskas-vatusopillinen kongressi (pöytäkirjat julkaistu
englannin-, ranskan- ja saksankielisinä). [YI.
opettajakokouksista on selostuksia ja
kirjoituksia Kasvatusopin, ylid. aikakauskirjassa v:ilta
1867, 1890, 1893, 1898.] O. Me.
Opettajaseminaari ks. Seminaari.
Opettajatutkinto ks. Opettaja.
Opetus sanalla ymmärretään yleensä sellaista
järjestettyä toimintaa, jonka tarkoituksena on
jonkun henkilön kykyjen kehittäminen, tietojen
ja taitojen lisääminen. Se tapahtuu joko kotona
vanhempain tai erityisten kotiopettajain johdolla
taikka, mikä on tavallisinta, julkisissa
oppilaitoksissa. 0:n luonteen ja tarkoitusperän
mukaisesti erotetaan toisistaan a 1 k e i s-o. ja a
m-m a 11 i-o.. johon tavallaan sisältyy myös
korkeakoulujen tarjooma tieteellinen o.
Ammatti-o:sta pitävät huolta erityiset ammattikoulut,
joiden toiminta edellyttää oppilailla olevan
määrätyt, laajemmat tai rajoitetummat, alkeistiedot.
Alkeis-o:lIa ymmärretään kansa- ja oppikoulun
antamaa opetusta. Sen päämäärästä on eri
aikoina ollut erilaisia mielipiteitä.
Herbart-Zilleri-läinen kasvatusoppi pitää o:ta kasvatuksen
tärkeimpänä puolena ja puhuu
kasvattavasta opetuksesta tarkoittaen sillä
sellaista o:ta, joka monipuolista harrastusta
herättämällä ja vaikuttamalla tunteeseen ja tahtoon
kehittää oppilaassa siveellistä luonnetta. [M.
Soininen. „Yleinen kasvatusoppi" (1900) ; sama,
„Opetusoppi" (1907).] O. M e.
Opetusjoukot, ne kantajoukot, joihin upseereja
ja miehistöä komennetaan koko armeiasta
määräajaksi saamaan lisää harjoitusta aseiden käytössä
sekä taktillista koulutusta. O. ovat varustetut
tarpeellisilla opetusvälineillä ja erityisesti
opet-tajatoinieen sopivalla henkilökunnalla.
Sotakan-nalle asetettaessa o. joko liitetään muuhun
ar-meiaan tai linjoitetaan. Eri aselajeja varten on
eri o. Upseerit ja aliupseerit otetaan armeiasta
1-2 vuodeksi kerrallaan, kun taas miehistön
muodostavat kaikista itsenäisistä joukko-osastoista
valitut, yhdeksi vuodeksi opetusjoukkoon
komennetut sotilaat. Erinäisten o:jen yhteydessä on
myös korkeampia upseerikouluja (ks. t.).
m. v. n.
Opetusjuoksu ks. O p e t u s k u 1 k u ja
Opetusmenetelmä.
Opetuskulku. Opetusopissa erotetaan
toisistaan ensinnäkin analyyttinen 1.
erittelevä ja synteettinen 1. yhdistävä o.
1. opetusjuoksu. Edellisessä lähdetään jostakin
määrätystä kokonaisuudesta, joko oppilaan
mielle-piiristä taikka kulloinkin käsillä olevasta
opetusaineesta (esim. kuva, sana. lukukappale), joka
sitten selvemmän, määrätymmän tiedon
saamiseksi jaetaan osiinsa, eritellään. Jälkimäisessä
päinvastoin lähdetään osista, joista kokonaisuus
on rakennettava. Tämän ohella erotetaan
toisistaan dogmaattinen ja geneettinen o.
Edellistä noudattaessaan opettaja esittää
ainettansa valmiina oppilaan jotenkin passiivisesti
vastaanotettavaksi, jälkimäisessä sitävastoin
esitetään asiat syntynsä mukaisesti, kehityksessään,
jolloin oppilas omatoimisemmin opettajan
johdolla saa tietonsa kulloinkin esillä olevasta
opetus-esineestä. O. M-e.
Opetuslapsi, oppilas: vanha nimitys, jota
nykyään käytetään vain uskonnon suurmiesten,
eritoten Vapahtajan oppilaista.
Opetusmenetelmä. 0:llä 1. opetusmetodilla
tarkoitetaan sitä menettelytapaa, jota opetuksessa
on noudatettava, jotta tarkoitettu päämäärä
parhaiten saavutettaisiin. Entisaikain kasvatusopin
teoreetikot esittävät o:nsa lyhyissä,
lukuisammissa tai harvemmissa, lauseissa, säännöissä,
joiden mukaan opettajan tuli opetusta antaa.
Co-meniuksella esim. oli niitä 40. Uudempi
kasvatusoppi yleensä varoo yleispätevien
yksityiskohtaisten sääntöjen antamista, esiintyypä aika
ajoin sellainenkin mielipide, että opetus on
siihen määrään vapaata, opettajan ja oppilaan
yksilöllisestä persoonallisuudesta riippuvaa
taiteen-luontoista toimintaa, että kaikki säännöttely on
mahdotonta. Kumminkin uudempikin
kasvatusoppi, vaikka paneekin suurta painoa opettajan
persoonallisuuteen, on ahkerasti ja epäilemättä
menestyksellä tutkinut o:ää koskevia kysymyksiä,
mikä sielutieteellisen tutkimuksen edistyessä on
käynytkin entistä hedelmällisemmäksi. — O :ää
määrättäessä on ratkaistava ennen kaikkea
kysymys opetusaineksen jaoittelusta ja ryhmittelystä
(opetussuunnitelmaoppi) sekä kysymys tämän
aineksen esittämisestä sielullisia lakeja ja
oppilaiden henkistä kehitystä vastaavalla tavalla.
Sellaiset seikat kuin eri opetusaineiden merkitys ja
asema opetusohjelmassa kuin myös niiden
keskinäinen suhde (rinnastaminen, keskittäminen)
ovat tässä selvitettävät. Samoin opetusaineksen
järjestely vastaamaan oppilaiden luontaisia
harrastuksia ja henkisen käsitvstason vähittäistä
nousua, vrt. Opetuskulku, Opetusmuoto.
O. ,l/-e.
Opetusmuoto on se ulkonainen menettelytapa,
jota opettaja opetuksessaan käyttää. Sen mukaan
erotetaan nykyisin opetusopissa tavallisesti
toisistaan suusanallinen 1. suullinen, näyttävä ja
harjoittava o. Suullinen o. saattaa esiintyä
milloin opettajan tai oppilaan pitempänä
yhden-jaksoisena puheena, milloin keskusteluna, jolloin
kysymykset ja vastaukset tavan takaa
vaihtelevat. Tämän mukaan erotetaan suullisessa o:ssa
yksinpuheinen (esittävä 1.
akroa-maattinen ja kertova) sekä v u o r o p
u-heinen 1. keskusteleva (dialoginen 1.
erotemaattinen) o. — Nykyaikana on
havainnollisuuden periaatteen mukaisesti
näyttävä 1. epideiktinen o. saanut yhä
enemmän sijaa opetuksessa. Tietoa ei saada yksistään
kuulemalla, vaan myös näkemällä. Siksi on otettu
käytäntöön erilaisia opetusvälineitä: kuvia,
todellisia esineitä, malleja, joita näyttämällä
kulloinkin esillä olevia osia pyritään saamaan
havainnollisemmaksi. Tämä o. soveltuu parhaiten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
