- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1569-1570

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oppilassopimus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1509

Oppilassopimus—Oppiriita

1570

sissä 1,163, kaikkiaan 3,669. 5-luokkaisia
suomenkielisiä alkeiskouluja oli luku-v. 1912-13 3, joissa
oli yht. 325 oppii., ruotsinkielisiä 4, 564 oppii.
Suomenkielisiä valtion tyttökouluja oli
mainittuna luku-v. 11, joissa oppilasmäärä oli yht.
2,628, ruotsinkielisiä 4, 960 oppii. Kaikkiaan oli
valtion oppikouluissa, jatko-opistot ja suom.
tyttökoulun yliopistoon johtavat jatkoluokat
siihen luettuna, luku-v. 1912-13 11.499 oppilasta,
joista 8,091 suomen- ja 3,406 ruotsinkielisissä
kouluissa. -— Mutta maassamme on vielä suuri
määrä vksityisoppikouluja, jotka ovat
osittain kunnallisia laitoksia, osittain varta
vasten perustettujen kannatusyhdistysten tai
yhtiöiden, jotkut yksityisten henkilöiden
omistamia, mutta valtion avustamia opistoja. Kun o.
pitkät ajat oli kokonaan ruotsinkielinen ja kun
vielä senkin jälkeen, kun ensimäinen
suomenkielinen o. 1858 avattiin Jyväskylässä,
suomenkielisen o:n asema hallituksen
välinpitämättömyyden takia oli heikko, perustettiin joukko
yksityisiä suomenkielisiä o:ja, lyseoita ja tyttökouluja.
Enimmät joutuivat kumminkin vähitellen
valtion huostaan. Mutta 1890-luvulla ruvettiin
maahamme perustamaan uudenmuotoisia o:ja,
yhteiskouluja, jolloin yksityis-o:jen loistokausi
maassamme alkaa. Tämä koulumuoto on meillä
osittain käytännöllisistä, osittain periaatteellisista
syistä erittäin suosittu. 51 yliopistoon
johtavasta yksityisopistosta oli luku-v. 1912-13
ainoastaan 6 erikoiskoulua, nim. 1 poika- ja 5
tyttökoulua. Ensimäinen yhteiskoulu, ,,Läroverket för
gossar och flickor" Helsingissä, avattiin 1883,
ensimäinen suomenkielinen yhteiskoulu,
,,Helsingin suomalainen yhteiskoulu", alkoi toimintansa
kolme vuotta myöhemmin, 1886. Nykyisin
yhteiskouluja, varsinkin 5-luokkaisia, on monin
paikoin maaseudullakin. Ne ovat kaikki
reaaliopis-toja, muutamissa kumminkin latina oppiaineena
yläluokilla. Kaikkiaan oli maassamme luku-v.
1912-13 75 yksityisoppikoulua, joista 54 oli
suomen-, 21 ruotsinkielistä. Niissä oli oppilaita
yhteensä 13,412: suomenkielisissä 9,800,
ruotsinkielisissä 3,612. Tässä ei ole otettu huomioon
niitä yksityisiä jatkoluokkia, jotka liittyvät
valtion alkeiskouluihin tai tyttökouluihin. Poikain
lukumäärä yhteiskouluissa on jossain määrin
pienempi tyttöjen lukumäärää. —
Ylioppilastutkinnon suoritti 1913 kaikkiaan 1,159 o:n
oppilasta. — Ylemmän kansakoulun 2 alinta
luokkaa muodostavat nykyään o:n pohjako
u-1 u n. Kumminkin saavat o:t suuren määrän
oppilaita yksityisistä valmistavista
kouluista, joita luku-v. 1912-13 oli kaikkiaan 42,
21 suomen- ja yhtä monta ruotsinkielistä.
Viime aikoina on vaadittu koko kansakoulun
tekemistä pohjakouluksi, mutta sitä on
varsinkin o:n taholta jyrkästi vastustettu
huomauttamalla erikoisesti, että meillä monet kielet, jotka
muutoinkin vaikeuttavat koulumme uudistusta,
tekevät sen perin vaikeaksi. Sensijaan on
keski-k o u 1 u-järjestelmä saavuttanut yleistä
kannatusta ja nähtävästi se pian toteutuu. Sen
mukaan 5 o:n alinta luokkaa muodostavat
päättyvän oppijakson, jonka suorittanut saa
kelpoisuuden erinäisiin virkoihin yhteiskunnassa, tai on
se soveliaana pohjana ammattiopinnoille.
Muutamissa muissa maissa toimeenpantu
linjajako o:n yläluokilla odottaa vielä ratkaisua.
50. Tl. Painettu "/»14.

[V. K. E. \\ ielimann, „Suomen kasvatuksen ja
opetuksen historia pääpiirteissään" (1903), A. R.
Blomqvist, „Entisajan koulu" (Oma maa III),
sama, ,,Yksityiskoulut ja kasvatusaatteiden
uudistus" (Oma maa II), ,,Suomen kartasto" (1910),
„Yksityisoppikoulujen lainsäädäntö ja
valtionavustus" (komiteamietintö, 1911), ,,Tilastollinen
katsaus Suomen oppikoulujen tilaan ja
toimintaan lukuv. 1912-13" (Suomenmaan virallinen
tilasto IX, 1914).] vrt. Kymnaasi, Lyseo.
X o r m a a 1 i 1 y s e o, Yhteiskoulu, Y k s
i-tyisoppikoulut. 0. M-e.

Oppilassopimus ks. Oppipoika.

Oppipakko ks. Oppivelvollisuus.

Oppipoika 1. oppilas, henkilö, joka on
jonkun ammatinharjoittajan palveluksessa
kehittyäk-sensä hänen johdollaan ammattitaitoiseksi
työntekijäksi. Sopimus, jonka perusteella joku rupeaa
o:ksi, on samalla sekä työ- että oppisopimus:
oppilas antaa työvoimansa työnantajan
käytettäväksi ja tämä puolestaan sitoutuu toimittamaan
hänelle asianmukaisen ammattikasvatuksen.
Oppi-suhteeseen sisältyy vielä lisäksi se, että
työnantaja ottaa isän sijaisena pitääksensä huolta
oppilaan muustakin kasvatuksesta ja
ruumiillisesta menestymisestä. — Ammattikuntalaitoksen
aikana oli o:in asema tarkoin järjestetty, m. m.
määrätty, kuinka pitkän oppiajan kuluttua o.
saattoi päästä kisälliksi (ks. t.). mutta
ammattikuntalaitoksen rappeutuessa tuli o:in
ammattikasvatuskin laiminlyödyksi. Elinkeinovapauden
voimaan päästyä o:in ammattikasvatus ja
heidän suhteensa työnantajiin jäi kaikkea virallista
järjestelyä vaille. Mutta kun varsinkin
käsityö-läispiireistä pian alkoi kuulua valituksia siitä,
että järjestetyn oppilaslaitoksen
lakkauttamisesta oli ollut seurauksena ammattitaidon
huomattava aleneminen, niin ryhdyttiin useissa
maissa jälleen lainsäännöksillä järjestämään
op-pilasoloja niissä ammateissa, joissa sellainen
järjestely katsottiin tarpeen vaatimaksi.
Useimmissa Euroopan maissa, esim. Saksassa.
Itävallassa, Sveitsissä, Tanskassa, Norjassa, y. m.
onkin nyt olemassa lakeja oppilaslaitoksen
järjestämisestä ja toisissa maissa, esim. Ranskassa.
Unkarissa ja Suomessa y. m., valmiita
lakiehdotuksia.

Yleensä uudenaikaiset oppilaslait koskevat
sellaisia teollisuusammatteja, joiden harjoittamista
varten tarvitaan pitempiaikainen opinkäynti.
suurissa sivistysmaissa kuitenkin myös kauppa
ammattia. Oppilaslakien sisällyksestä
mainittakoon, että ne m. m. velvoittavat 1) tekemään
oppilasso pimuksi a, joihin on otettava
tarkkoja määräyksiä oppiajan pituudesta,
palkkaehdoista, molemminpuolisista oikeuksista ja
velvollisuuksista, y. m.; 2) alistamaan
oppilassopi-muksen valvovan viranomaisen tutkittavaksi ja
hyväksyttäväksi; 3) valvovan viranomaisen
toimittamaan uudistuvia tarkastuksia
työpaikoilla; 4) oppilaan suorittamaan oppiajan
loputtua ammattinäytteen; 5) työnantajan
käytännöllisen ammattikasvatuksen ohessa
hankkimaan oppilaalle tilaisuuden saavuttaa jonkin
verran tietopuolistakin ammattikasvatusta
sopivassa ammattikoulussa
(käsityöläiskou-lussa). [V. v. Wright, ,,Käsityön ja teollisuuden
ammattikasvatus".] J. F.

Oppiriita, kirkonoppia koskeva riitaisuus.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0813.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free