Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oppilassopimus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1571
Oppisana—1
Oprits(n)ina
1572
Oppisana on erityisessä tieteen tai käytöllisen
toiminaan haarassa käytetty sana, joka osoittaa
jotakin siihen erikoisalaan kuuluvaa, ominaista
käsitettä (lat. terminus technicus).
Oppivelvollisuus. Useissa sivistysmaissa on
säädetty laki, joka velvoittaa lasten vanhemmat
tai holhoojat pitämään huolta siitä, että lapsi
määrättyinä ikävuosina käy asetuksenmukaista
koulua tai saa vastaavat tiedot. Tätä sanotaan
oppivelvollisuudeksi 1. oppipakoksi. Toisinaan
käytetään myös nimitystä koulupakko, joka
sana kumminkin paremmin soveltuu
tulkitsemaan sitä. varsinkin sosiaalidemokraattien
keskuudessa ilmennyttä, mutta ainakin tähän asti
toteuttamatonta ajatuskantaa, että lain säätämä
o. olisi suoritettava määrätyissä kaikille
yhteisissä kouluissa. Tav. on lapsi niissä maissa, joissa
o. on säädetty, oppivelvollinen 6-14 ikävuoteen,
ja oppimäärä käsittää kansakouluissa
annettavat tiedot ja taidot. Viime aikoina on
kumminkin eräissä maissa, erittäin kaupungeissa, edetty
pitemmälle, kun kansakoulun jatko-opetuskin on
määrävuosiksi säädetty pakolliseksi. O.-lakiin
sisältyy aina erinäisiä määräyksiä o:n
täyttämisen valvonnasta, niistä viranomaisista, joille
valvonta kuuluu, ja niistä rangaistuksista, joihin
niskoittelevat vanhemmat ja holhoojat voidaan
tuomita. — O. pantiin alulle Saksassa jo 17 :nnellä
vuosis., jolloin muutamissa valtioissa kirkon
aloitteesta koulunkäynti säädettiin pakolliseksi, vaikka
valvonta ei vielä ollut kyllin tehokas.
Seuraavalla vuosis. valtio otti asian varsinaisesti
omakseen. V. 1736 säädettiin Itä-Preussissa o.-laki,
jonka Fredrik II :n „Generallandschulreglement"
v:lta 1763 ulotutti valtakunnan muihinkin osiin.
Senjälkeen o. on tullut kaikkialla Saksassa
yleiseksi. Itävallassa säädettiin o. niinikään jo 1774
ja pian ryhdyttiin myös tarkoin valvomaan lain
noudattamista; nykyinen laki on v:lta 1883.
Pohjoismaissa asia ratkaistiin 19:nnen vuosis.
alkupuoliskolla: Tanskassa 1814 (nyk. laki 1855),
Ruotsissa 1842 (1897), Norjassa 1848 (1894).
Ranskassa saatiin o. säädetyksi 1882.
Englannissa voi sanoa o:n olevan voimassa v:sta 1880.
O. on vielä seuraavissa maissa: Italiassa (1878).
Portugalissa (1878), Bulgaariassa (1878),
Montenegrossa (1879), Serbiassa (1882) ja
Hollan-uissa. — Suomessa ei ole yleistä o:ta.
Kumminkin sääsi jo 1686 v:n kirkkolaki, että jokaisen
seurakunnan jäsenen tuli päästäkseen
herran-ehtoolliselle ja avioliittoon omata lukutaito sekä
osata Lutherin vähä katekismus. V. 1858,
jolloin kansakoulua alettiin maahamme järjestää,
annettiin julistus, jossa määrättiin, että ensi
ope-tus oli annettava kodissa ynnä kylä- ja
pyhäkoulussa. 1866 v:n kansakouluasetus rakentui
samalle pohjalle. Sittemmin (v:sta 1872 alkaen)
on vaadittu o:n laajentamista m. m. yleisissä
kausakoulukokouksissa ja useita ehdotuksia on
tehty valtiopäivillä. V. 1898 annettiin
valtiosääty-jen ehdotuksen mukaisesti armoll. asetus, jonka
perusteella kunta on velvollinen jakautumaan
koulupiireihin ja perustamaan piiriin koulun, jos
kansakouluiässä (9-16 v.) olevain lasten luku on
30 ja piiri sitä vaatii. Tähän ei kumminkaan
ole tyydytty, vaan on vaadittu säädettäväksi
yleinen o. Asian selvittämiseksi asetettiin 1906
komitea, joka tekikin ehdotuksen o.-laiksi. 1907
v:n valtiopäivillä tehtiin eduskunnassa aloite o.-
lain säätämiseksi maallemme, ja asia oli sitten
käsittelyn alaisena kaikilla seur. valtiopäivillä,
kunnes eduskunta 1910 hyväksyi o.-lain, jonka
mukaan lapset, erinäisin rajoituksin, olisivat
oppivelvolliset 7-13 ikävuoteen. Eduskunnan ehdotus
ei kumminkaan saanut hallitsijan vahvistusta.
1914 v:n valtiopäivillä tehtiin aloite
kunnalliseksi o.-laiksi, jonka mukaan yksityinen kunta
saisi oikeuden määrätä alueellaan o:n, mutta sitä
ei ennätetty käsitellä. — Että o.-laki meidänkin
maassamme olisi todellisen tarpeen vaatima,
osoittaa selvästi se seikka, että ainoastaan 51%
kouluiässä olevista lapsista kävi Suomen
maalaiskunnissa luku-v. 1907-08 kansakoulua. Kaupungeissa
prosenttimäärä on tosin korkeampi ja se kohoo
vuosi vuodelta koko maassa, mutta ilman
pakottavaa lakia ei meilläkään koulunkäynti voi
tulla yleiseksi. [Oppivelvollisuuskomitean
mietintö; „Suomen kartasto" (1910) ; Valtiopäiväin
asiakirjat, erittäin 1910, 5: 1-2; Rein, „Encyklop.
handb." V.] vrt. Kansakoulu. 0. M-e.
Oppolzer /- tsar], 1. Johann von O. (1808-71).
itäv.-saks. lääkäri, tuli sisätautien professoriksi
ensin Praagiin (1841), sitten Leipzigiin (1848)
ja vihdoin Wieniin (1850-71). O. on varsinkin
edistänyt tieteenhaaransa käytännöllisiä puolia
siten osaltaan vahvistaen sitä mainetta, mikä n. s.
Wienin koululla aikoinaan oli. O. asetti näet
lääkärin tärkeimmäksi tehtäväksi potilaitten
hoitamisen, samalla kuin hän piti suotavana, että
lääkäri koettaa saavuttaa päämääränsä tässä
suhteessa niin yksinkertaisin toimenpitein kuin
suinkin. O :n toiminta yliopiston opettajana on niin
ollen ollut terveellisenä vastapainona silloisille
liiallisille teoreettisille pyrinnöille lääketieteen
käytännöllisellä alalla. 0:n julkaisuista
mainittakoon : „Vorlesungen iiber specielle
Pathologie-und Therapie" (1866-72). M. O-B.
2. Theodor von O. (1841-86), edellisen
poika, tähtitieteilijä. Saavutettuaan lääketieteen
tohtorin arvon O. 1864 antautui astronomian
tutkimiseen ja havaintojen tekemiseen omassa
ob-servatorissaan. V:sta 1875 Wienin korkeakoulun
professorina. 0:n suuri teos ,,Lehrbuch zur
Bahnbestimmung der Kometen und Planeten"
(2 os., 1870-80) sisältää hänen tärkeät,
ratalas-kuja koskevat tutkimuksensa. Teki astronomisia
havaintoja astemittausta varten, tutki
häiriö-probleemia, laati pimennystaulut „Canon der
Finsternisse" (1887).
Opponeerata (lat. oppö’nere), vastustaa,
väittää vastaan, tehdä vastalause, olla
vastaväittäjänä akatemiallisessa väitöstilaisuudessa. —
Opponentti (lat. oppö’neus), vastaväittäjä.
Opponentti ks. Opponeerata.
Opportunismi (lat. opportü’nus = mukava,
sopiva), valtiollinen suunta, joka ilman jyrkkää
periaatteellista kantaa mukautuu oloihin
saavuttaakseen tarkoitusperänsä. Tätä nimitystä
käytettiin Ranskassa 1870-luvulla Gambettan
edustamasta suunnasta. Hänen kuoltuaan 1882
sanottiin opportunisteiksi Jules Ferryn
johtamaa tasavaltalaisten ryhmää. J. F.
Opportunisti ks. Opportunismi.
Oppositsioni (lat. oppositio), vastustus.
Oppo-sitsionipuolue, hallitusta ja
hallituspuoluetta tai yleensä vallassa olevaa suuntaa
vastustava puolue. — Astronom. ks. Aspektit.
Oprits(n)ina /-n"-/ (ven.), oik. ,.erotettu": se
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
