- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1605-1606

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Orjuus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1605

Orjuus

1606

kaansa. Joskus köyhät hädässään möivät itsensä
tai lapsensa orjiksi. Hyvin yleinen oli jo vanhan
ajan kansoissa orjain ryöstäminen ja orjakauppa,
jota esim. foinikialaisten sanotaan
harjoittaneen suuressa mitassa. 0:n mukana syntyi
ensimäinen luokkajako yhteiskunnassa. —
Kreikassa ja Roomassa kansantalous perustui
pääasiallisesti o:teen. Edellisen maan
kukoistusaikana orjat olivat useimmissa valtioissa
väestön tuntuvana osana, muutamissa enemmistönä.
Kuitenkin on muinaisen Kreikan orjien
lukumäärää ja merkitystä aikaisemmin suuresti liioiteltu,
sillä vapaa työ ei missään tämän maan valtiossa
kokonaan hävinnyt. Vaikka kreikkalaiset orjat
olivat miltei oikeudettomia, näyttää heidän
kohtalonsa yleensä olleen siedettävä; tukalimmassa
asemassa olivat Spartan helootit (ks. t.).
Roomassa kasvoi orjien luku suureksi vasta
Etelä-Italiassa ja Sisiliassa käytyjen sotien aikana.
Samalla kuin Italian vapaa pikkutilallissääty
hävisi ja maa joutui suurtiloina rikkaiden
ylimysten ja rahamiesten haltuun, tuli orjien käyttö
maataloudessa (karjanhoidossa, viinin-, öljyn- ja
viljanviljelyksessä) yleiseksi, vaikkei vapaa
maatyö koskaan tullut täydellisesti syrjäytetyksi.
Samaten kuin Kreikassa käytettiin Roomassakin
orjia myöskin teollisuudessa ja vuorityössä,
puhumattakaan kotiorjista, joista mainittakoon
erityisesti lasten opettajat; rikkaalla miehellä
saattoi joskus olla tuhansia orjia. Miekkailuorjista
ks. Gladiaattori. Roomalainen orja oli
täydellisesti herransa vallassa. Suurtiloilla ja
suurliikkeissä olevia orjia, jotka saivat asua suurissa
kasarmeissa tai maanalaisissa luolissa, kohdeltiin
armottoman kovasti, niin että he usein nousivat
kapinoihin. Keisariajalla orjien luku väheni
osittain lukuisain vapauttamisten osittain sen
johdosta, että uusien orjien saanti kävi
vaikeammaksi. Samalla orjien asema parani,
myöhemmin erityisesti kristinuskon vaikutuksesta.
Kristillinen kirkko tosin ei vaatinut o:n poistamista,
mutta tunnustamalla orjatkin kristillisen
seurakunnan täysiarvoisiksi jäseniksi ja kohottamalla
työn siveellistä arvoa se horjutti koko laitoksen
perustuksia. — Myöskin niillä germaaneilla,
jotka tunkeutuivat Rooman valtakuntaan, oli
orjia. Näiden lukumäärä lisääntyi tuntuvasti
roomalaisia vastaan käytyjen sotien aikana, ja vielä
enemmän Kaarle Suuren jälkeisinä aikoina,
jolloin orjia saatiin varsinkin Elben itäpuolella
asuvista slaavilaisista heimoista, niin että itse
sana „slaavi" tuli merkitsemään orjaa (esim.
ransk. esclave, saks. Sklave, ruots. slaf).
Myöhemmin tehtiin kauppaa etupäässä muhamettilaisilla
(maurilaisilla) orjilla. Keskiajan alkupuolella oli
siis melkein koko Euroopassa -— myöskin
Skandi-naavian maissa — olemassa orjia, useimmissa
maissa maaorjien rinnalla. Mutta vähitellen -—
ehkä etupäässä kirkon vaikutuksesta —
varsinainen orjuus hävisi tai muuttui lievemmäksi
maaorjuudeksi. Kolmannentoista vuosisadan lopulla
orjuus ja orjakauppa oli melkein kaikkialla
Euroopassa lakannut (Ruotsissa n. 1350, Pyreneiden
niemimaalla vasta n. 1500).

Maaorjuus oli samaten kuin varsinainen
o. eri seuduissa ja eri aikoina muotonsa puolesta
vaihtelevaa. Länsi-eurooppalaisen maaorjuuden
yleisimmin esiintyvinä tunnusmerkkeinä voi
pitää seuraavia seikkoja: maaorja oli sidottu sii-

hen maahan, jota hän viljeli, ja joutui, jos tila
myytiin tai perinnön kautta siirtyi uudelle
omistajalle. tästä riippuvaksi; hän ei saanut luvatta
poistua tilalta, hän oli monenlaisten, osaksi
nöy-ryyttävienkin rajoitusten, esim. isännän
kuritus-vallan, alainen ja hänen oli suoritettava herralleen
päivätöitä tai muita velvollisuuksia ja veroja. Hii
nen täytyi myöskin saada herransa suostumus
omaan ja tytärtensä avioliittoon (vrt. J u s
primæ noctis). Maaorjan kuoltua oli osa
hänen jäämistöänsä joutuva herralle, jonka
puolestaan tuli turvata hänen elatuksensa. Maaorjuus oli
perinnöksi menevää, mutta maaorja ei ollut
oikeudeton niinkuin orja. Hän saattoi omistaa ja
hallita omaisuutta, oli isäntänä talossaan ja
oikeuskelpoinen, s. o. saattoi ajaa asiaansa oikeudessa,
joka tosin ei useimmiten ollut julkinen
tuomioistuin, vaan yksityinen n. s. kartano-oikeus
fIlof-gericht), jossa kuitenkin noudatettiin määrättyjä
oikeusnormeja, niin että maaorja ei ollut
kokonaan herransa mielivallan alainen; niinpä häntä
ei voitu ilman oikeusperustetta häätää pois
tilalta. —- Maaorjia olivat jo Rooman keisarivallan
aikuiset kolonit (ks. Koloni) ja tiettävästi
myöskin germaanilaisilla kansoilla n. s. liti, ja
niiden luku lisääntyi sitten keskiajan
alkupuolella osittain orjista osittain vapaista miehistä,
jotka suojelusta saadakseen luopuivat
vapaudestaan. niin että suurimmassa osassa Länsi- ja
Keski-Eurooppaa maaorjuus oli keskiajalla
vallitsevana (poikkeuksena olivat esim. Alppien
laaksot, Skandinaavian maat. eräät Saksan seudut).
Mutta aikaisin ja varsinkin ristiretkien ajoista
lähtien alkoi myöskin maaorjien vapauttaminen
ja vapaaksi ostaminen tulla yleiseksi; toisin
paikoin (esim. Englannissa ja Kastiliassa)
maaorjuus itsestään lieveni eräänlaiseksi
perinnölliseksi vuokrasuhteeksi. Kun tässä nousuliikkeessä
14:nnellä ja 15 :nnellä vuosis. tapahtui seisahdus,
vieläpä taantuminenkin, niin että talonpoikain
asema eräissä maissa (varsinkin Saksassa)
tuntuvasti huononi, syntyi monessa maassa
talonpoikaiskapinoita (esim. Ranskassa, Englannissa.
Saksassa). Sen ohessa on huomattava, että
maaorjuus vasta keskiajan lopulla ja uudenajan
alkupuolella pääsi valtaan eräissä maissa: 15:nnen
vuosis. keskipaikoilla Tanskassa, missä se
esiintyi ensin ..vornedskabin", sittemmin
,,stavnsbaan-din" (ks. n.) nimellä, 16:nnella vuosis. Elben
itäpuolella olevissa Saksan maakunnissa ja saman
vuosis. lopulla Venäjällä.

Maaorjuus hävisi joko vähitellen ja melkein
huomaamatta tai suuressa mitassa
toimeenpannun yleisen maaorjien vapauttamisen kautta.
Italiassa maaorjuus oli jo 1400-luvulla
melkein kaikkialla lakannut. Englannissa sen
häviäminen alkoi 1200-luvulla, mutta tähteitä oli
olemassa vielä 1500-luvulla, jopa seuraavallakin
vuosisadalla. Skotlannissa olivat
kivihiili-ja suolakaivosten työmiehet maaorjuudessa
1700-luvun loppuun asti. Ranskassa kuningas
Lud-vik X teki 1315 yrityksen maaorjuuden
poistamiseksi kruunun domeeneilta kuitenkaan siinä
täysin onnistumatta, niin että kruunun tilojen
talonpojat vasta 1779, Turgofn aloitteesta,
vapautettiin. Elok. 4-5 päivän välisenä yönä 1789
maaorjuus kokonaan lakkautettiin Ranskassa.
Tanskassa poistettiin „vornedskab" 1702 ja
sen sijaan tullut ,,stavnsbaand" 1788. Saksan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0831.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free