Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Orneerata ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1625
Orneerata—Orphilaiset
1626
Orneerata (lat. örntVre), varustaa, pukea,
koristaa.
Ornithodelphia ks. N o k k a e 1 ä i m e t.
Ornithogalum ks. Linnunmaito.
Ornithologia (kreik. omis = lintu, ja logos =
oppi) 1. lintu tiede käsittää kaikkien
lintuja koskevien ilmiöiden tutkimisen, liittyen näin
yhtenä haarana yleiseen eläintieteeseen. 0:n
erikoisaloja ovat munaoppi 1. oologia,
lintubio-logia ja -ekologia (erittäinkin lintujen
muutto-teitä ja -tapoja koskevat ilmiöt) ja varsinkin
nykyaikaan lintusystematiikka. Erittäinkin
parina viimeisenä vuosikymmenenä on lintujen
tutkimus kohdistunut maantieteellisten
paikallis-muotojen selittämiseen ja erottelemiseen. — 0:n
historia alkaa yhtä aikaa yleisen eläintieteen
historian kanssa, mutta vasta 19:1 lä. vuosis. o.
saavuttaa huomattavamman sijan erikoistieteenä.
Erittäinkin saksalaiset (veljekset Naumann,
Bal-damus. Brehm y. m.) ovat olleet uranuurtajia
ja nykyäänkin ovat o:n kehittäjinä saksalaiset
tutkijat ensimäisinä mainittavat. E. IV. 8.
Ornithopus sativus, serradella,
herne-kukkaisiin kuuluva rehukasvi, kukat
vaaleanpunaiset, palot nivelpalkoja. Viljellään
hiekka-peräisellä maalla, meillä tuskin koskaan.
Kotoisin Espanjasta ja Portugalista. K. L.
Ornithorhynchi ks. N o k k a e 1 ä i m et.
Ornitoliitit (kreik. omis = lintu, ja lithos
-kivi), sukupuuttoon kuolleiden lintujen
fossiilisia jätteitä.
Orobanche, naamakukkaisiin kuuluva
suomu-lehtinen, keltaisen- tai punaisenruskea, toisten
kasvien, etenkin hernekukkaisten juurilla loisiva
kasvi. Useat lajit esiintyvät varsinkin
Välimerenmaissa tuhokasveina viljelyskasveissa
(herneessä, apilaassa, tupakassa, hampussa).
Tavataan lauhkeissa ja lämpimissä vyöhykkeissä.
Euroopassa yli 100 lajia, joista 2 jo Ruotsissa.
K. L.
Orogeneettiset liikunnot (s. o.
vuoria-muodostavat) ks. Dislokatsion i.
Orografia (< kreik. oros = vuoristo, ja
gra-phein = kirjoittaa), fyysillisen maantieteen haara,
joka laajemmassa merkityksessä käsittää sekä
oro m e t r i a n (oppi maan nykyisistä
pinta-suhteista) että orogenian (oppi maan
pinta-suhteitten synnystä ja kehityksestä). Nyk. o :11a
tav. tarkoitetaan vain orometriaa, orogenia on
geomorfologiaa (ks. t.).
Orohippos 1. O r o h i p p u s, hevosen
kehityssarjaan kuuluva sukupuuttoon kuollut muoto
eoseenikaudelta; eturaajoissa 4. takaraajoissa
3 varvasta, kyynär- ja pohjeluut vielä hyvin
kehittyneet.
Orologia = orografia (ks. t.).
Orometria ks. Orografia.
Orontes (nyk. Nalir el Asi), joki Etu-Aasiassa,
Syyrian päävirta, alkaa Antilibanonilta. 1,140 m
yi. merenp., koilliseen Baalbekista, virtaa
pohjoista pääsuuntaa Antiokian yläpuolelle, jossa
kääntyy lounaiseen, laskee Välimereen: 370 km
pitkä, Antiokian alapuolella 00 m leveä.
Orosius, Paulus (k. n. 420 j. Ivr.),
kristillinen tendenssihistorioitsija, joka
maailmanhistoriassaan (..Historiarum adversus paganos libri
VII") vähäisellä asiantuntemuksella koetti
todistaa kristinuskon käänteentekevää vaikutusta
yhteiskunnallisiin ilmiöihin. 0:n teos on tärkeä
Orpheus .ja Eurydike. Krpik.
korkokuva Napolissa.
lähteittensä vuoksi, siinä kun on säilynyt
kappaleita hävinneistä Liviuksen kirjoista y. m. Julk.
Haverkamp (1738), Zangemeister (1882). Paitsi
pääteostaan O. on kirjoittanut pari pienempää
Augustinuksen vaikutuksesta syntynyttä
dogmaattista riitakirjoitusta. [Mörner, ,.De Orosii
vita eiusque historiarum libris VII" (1844) ;
Paucker, „l)ie Latinität des O." (1883).]
Orpana ks. S e r k k u.
Orpheus [-phe’us], tarunomainen kreik.
runoilija ja tietäjä, Oiagroksen (tai Apollonin) ja
Kalliope runottaren
poika, syntyisin
Thraa-kiasta. 0:n laulu oli
niin tenhoisa, että se
sai puut ja kalliot
lähtemään liikkeelle ja
metsän pedot
kokoontumaan rauhallisina sitä
kuuntelemaan. Kun
hänen puolisonsa
Eurydike kuoli, meni O.
alas Haadekseen ja
lumosi siellä laulullaan
vainajain
hallitsijatta-ren Persephonen, niin
että tämä salli
Eury-diken seurata häntä
jälleen elävitten maille,
sillä ehdolla ettei O.
kääntyisi puolisoaan katselemaan, ennenkuin
olivat päässeet ylös maan päälle. O. ei
kuitenkaan malttanut olla katsahtamatta
taakseen, ja Eurydikeu täytyi jäädä manalaan.
0:n surmasivat dionysolaisessa raivossa
riehuvat thraakialaisnaiset repimällä hänet
kappaleiksi. Hänen päänsä heitettiin
Hebros-jokeen ja ajautui sieltä meren poikki Lesbokseen.
josta tuli laulurunouden pesäpaikka. — 0:11
luultiin jättäneen jälkeensä runoja, joissa ihmisille
ilmoitettiin sitä oppia, johon orphilaisten (ks. t.)
uskonlahko perustui. Tärkein oli n. s.
orphilai-nen Theogonia, joka näkyy olleen kokoonpantu
Ateenassa 6:nnella vuosis., mutta luultavasti
osaksi perustui vanhempiin aineksiin. Aikojen
kuluessa syntyi vielä nuorempia theogonioja.
Säilyneet muka 0:n sepittämät teokset, kokoelma
hymnejä, „Argonautika" niminen eepos ja
,,Litliika" (runoelma kivien, varsinkin jalokivien
taikavoimista), ovat osaksi syntyneet
hellenistisellä ajalla, osaksi vasta antiikkisen
kulttuuri-kauden loppuaikoina.
Alkukristillisessä taiteessa (sarkofagikorko
kuvissa ja katakombien seinämaalauksissa) on
usein kuvattu O. kesyttämiensä eläinten
ympäröimänä. 0:ta siis näyttää käsitetyn
jonkunmoisena Kristusta edustavana vertauskuvana.
O. E. T.
Orphilaiset, kreik. uskonnollinen lahkokunta,
jonka oppijärjestelmän muka Orpheus (ks. t.)
oli ihmisille ilmaissut. Orphilaisuus on
kehittynyt Dionysoksen palvelusta; Dionysoksen nimenä
on o: n teologiassa Zagreus. Tämän titaanit
repivät palasiksi ja söivät, mutta Zeus poltti
heidät salamallaan tuhaksi. Tämä tuhka, johon
osaksi sisältyy Zagreuksen jumalallista olemusta,
on ihmisen perusainesta. O. tarjosivat
lahkokuntaansa vihkiytyneille mahdollisuuden puhdistua
pahasta (titaaniaineksesta) ja päästä jumaluuden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
