- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1655-1656

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Osteoma ... - Ostjaakin kieli

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1655

Ostfriesland—Ostjaakin kieli

1656

johti Ahvenanmaalla 1718-19 Ruotsin kanssa
pidettyjä rauhanneuvotteluja ja teki samassa
tarkoituksessa 1719 matkan Ruotsiin; oli 1721
Venäjän toisena valtuutettuna Uudenkaupungin
rauhanneuvotteluissa. 0:n vaikutusvalta kasvoi
Katariina I:n hallitessa, joka nimitti hänet m. m.
varakansleriksi, ylimmän salaisen neuvoston
jäseneksi ja kruununperillisen kasvattajaksi. Hän
säilytti vaikutusvaltaisen asemansa myöskin
kolmen seuraavan hallitsijan Pietari II:n, Annan
ja alaikäisen Ivan VI:n aikana. Annan noustua
valtaistuimelle hän kreiviksi korotettuna johti
ulkopolitiikkaa, mutta vaikutti samalla paljon
sisällisen hallituksen alalla. Viisaudellaan ja
varovaisuudellaan O :n onnistui välttää ne
vaarat, jotka tähän aikaan Venäjällä uhkasivat
ylhäisessä asemassa olevia henkilöitä varsinkin
hallitsijanvaihdoksen sattuessa. Mutta Elisabetin
päästyä 1741 vallankumouksen kautta valtaan
häntä kohtasi tuho. Hänet vangittiin, pantiin
syytteeseen Elisabetin oikeuksien
syrjäyttämisestä ja tuomittiin kuolemaan, mutta sai
armahduksen ja karkoitettiin Siperiaan, missä kuoli
Berezovissa.

2. Ivan Andreevits O. (1725-1804),
kreivi, diplomaatti, edellisen poika; tuli 1757
virkamieheksi Venäjän lähetystöön Pariisissa;
oli 1760-74 lähettiläänä Tukholmassa, missä
joutui läheisiin suhteisiin myssypuolueeseen
esiintyen valtiopäivillä 1765-66, 1769-70 ja 1771-72
tämän puolueen varsinaisena johtajana ja
käyttäen suunnattomia summia lahjomisiin. Kustaa
III :nkin täytyi mielipahakseen neuvotella hänen
kanssaan ja osittain noudattaa hänen neuvojaan
yrittäessään viimeksimainituilla valtiopäivillä
sovittaa puolueita, mutta v:n 1772 vallankumousta
O. ei kyennyt ehkäisemään; kohosi Paavali I:n
hallitessa valtakunnankansleriksi. J. F.

Ostfriesland, Itäfriisinmaa, ent.
ruhtinaskunta Westfalenin piirissä Saksan
valtakunnassa, muodostaa nyt Harlingerlandin kera
Preussin Aurich nimisen hallintopiirin.
Roomalais-aikaan rannikko Emsistä Elbeen oli kaukien,
5 :nnestä vuosis. friisiläisten hallussa;
frankki-laiset kukistivat nämä 700-luvulla, ja v:sta 870
maa kuului itäfrankkilaiseen valtakuntaan.
O., alkuaan maa kummallakin puolen Emsin
suuta, käsitti Hollannin nvk. Groningen nimisen
maakunnan, Preussin 0:n ja Oldenburgille
kuuluvan Jeverin. Oli 1300-luvun keskivaiheille
saakka samojen kohtaloiden alainen kuin
Keski-friisinmaa (ks. Friisiläiset). 1200-luvulta
alkaen 0:ssa esiintyi yksityisiä mahtavia
päälliköitä ; suurimpaan valtaan pääsi 1400-luvulla
Cirksena-suku, joka sai kreivin arvon 1454 ja
1654 Saksan valtakunnanruhtinaan arvon; suku
sammui 1744. Sam. v. kuningas Fredrik II
anasti maan Preussille. Tilsitin rauhan jälkeen
1807 se yhdistettiin Hollantiin, 1810 Ranskan
keisarikuntaan. V. 1813 Preussi sai 0:n, mutta
luovutti sen 1815 Hannoverille; viimemainitun
maan kera se jälleen joutui Preussille 1S66. G. R.

Osthoff, Hermann (1847-1909), saks.
kielentutkija, v:sta 1877 vertailevan kielitieteen ja
sanskriitin professorina Heidelbergissa,
jung-grammaatikkojen (ks. t.) koulukunnan
perustajia. Hänen monilukuisista julkaisuistaan
mainittakoon : „Forschungen im Gebiete der indogerm.
nominalen Stammbildung" (2 os., 1875-76), „Das

Verbum in der Nominalkomposition im Deutschen,
Griechisehen, Slawisehen und Romanischen"
(1878), „Das physiologische und psychologische
Element in der Formenbildung" (1879), „Zur
Geschichte des Perfekts im Indogermanischen"
(1884), „Die neueste Sprachforschung und die
Erklärung des indogerm. Ablautes" (1886), „Vom
Suppletivwesen der indogerm. Sprachen" (1899),
„Etymologische Parerga" I (1901). Yhdessä
K. Brugmannin kanssa hän julkaisi
aikakauskirjaa : „Morphologische Untersuchungen auf dem
Gebiete der indogerm. Sprachen" (5 os., 1878-90).

(y■ W.)

Ostia, muinaisen Rooman satamakaupunki,
Tiberin suun etelärannalla, Ancus Martiuksen
perustama. Aikoinaan kukoistava liikepaikka.
Tiberin liettyminen teki sen kuitenkin vähitellen
tarkoitukseensa sopimattomaksi. Se oli kuitenkin
vielä myöhempienkin keisarien aikana väkirikas
ja suosittu kylpypaikka. 0:n rauniot ovat 3 km
rannikolta nykyisen 0:n luona; siinä on
piispallinen palatsi ja linna.

Ostinato [-ä’-], mus. (it., = itsepintainen),
saman sävelaiheen alinomainen kertaaminen,
säestävien äänien vaihdellessa; tavataan usein
basso-äänessä, basso o. (vrt. Chaconne,
Passacaglia). I. K.

Ostitis ks. Luutulehdus.

Ostjaakin kieli. Laajalle alueelle levinneen,
harvan ja historiallisistakin syistä erinäisiin
maantieteellisiin ryhmiin jakautuneen asutuksen
johdosta o. k., n. s. ugrilaiseen kieliryhmään
kuuluva kaukaisin sukukielemme, osoittaa verrattain
suuria murteellisia eroavaisuuksia, jopa niin
suuria, etteivät toisistaan kaukaisimpana olevat
ryhmät kykene toistensa puhetta ymmärtämään.
Pitäen silmällä erinäisiä äänneilmiöitä ja yleisenä
jakoperustana murteiden suurempaa tai
pienempää vieraaksitajuttavuutta toista murretta
puhuvalle voimme erottaa seuraavat
murrealueet: 1) yläobilaisen (Vasjuganilla ja
Tomskin läänin rajasta Ylä-Lumpokoljin kylään
ulottuvalla osalla Obia), 2) vahilaisen
(Vah-joella ja sen suusta Ylä-Lumpokoljiin), 3) s u
r-gutilaisen (Surgutin kihlakunnan
länsiosassa), 4) irtysiläisen (Tobolskin piirissä),
5) kondinskilaisen (Kondinskin piirissä
Berezovin kihlakuntaa), 6) berezovilaisen
(Berezovin piirissä), 7) obdorskilaisen
(Ob-dorskin piirissä). Mainitut murrealueet eivät
sisäisesti ole suinkaan yhtenäisiä, varsinkin
surguti-laisessa on huomattavia eroavaisuuksia eri
paikkakuntien kielessä, eivätkä ne tietysti toisiinsakaan
nähden ole jyrkästi eristettyjä. Suurin piirtein
ottaen voitaisiin katsoa edellisistä murrealueista
lähemmin liittyvän toisiinsa: a) vahilaisen ja
yläobilaisen, b) irtysiläisen ja kondinskilaisen,
e) berezovilaisen ja obdorskilaisen; varsinkin
en-simäisinä mainittujen (1, 2) läheisyys on suuri.
Yhteisenä ominaisuutena vokalismissa kaikille
itäisille (1-3) murteille on määrätynlainen
paradigmaattinen vokaalivaihtelu (esim. amp
’koira’ r^, impam ’koirani’; dm as- ’istua’ ^ nm
-satn ’istuin’ ^ imsa ’istu!’), mistä läntisissä
murteissa tavataan vain jäännöksiä kiteytyneissä
yleistysmuodoissa. Konsonantismissa tavattavista
murre-eroavaisuuksista ovat huomattavimmat
aikaisemman spiranttisen Z-äänteen edustus t :llä
irtysiläisellä ja kondinskilaisella (4. 5) alueella

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0856.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free