Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ostjaakit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1657
Ostjaakit
1661
voguleja); Patkanovin mukaan 1887 koko
lukumäärä 22,500; yleisen väenlaskun mukaan 1897:
19,663 (10,277 miespuolista, 9,386 naispuolista) ;
eri alueilla vaihteli väkiluku: Toboljskin
piirissä 1781: 3,104, 1840 : 2,982, 1897: 2,359 ;
Berezovin piirissä 1840: 8,630, 1897:
8,567; Surgutin piirissä 1840: 4,675,
1897: 5,552; Vasjuganilla 1858; 948, 1888:
502, 1897 (Tomskin piirissä) : 694; Vali-joella
Larjatskoen volostissa K. F. Karjalaisen mukaan
1897: 1,428. Miesten lukumäärä on naisten
lukumäärää miltei kauttaaltaan huomattavasti
suurempi. Yleisen väenlaskun mukaan 1897 oli
muhamettilaisia 2 ja muita ei-kristittyjä 1,035,
lukuja kirjoitustaitoisia 148, hengelliseen säätyyn
kuuluvia 2 m., kirkkojen y. m. virkamiehiä 2
(perheenjäseniä 7), pikkuporvareja 2 m. ja 1 n.,
talonpoikia 25 m. ja 24 n.,
maanviljelystyön-tekijöitä 87 (perheenjäseniä 266),
karjanhoitajia 446 (perheenjäseniä 1,395), metsätyöläisiä 14
(perheenjäseniä 12), kalastajia ja metsästäjiä
4,186 (perheenjäseniä 12,529), kutoma-aineiden
jalostajia 23 (perheenjäseniä 14), ralidinajajia 8
(perheenjäseniä 10), maataloustuotteiden
kauppiaita 24 (perheenjäseniä 58) y. m. y. m.
Puku. Paitsi erilaisten nisäkkäiden taljoista
tehtiin muinoin vaatteita myös linnun- ja
kalannahasta. Sankarilaulujen mukaan ruhtinaalliset
henkilöt pukeutuivat verkaan ja silkkiinkin.
Nykyään paraastaan vain pohjoisimmat ja
itäisimmät o. käyttävät vanhanaikaista porontaljaista
pukua, jonka pääosat ovat malitsa (kuva 1),
gué, porha (ks. Malitsa), pieksuntapaiset
sukat ja päällyskengät; päättäen kansanrunoista
pukeutuivat muinoin eteläisetkin o. tällaiseen pukuun.
Talvella käytettiin täyskarvaisia pukuosia,
kesällä kuluneita, joista karva usein tyyten kaavit-
tiin pois. Housut ovat useimmiten kankaasta,
samoin etelä- ja lounaisalueella koko puku
(kuvat 2 ja 3), johon jo vanhaan aikaan näyttää
päällys verhona kuuluneen viitta; naisilla se
(s a h a i) on useimmista syistä pohjois-o :llakin
(kuva 4). Muutoin ei vanhassa pukumallissa
suinkaan ole suurta eroa miehen ja naisen puvun
välillä: pohjoisalueella on myös miehillä
(paraastaan nuorilla) palmikot; naisilla on paikoitellen
housujen sijasta jalkojen väliin pantu ja vyöhön
kiinnitetty nahkakaista; erotus on etupäässä
eräissä jalkineiden etuosaan ommelluissa
koristenauhoissa sekä yleensä koristeissa (naisilla oli
erittäinkin lounaisalueella komeat helmikoristeet
rinnoilla; täällä ja Surgutin tienoilla he
käyttivät puvussaan paljon tinaheloja sekä Irtysillä
ja Kondalla ompelukoristeita), joita naisilla oli
paljoa enemmän. Vielä tuonnoin käyttivät
semminkin pohjoiset o. tatuoimista (naisilla
tavallisesti kädenpöydässä, käsivarsissa, säärissä;
miehillä ranteissa, hartioissa; aiheena usein
puumerkki).
Rakennukset. Asunto: tilapäisenä tai
siirrettävänä puoli- tai täydellinen keilakota
(ks. liitekuvaa Asumuksia I), peitettynä
kesällä tuohi-, talvella taljamatoilla (pohjois- ja
itäalueella), tai yksi- ja kaksipuolinen tuulensuoja
(viistokatos) ja neliseinäinen tuohikota;
kiinto-naisena keilakota muodostuu tavallisesti
matalalla kuopalla varustetuksi maakodaksi (ks.
liitekuvaa Asumuksia I), vanhimmaksi
talviasunnoksi. Salvontatekniikan tullessa käytäntöön
sen sijalle astuu neliseinäinen, maakattoinen
hirsijurtta, jonka eteen myöhemmin kasvaa
toinen huone ja johon sittemmin ilmaantuvat
välikatto ja akkunat. Kesäkyliin rakennetaan
neliseinäisen tuohikodan sijalle tuohikattoinen
hirsi-jurtta, joka kehittyy samaan tapaan. Etelä- ja
lounaisalueella vaikuttaa venäläinen
rakennustapa ; jurtta muodostuu tuvaksi: ostjaakkilaisen
pystytakan, tsuvalin, sijalle tulee leipäuuni.
joka aikaisemmin tehtiin pihalle. Ulkohuoneita
ovat patsasaitat (yhdelle, kahdelle tai neljälle
patsaalle rakennettuja), kalan- ja lihankuivaus
sekä porokatokset. Patsasaittoja tehdään m. m.
asetusjousiaidoille metsiin jousen osain ja saaliin
säilyttämistä varten. Kansanrunoudesta päättäen
oli o:11a muinoin erityisiä kokoushuoneita.
— Kalusto. Siirreltävissä kodissa makuusijat
ovat tanterella, maakodissa ja alkeellisissa
talvi-jurtissa maalavoja, jotka myöhemmin kehittyvät
puulavoiksi, kunnes etelä- ja lounaisalueella
tulevat käytäntöön sängyt ja tuolit. Astiat ovat.
paitsi keittovälineitä, puisia tai tuohisia, joita
jälkimäisiä naiset usein taidokkaasti ja
hauskasti koristelevat kuoseilla, joita he veitsenterällä
raaputtelevat kuumalla vedellä kostutettuun
tuolien sisäpintaan; kuoseja myös leikataan (taljaan
ja nahkaankin, esim. pukuihin) ja isketään,
vieläpä maalataankin. Tuohesta tehdään
pohjoisalueella usein kehtokin, jonka selkään
kiinnitetyt koristesäleet osoittavat, onko se pojan vai
tytön. Lusikkojen ja kapustojen varsien päät
koristellaan monasti plastillisilla linnun-ja muilla,
eläinkuvilla. Mattoja tehdään makuusijoille
kaisloista tai saraheinistä, edellisiä nitomalla,
jälkimäisiä palmikoimalla; nekin ovat koristeltuja.
Soittoneuvoja oli kolme laatua:
tavallisin muoto 5-kielinen, haarapäinen. matalan al-
Ostjaakkeja Surgutin tienoilta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
