- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1663-1664

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ostjaakit

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1657

Ostjaakit

1663

Obdorskin ost jaakkinaisia.

taan muotoinen d o m b r a, harvinaisempi (tavataan
länsi- ja lounaisalueella) joutsenen muotoinen,
9-kielinen „kurki" 1. ,,joutsen"; harvinaisin
viulun tapainen 2-kielinen jousisoitin.

Tekniikka. Taruissa ja saduissa puhutaan
sepistä; vähäisimpiä rautakaluja osataan
valmistaa ja korjata edelleen. Liimaa tehdään
monenlaisista aineksista, kuten erilaisista
kalanper-keistä ja poronsarvesta. Siteenä käytetään
yleisesti pajunkuorta ja ohuita tuomisäleitä;
edellisistä tehdään nuoraakin. Nokkosista kehrätään
värttinällä rihmaa, josta vielä tuonnoin
lounaisalueella osattiin kutoa kangasta varsin
yksinkertaisissa kangaspuissa. Kotoisesta luonnosta
saatiin erinäisiä väriaineita, kuten mataran
(ga-lium) juuria (punaista), lieon (lycopodium
compla-natum) varsia (keltaista ja vihreää), lehtikuusen
kuorta, koivun pahkaa ja punamultaa.
Taljan-muokkausaseet ovat melkoisesti kehittyneet;
parkitsemista ei tunneta. Sekä astioiksi että
rakennusten katteeksi käytetty tuohi keitetään,
mistä se nahkistuu. Muinoin saatiin
kitkaval-kea kahden patsaan välissä hihnalla
pyöritettävällä navalla.

Elinkeinot ja asutuksen luonne.
Maanviljelystä harjoittavat ainoastaan
eteläisimmät, s. o. Turtasin, Uvatin ja Mursinin kyläin o.
Obilla ja Irtysillä on pääelinkeinona kalastus,
syrjäjoilla enimmäkseen metsänkäynti, suurella
osalla pohjoisimpia o:ja (s. o. Obdorskin tienoilla)
poronhoito. Lisäjokien varsilla asuvilla o :11a on
etelämpänäkin, nimittäin Berezovin ja Surgutin
piireissä, poroja, mutta vähemmän, monella vain
sen verran kuin vetojuhdiksi tarvitsevat tai ei
ollenkaan. Sankarirunoista päättäen oli niitä
muinoin Toboljskinkin piirin o :11a. Erittäinkin
etelä- ja keskialueella kootaan kaupaksikin
huomattavat määrät marjoja (puolukoita) ja
semran-pähkinöitä. Vähimmin kiintyneitä ovat itäalueen
metsästäjät, joilla vain paraalla
kalastuspaikallaan on kiintonainen asunto talvikylässä;
sellainen on myös kaikilla kalastajilla, jotka
erittäinkin itäalueella harjoittavat lähitienoilla myös
metsänkäyntiä ja joilla usein on myös
kiintonainen kesäasunto kesäkylässä. Lounais- ja
etelä-alueen kalastajat ovat enin kiintyneitä: perhe
asuu, semminkin missä karjaa hoidetaan, usein
koko vuoden talvikylässä. Suuriakin porokarjoja
omistavat kalastelevat kesäisin (Obin
alajuoksulla) ja metsästelevät, mikäli ehtivät, talvella. —
Kalastusta harjoitetaan monenlaisilla,
pienillä ja suurilla, yli Obinkin rakennettavilla pa-

doilla, erinäisillä katiskoilla, suipuilla 1.
nielutto-milla sekä tavallisilla merroilla, puukoukkuisilla
poloilla, atraimilla, ampumalla, nuotalla,
uittover-kolla, hapaasta tehdyillä myötävirtaan
kuljetettavilla pusseilla 1. koldaneilla y. m. Sydäntalven
aikana edistää kalastusta suuresti eräs
luonnonilmiö, n. s. veden kuoleminen (ks.
Kuoleminen), joka karkoittaa jaloimmat kalalajit:
siika-iajit, nelman ja sammen Jäämereen tai
(vähemmän) Obin ja Irtysin yläjuoksulle (sterletin
tänne), mutta varsinaiset paikalliset kalalajit:
peskarin, hauen, ahvenen, säynään, mateen,
särjen, jeletsin, tugunokin y. m. seudun lähdevesiin,
joista niitä vähällä vaivalla usein suuret
määrät saadaan. — Metsästyksen esineet ovat
yleensä samat kuin meillä ennen,
lukuunottamatta kallisarvoista soopelia; majava on
täälläkin sukupuuttoon kuollut. Tärkein pyyntiväline
oli muinoin jousi, jonka kaari tehtiin kahdesta
tai kolmesta eri puulajista: selkäpuoli koivusta,
sisäpuoli havupuun lylystä ja sakarat useinkin
tuomesta. Piilukkopyssyt ovat jo 1700-luvulta
asti olleet käytännössä; niiden ohella on jousi
alentunut vähitellen vesilintujen ampuma-aseeksi.
Itseampuvia 1. asetusjousia viritetään
monenlaisille nisäkkäille. Karhuntappoon käytettiin
keihästä. Erilaisilla loukkumuodoilla ja ansoilla
pyydetään niin nisäkkäitä kuin lintujakin;
vesilintuja suuret määrät keväällä muuttoaikana
ilmaverkoilla ja sulkasadon aikana
havaskatis-koihin ajamalla. — Poronhoitoa harjoittavat
pohjoisimmat o. jättävät kevättalvesta laumansa
välikirjoja, edempänä mainittavia pykälätikkuja
vastaan paimenille, jotka saattavat ne, porojen
perinnäistä vaistoa noudattaen, Uralille tai J äämeren
rannoille; muut päästävät poronsa kesäksi
valloilleen. Karjanhoitoa harjoitetaan vähän,
pääasiallisesti vain Toboljskin ja Narymin piireissä.

Ruoka. Pääravintona oli muinoin liha
(miltei kaikkien eläinten) ja kala; erään
matkustajan kertomuksen mukaan oli leipä vielä
v. 1675 vaiheilla tuntematon tai varsin vähän
käytetty. Erinäisiä pyhinä tai saastaisina
pidettyjä eläimiä ei syödä. Nainen on ruuan
valmistaja, mutta ei saa syödä kaikkia ruokia.
Semminkin teurastettaessa syödään herkkuna raakaa
lihaa, erittäinkin erinäisiä ruumiinosia, kuten
maksa, sydän, aivot ja luitten ydin, hirven ja
peuran rasva; veri kootaan. Kala ja muu riista,
jota ei kohta käytetä, kuivataan tai savustetaan.
Kuivattua kalaa on monta eri lajia, esim. p o
z e m = siikakalan paistettuja kylkiviipaleita;
v a r k a = samojen kalojen rasvaisimmat
selkä-ja vatsaosat, jotka luurangosta irroitetaan ja
ensin hieman tuuletettuina paahdetaan
kattilassa; j u 11 a = halvemmasta kalasta
valmistettua p o z e m i n tapaista; p o r s a = pienempi kala
leikeltynä ja sitten survottuna jauhoksi, jota
käytetään eri lailla. Kalansuolista keitetään
rasvaa (ostj. voi). Kasviaineista, joita käytetään
vähän, mainittakoon erinäiset juuret sekä
marjat ja semranpähkinät. Paikoitellen tukahdute
taan nälkä syömällä savipalloja. —
Nautintoaineista mainittakoon tupakka, nuuska,
kärpässienet (huumaava ja päihdyttävä aine, jota
syötiin m. m. sankarilauluja laulettaessa), pusa
(lounaisalueella), ruis- tai ohrajauhoista
valmistettu päihdyttävä juoma, sekä eräs mahla
pahkasta valmistettu juoma (usjir}k).

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0860.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free