Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ostjaakit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1657
Ostjaakit
1666
Kulkuneuvot. Sukset ovat erittäinkin
pälkääseen nähden erimuotoisia; myöskin
miesten ja naisten sukset ovat takapäistään usein
erilaisia. Ne jakaantuvat muutoin kahteen"
päälajiin: kovalla kelillä käytettäviin
pohjittamat-tomiin ja pehmeällä kelillä käytettäviin poron
tai hirven koipinahoilla pohjitettuihin.
Koira-reistä ks. N a r 11 a. Pororekiä on useita eri
lajeja: miesten- ja naisten-, kuorma- ja
arkku-y. m. rekiä; kaplasten korkeus vaihtelee eri
muodoissa (ks. kuvaa Nartan kohdalta).
Hevosia käytetään enin lounaisalueella sekä Obilla
aina Berezovin kaupungin tienoille asti
pohjoisessa. Kesällä ovat tärkein liikeneuvo ruuhet
ja veneet; edelliset ovat itäalueella yksipuisia,
lännessä ja pohjoisessa enimmäkseen laitalaudoilla
varustettuja. Veneet ovat, päättäen nimestä
saran-rit, syrjäänien kotiuttamia ostjaakkimailla.
Isot matkaveneet, joita erittäinkin venäläiset
käyttävät, ovat kajuutallisia. 0:11a on kajuutan
sijasta tuohimatosta tehty katos. —
Kantovälineet: levytuohesta tehty kontti tai
kanto-levy, s. o. luokkiin tai vanteeseen kiinnitetty
tuohilevy, jonka alasyrjässä ja kupeilla on
kantamuksen päälle sidottavat vitsasraksit.
Vaimonhankinta, avio, synnytys,
nimenanto. Vaimonhankinta tapahtui
muinoin sankarirunoista päättäen usein ryöstämällä
ja suoritetaan erinäisissä tapauksissa siten vielä
nytkin. Vanha ja yleinen tapa on vaimonosto:
hinta vaihtelee varallisuuden ja tytön
henkilökohtaisten etujen mukaan 2-300 ruplaan
(maksetaan myös poroissa, tavarassa, muinoin
orjissakin). Missä työvoiman lisäys perheeseen on
tarpeellinen, otetaan väliin alaikäiselle pojalle
täysi-ikäinen tyttö vaimoksi; alaikäisiä
tyttöjäkin naitettiin. Muinoin oli naimaikä
nuorilla miehillä usein 15, 16, tytöillä 13, 14
vuotta. Monivaimoisuus oli ja on pakanallisten
o.n keskuudessa sallittu; Obdorskin tienoilla
vallitsi näillä leviraatti: nuorempi veli oli
velvollinen (toisten lähteiden mukaan oikeutettu)
naimaan vanhemman veljen lesken. Eräitten o:n
keskuudessa ei sulhanen saanut näyttäytyä
anopille ensimäisen lapsen syntymään asti; vaimon
tulee peittää kasvonsa apelta ja sulhasen
vanhemmilta miespuolisilta sukulaisilta sekä
vierailta miehiltä. Synnytys tapahtuu (pohjoisalue)
erikseen rakennetussa huoneessa. Äiti
puhdistautui majavan haustalla ja pesi lapsensa
(talvella lumella) ennen perheen keskuuteen
palaamistaan. Nimi juontautui tavallisesti jostakin
tapahtumasta tai syntymätilaisuudessa
merkille-pannusta esineestä. Myöhemmin lapsi sai usein
uuden nimen jonkun ominaisuutensa mukaan.
Synnytyksen jälkeen toimeenpantiin uhri.
Naisella ei ole perintöoikeutta, mutta saa hallita
myötäjäisensä; miehen kuollessa hän saa pitää
kodan ja talouskalut; tyttäret jäävät äidin tai
vanhimman veljen huostaan. — Kuolema ja
hautaus. Kuoltua vainaja puetaan paraisiin
vaatteisiinsa; surunmerkiksi omaiset päästävät
hiuksensa hajalle. Hautaus toimitetaan ensi
tilassa; muinoin ei vainajaa kannettu ovesta ulos,
vaan jostakin muusta reiästä (esim. tuohikodan
seinään tehdystä). Haudalla toimitettiin uhri
(esim. vainajaa vetäneet porot tapettiin).
Vainaja peitettiin kahdella katoksella (alemman
peitti ylempi 1. varsinainen liautahuone, johon
53. VI. Painettu »/„ 14.
pienempi mukaanpantava kalusto rikottuna
asetettiin ; suurempi ulkopuolelle). Arkku tehtiin
joko ruuhen osasta tai koverrettiin puusta altaan
muotoinen. Pohjoisimmalla alueella ei kaivettu
kuoppaa. Kuolinhuone savustettiin m. m.
ma-javanliaustalla; siirrettävä kota vietiin toiseen
paikkaan. Muistoaterioita syötiin useita
jälkeen-kinpäin ja vainajan muistoksi tehtiin nukke,
jota muutamia kuukausia pidettiin hänen
sijallaan aterialla ja nukkumassa. Finsch tapasi
eräillä hautausmailla pohjoisalueella pieniä
majoja, joita hän arveli vainajanhuoneiksi.
Yhteiskunta. Päättäen etupäässä niistä
oloista, jotka Castren 1840-luvulla tapasi
Obdorskin o :11a, olivat nämä muinoin yleensä
jakaantuneina sukuihin, joita johti vanhin ja joitten
jäsenet eivät saaneet keskenään avioitua
(ekso-gamia). Useilla suvuilla oli yhteinen ruhtinas,
joka ratkaisi sukujen keskiset riita-asiat
samoinkuin sukujen vanhimmat sukujen sisäiset.
Vanhimman tuomiosta saatettiin vedota
ruhtinaaseen, jolla vielä venäläisenkin vallan aikana oli
ratkaisuvalta kaikissa muissa asioissa paitsi
niissä, jotka vanhan Venäjän lain mukaan
tuottivat kuolemanrangaistuksen. Suvuilla olivat omat
yhteiset sukualueensa; yksityisillä oli
nautinto-oikeus omiin pyydys- ja asuinpaikkoihinsa.
Elatustarpeista vallitsivat monissa suhtein
kommunistiset käsitykset. Kuten historiallisistakin
tiedoista käy selville, oli ruhtinaskuntia suuri
määrä: monet nykyisistä volosteista lienevät
niistä alkunsa saaneet. Muinaisista
sankari-runoista päättäen vaihteli ruhtinaskuntain
asukasluku muutamista kymmenistä muutamiin
satoihin. Suurimpia oli runojen Tapar-vos, joka
muka varusti 300 sotilasta. Bajoina olivat joet,
järvet ja metsät ja keskustana itsekussakin
linna eli varustettu paikka (vos, vots,
vas, vogul. us) : tavallisesti joen rannalla
ympäristöstään kohoava, kahden joen yhtymäkohdassa
oleva jyrkkä-äyräinen niemeke, joka yhdellä tai
kahdellakin vallilla ja vallihaudalla eristettiin
maan puolelta. Etelä-alueella, tataarien
naapureilla, se oli tavallisesti suurempi kuin
pohjoisessa. Runojen mukaan oli pihalla korkea lava,
jolla vartiota pidettiin. Linnan kohdalta
suljettiin joki pohjaan lyödyillä seipäillä, joitten
terävät päät suunnattiin sinnepäin, josta
vihollista odotettiin. Rauhan aikana asui siinä vain
ruhtinas perheineen ja palvelijoineen, mutta
vaaran uhatessa siihen kokoontui muukin kansa.
Valloitukseen ryhdyttiin avonaisella
hyökkäyksellä tai piirityksellä, jos linna oli luja ja
suurella puolustusväellä varustettu. Yhteistä
puolustautumistaan varten ruhtinaat usein tekivät
liittoja keskenään. Suurimpia tällaisia lienee
ollut Demjankan ruhtinaan Nimjanin kasakkoja
vastaan muodostama, jonka käytettävänä olevaan
väkeen kuului 2,000 aseilla varustettua miestä,
näiden joukossa m. m. Kondan voguleja. Usein
o. saivat kestää pohjoisten naapuriensa
samojedien hävitystä, jotka kesäisin retkeilivät
tuohi-veneissään, talvella porokyydissä. Ruhtinaan
arvo tuli ulkonaisesti näkyviin paremmassa
puvussa ja asunnossa, useampien vaimojen
omistamisessa sekä erinäisten, perintönä kulkevien
kalleuksien hoitamisessa. Hän sai sotilaallisen
kasvatuksen ja joutui sotakentällii usein
taistelun ratkaisijaksi. Joutoaikansa nuoret ruhtinaat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>