Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ostjaakit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1657
Ostjaakit
1667
käyttivät kisoihin ja kilpailuihin. Elatustyö oli
pääasiallisesti palvelijain käsissä. Sankarien
ro-tevuutta, ruumiillisia voimia ja ylhäisiä tapoja
kuvailevat runot lennokkain sanoin. —
Kansanluokat. Paitsi ruhtinaallisia henkilöitä
ja vapaita mainitsevat runot alimpana luokkana
orjat, jotka tekivät kaikki raskaammat työt
ruhtinasten linnoissa. Niiden kohtelu oli hyvä, mutta
he olivat täydellisesti asianomaisen henkilön
yksityisomaisuutta. Orjuus pysyi voimassa vielä
Venäjän vallan alkuaikoina; lahjoittipa tsaari
Fedor Ivanovits eräälle ruhtinas Igitsei
Alatse-ville m. m. 11 miehensielua. —Runojen mukaan oli
ruhtinasperheen vanhimmalla jäsenellä, linnan
vanhimmalla (voti-uli), suurin vaikutusvalta:
hän hallitsi rajattomalla vallalla, mutta
neuvotteli tärkeimmistä asioista
kansankokouksessa, jossa sananvalta lienee ollut vain
sukujen vanhimmilla. Se alkoi uhreilla ja
yleisillä kemuilla ja pidettiin kuntahuoneessa, joka
oli erityisesti tätä varten varustettu. —
Valan-teko tapahtuu tavallisimmin karhun kautta
(jonka Töram erään tarinan mukaan asetti
oikeuden puoltajaksi ja vääryyden sortajaksi maan
päälle) puremalla sen karvoja, turpaa, kynsiä tai
hammasta ja sanomalla esim.: ,,Ellen ole oikeassa,
niin pure minua, samoinkuin minä nyt puren
sinun hammastasi". Kaikista muista rikoksista
paitsi murhasta, joka kuuluu venäläisen
tuomioistuimen alaan, voi syyllinen ostaa itsensä
vapaaksi pyytämällä anteeksiantoa asianomaiselta,
jolle sakot joutuvat. Toisena rangaistusmuotona
on ruoskiminen. -—- Sopimukset
vahvistetaan palikoilla, jotka ensin pykälöidään ja.
sitten halaistaan; asianosaiset saavat kukin
puoliskonsa; riidan syntyessä sopimuksen tekijät
asettavat puoliskonsa yhteen, jolloin molempien
osain on näyttäminen samat pykälät, joilla on
yleisesti tunnettu merkityksensä. — Runojen
mukaan vallitsi muinoin verikosto: ruhtinaan ja
sankarin pyliimpiä velvollisuuksia oli kostaa isän
tai veljen surma; se saattoi mennä perintönä
nousevalle polvelle, jos paraillaan elävän
asekuntoiset miehet oli tuhottu. Vainajan sielun
käsitettiin — siihen on viittauksia — vasta sitten
saavan rauhan, kun vihollisen veri oli vuotanut.
—- Sodankäyntitavat olivat runojen
mukaan erilaisia: heikon vihollisen kimppuun
hyökättiin avonaisesti lähettämällä sitä vastaan nuolisade,
vahva vihollinen koetettiin yllättämällä tuhota.
Yleinen ottelu päättyi tavallisesti
kaksintaiste-luiliin. Ellei kumpikaan sankareista päässyt
voittajaksi, tekivät he keskenään valan, etteivät
enään koskaan taistelisi toisiansa vastaan.
Kaatamaltaan viholliselta voittaja otti puvun, söi
sydämen ja leikkasi itselleen päänahan; tämän
menettäneen luultiin — siihen on runoissa
viittauksia — kuolleen lopullisesti manalaan
siirtymättä. Sankarilla oli sitä suurempi maine, kuta
useampia päänahkoja hänellä oli. Sydämen
syöminen tapahtui siinä uskossa, että voittaja siten
sai itseensä siirtymään kaatamansa urhon
voimat ja henkiset ominaisuudet. Sotavarustuksena
olivat ruhtinailla miekka ja rautapaita;
erittäinkin pidettiin jälkimäistä, joka oli
metallirenkaista kokoonpantu ja pääpussilla varustettu,
suuressa arvossa ja mainittiin runoissa erilaisilla
nimillä. Rahvaanmiesten ase oli jousi.
Historia. Jugra lienee ollut tunnettu jo
arab. kirjailijoille: Abu Hamid el Andalusi
kertoo bolgaarilaisten kauppiaiden islamilaisissa
maissa ostaneen puolivalmiita miekanteriä ja
vieneen niitä pohjoiselle ,,Jura" heimolle, jolla
kaiketi tarkoitettiin Jugraa. Tämän mainitsee myös
Nestorin kronikka luetellessaan slaavien
naapurikansoja. Novgorodilaiset tekivät 1000-luvun ensi
puoliskolta lähtien sotaretkiä Jugraan; eräässä
Novgorodin ja Tverin suuriruhtinaan Jaroslav
Jaroslavitsin välisessä välikirjassa v:lta 1265
mainitaan Jugra novgorodilaisena volostina,
jollaisena se esiintyy vielä kuudessa muussa asia
kirjassa ajanjaksolla 1270-1471. Novgorodin
vallan tunnustaminen oli kuitenkin nähtävästi
aivan nimellistä, merkiten tosiasiassa ehkä vain
novgorodilaisten itselleen anastamaa oikeutta
verottaa Jugran asukkaita. Heidän
toimeenpane-miaan verotusretkiä mainitaan asiakirjoissa
ajalta 1323-1446. Vogulit, jotka katkeralla
mielellä näkivät oikeauskoisuuden leviävän
naapuriensa syrjänien keskuudessa, tekivät
ruhtinaansa Asykan johdolla 1455 hävitysretken
Vy-tsegdalle ja surmasivat Perman piispan
Pitiri-min, mikä tapaus käänsi Moskovan
vallanpitäjäin huomion Jugraan, joka nyt joutuu vakavain
hyökkäysten alaiseksi tältä taholta. V. 1483
toimeenpantu, moskovalaisen ruhtinaan Fedor
Kurbskij Tsernyjn ja Ivan Saltyk-Travinin
johtama retki, johon otti osaa ustjugilaisia,
volog-dalaisia, vytsegdalaisia, vymiläisiä ja
permiläisiä, ulottui Obille (täällä retkeilivät
novgorodilaiset kronikkain mukaan ,,mereen asti" jo 1364)
jugrilaisten (s. o. tässä tapauksessa ostjaakkien)
alueelle asti. Maan pääruhtinas Moldan ja
ruhtinas Ekmytsein kaksi poikaa vangittiin. Retki
teki sekä voguleihin että o :hin masentavan
vaikutuksen : koko Jugran maan puolesta lähti
Iivana III:n luo ruhtinas Pytkei viemään lahjoja
j ja anomaan ruhtinas Moldanin vapauttamista.
Perman piispan Filofejn välityksellä Iivana
suos-tuikin anomukseen ehdolla, että kaikki
jugrilai-set ruhtinaat tunnustaisivat Moskovan valtaa ja
maksaisivat sille säädetyn veron. V. 1485 tehtiin
Ustvvmskin kaupungin lähistöllä toinen sopimus,
joka paitsi juuri sanottua sisälsi senkin,
etteivät jugrilaiset punoisi juonia permiläisiä
vastaan. Sopimuksen vahvistivat puolestaan
voguli-laiset, kodskilaiset ja jugrilaiset (s. o.
ostjaakki-laiset) ruhtinaat valalla, s. o. juomalla tapansa
mukaan vettä kultaisesta astiasta. Toista puolta
edusti m. m. piispan käskyläinen. — Perman
piispa ajoi siis Venäjän koilliskulmilla omaa
politiikkaansa, jonka tarkoituksena ilmeisesti oli
voittaa uralintakaisten ruhtinasten ja
asujamis-ton luottamus, jotta käännytystyö sillä taholla
ajan tullen sujuisi helpommin. Tämä lykkäytyi
kuitenkin vuosisatain taa.
Vogulilaisten ja ostjaakkilaisten ruhtinasten
riippuvaisuus Moskovasta jäi edelleen
nimelliseksi. V. 1499 Iivana III kokosi
pohjoisvenäläisistä, etupäässä vjatkalaisista neljääntuhanteen
nousevan sotajoukon, joka Petsoran lisäjoelta
Stlugoralta pitäen kulki yli IJralin Sosvan
syrjä-joelle Sygvalle. Koko Jugran maa valloitettiin:
erään ilmoituksen mukaan 18 paikkaa alisella
Obilla ja 10 paikkaa Obilla Irtysin suun yläpuolella.
Vangeiksi joutui 50 ruhtinaallista ja 1,009 muuta
henkilöä. Iivana III liitti retken jälkeen
arvo-nimiinsä sanan „jugrilainen", mikä osoitti Jug-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
