- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1671-1672

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ostjaakit - Ostjaakkien kansanrunous - Ostjaakkien mytologia

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1671

Ostjaakkien kansanrunous—Ostjaakkien mytologia

1672

hävittävien tautien vaikutusta. Seurauksena on
tavaton lasten kuolevaisuus sekä koko suvun
sukupuuttoon kuoleminen niillä seuduilla, joissa
venäläinen vaikutus on voimakkain. Samaan
suuntaan vaikuttaa naissukupuolen pienempi
lukumäärä (ks. edelle; ks. myös Kuoleminen).

[J. V. Arsenjev, »Nikolaj Spafarijn matka läpi
Siperian Kiinan rajalle 1675" (ven. 1882) ; Gr.
No-vitskij, „Lyhyt kuvaus ostjaakeista" (ven. 1715) ;
J. B. Miiller, „Leben und Gewohnheiten der
Ostia-ken" (1716) ; P. S. Pallas, „Reise durch
verschie-dene Provinzen des Kussischen Reichs", III
(1776) ; Georgi, ,,Besehreibung äller Nationen
des Russischen Reichs" (1776); Beljavskij, „Matka
Jäämerelle" (ven. 1833) ; M. A. Castrén,
»Nordiska resor och forskningar" (1852, 1855) ; N. A.
Abramov, »Berezovin seudun kuvaus" (Ven.
maant. seuran »Zapiski" 1857) ; I. S. Poljakov,
»Kirjeitä ja selostuksia matkalta Obin laaksoon"
(ven. 1877) ; A. Pavlov, »3,000 virstaa
Länsi-Siperian joilla" (ven. 1878); Finsch, »Reise nach
West-Sibirien im Jahre 1876" (1879);
Grigorov-skij, »Kertomus Vasjuganin tundralta" (Ven.
maant. seuran Länsi-Siperian osaston »Zapiski",
18S4) ; A. Ahlqvist, »Unter Wogulen und
Ostja-ken" (1885) ; N. L. Gondatti, »Ennakkokertomus
matkasta Luoteis-Siperiaan" (ven. 1887) ; St.
Som-mier, „Un’estate in Siberia" (1885), sama,
„Si-riéni, Ostiacchi e Samoiedi dell’ Ob" (1887) :
Svetsov, »Surgutin seudun selostuksia" (Ven.
maant. seuran Länsi-Siperian osaston »Zapiski",
1888) ; Jadrintsev, »Siperian vierasheimoiset"
(ven. 1891) : A. Oksenov, »Moskovan vallan
po-liitillisista suhteista Jugran maahan" (1455-99;
Kansanvalistusminist. aikakausk., 1891); S.
Pat-kanov, »Ostjaakkisankarin tyyppi" (ven. 1891),
sama, »Toboljskin kuvernementin Toboljskin
piirin talonpoikien ja vierasheimoisten talous" (ven.
1893), sama, »Die Irtysch-Ostjaken", I, II (1897,
1900) ; Tsugunov, »Siperian antropologian
aineksia" (Tomskin yliopiston »Izvestija", 1894) ;
V. Bartenev, »Luoteisimmassa Siperiassa" (ven.
1S96); N. A. Varpahovskij, »Obin laakson
kalastus" (ven. 1898, 1902): K. F. Karjalainen.
»Ostjakkeja oppimassa. Matkakirjeitä" (Suom.-ugr.
seuran aikakausk» 1900-02), sama, „Wie Ego im
ostjakischen die verwandten benennt" (Finn.-ugr.
Forsch. XIII) ; I. Smirnov, »Ostjaakit ja vogulit"
(Ven. aikakausk. itsekasvatusta varten, 1904) ;
U. T. Sirelius, »Ostjakkien ja vogulien
hautaustavoista sekä heidän käsityksestään elämästä
kuoleman jälkeen" (Suomen museo 1902, 1903),
sama. »Die Handarbeiten der Ostjaken und
Wogulen" (Suom.-ugr. seuran aikakausk. 1904),
sama, »Ostjakkien ja vogulien tuohi- ja
nahka-koristeita" (Suom.-ugr. seuran Travaux ethnogr»
II) ; J. Päpay. „Az osztjåkok földjén" (Földr.
Közl. XXXIV* 1906) ; S. Patkanov. »über die
Zu-nahme der Urbevölkerung Sibiriens" (Keleti
Szemle, 1908). Toboljskin kuvernementin museon
vuosikirjassa useita o:ja koskevia kirjoituksia;
samoin »Finnisch-ugrische Forschungen"issa v. m.
aikakauskirjoissa ja erinäisissä ven.
sanomalehdissä. ks. myös Kansatiede, palsta 303-4.J
ks. Ostjaakkien kansanrunous, O s
t-jaakin kieli, Ostjaakkien
mytologia. r. t. s.

Ostjaakkien kansanrunous ei ole
kehittymätöntä eikä arvotonta, vaikka se ei voikkaan ve-

tää vertoja lähimmän sukulaiskansan, vogulien
vastaavalle tuotannolle. Sen eri lajeista
mainittakoon sankarikertomukset, tietäjälaulut ja
-kertomukset, karhulaulut, sadut ja tilapäislaulut.
Tärkeimmät ovat n. s. sankarilaulut ja -sadut,
joissa kuvataan muinaisten, haltioiksi
korotettujen sankarien retkiä ja taisteluja. Alkuaan nämä
ovat olleet laulaen, eräänlaisen kielisoittimen
säestyksellä esitettäviä poljennollisia resitatiiveja,
vailla varmaa sanamuotoa ja tarkkaa
tavumää-räistä runomittaa. Kukin laulaja on vain,
noudattaen toiminnan kulun yleispuitteita ja
käyttäen muutamia kiteytyneitä sanontatapoja,
kuvia ja epiteettejä, esittänyt kertomuksen
sellaisena kuin se kulloinkin on hänen huuliltaan
juossut. Runomitta on nykyään eri alueilla
erilainen; lausumien, »säkeiden" tavumäärä
vaihtelee, mutta kussakin on määräluku sanakorkoa
noudattavia iskuja: pääsäkeissä kaksi kertaa
enemmän kuin jälkisäkeessä. Alkuperäisimmältä
näyttävä tremjuganilainen runomuoto on
seuraavantapainen (käännös on niin sananmukainen
kuin mahdollista) :

1.

»jonkun naisen
saamat pojat
astuu,

paidan hélman,
véitsen kahvan
hélyin ään’
söi."

tai:

2.

»Oikean
hyy-käuhan
ylä-püoleen
ylös
köhen-téli."

Vasjuganilla muoto jo on kehittyneempi:
pääsäkeissä on tavallisesti neljä, jälkisäkeessä kaksi
iskua, esim.

selkään lyövän jöusi-jünkin (= haltian),
rintaan lyövän nüoli-jünkin
äidin talon nürkaståan,
Isän talon nürkastaan
tülennan küulin."
Sen johdosta, että runomuodon ylläpitäjänä
esiintyi yksinomaan lausumien iskuluku, jotavastoin
tavumäärä voi vaihdella, ja että sanamuoto
riippui suurimmaksi osaksi laulajan taidosta,
muistista, vieläpä tilapäisistä sävelmuunteluista, nämä
sankarilaulut ovat (Irtys-alueella melkein
tyystin) muuttuneet suorasanaisiksi kertomuksiksi,
sankarisaduiksi, joissa vain eräät kiteytyneet
nimet ja lauseparret muistuttavat niiden
aikaisempaa muotoa. Kieli »vanhoissa" lauluissa ja
saduissa on vaikeasti tajuttavaa.
Käytännöstä-joutuneita sanoja ja muotoja on paljo,
kuvan-nollisia sanoja ja sanontatapoja tuhkatiheään
(vrt. edellä Trj. esimerkkiä 2, joka merkitsee:
»(karhu) kohotti ylöspäin oikean korvansa").
Muista runonkaunistuskeinoista on hyvin tärkeä
kerto (vrt. Vj. esimerkkiä). — Ostjaakkien
kansanrunouteenkin on vieras vaikutus jättänyt
jälkiä; niinpä suuri osa satuja on venäläisiltä
lainattua, samoin tilaspäislaulut ovat
venäläis-mallisia sekä muodoltaan että sisällöltään, vaikka
niissäkin on nähtävästi kotoista pohjaa. Yksin
sankarikertomuksissakin voidaan vieraita,
etupäässä venäläisiä piirteitä osoittaa.
[Kirjallisuutta : ks. O s t j a a k i n k i e 1 i.] K. F. K.

Ostjaakkien mytologia. Ostjaakkien
keskuuteen on kristinoppia varsinaisesti levitetty 1700:n
paikoilta alkaen, ja vähäistä osaa Obdorskin
öst-jaakkeja lukematta kaikki ovat nimellisesti kreik-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0864.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free