- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1673-1674

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ostjaakkien mytologia

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1673

Ostjaakkien mytologia

1674

kalaiskatolisia. Uuden opin vaikutus ei kuitenkaan
ole voinut saada kristillisyyttä juurtumaan;
kansa on vieläkin pakanallista, vaikka tuota
pakanuutta kristinopin opetukset ovat osittain
muuttaneet ja lisänneet uusilla ,,epäjumalilla",
osittain, kuten eteläalueella, laimentaneet siten,
että kaikki uskonnollinen hartaus on alkanut
kadota.

Tärkein sija uskonnollisissa käsityksissä ja
menoissa on paikkaansidotuilla
maanpäällisillä haltioilla, joita on
lukematon joukko. Katsoen niiden kunnioittajapiirin
laajuuteen voimme niissä erottaa kaksi
suurempaa ryhmää, n. s. alueelliset haltiat ja
yksityis-haltiat. •

Alueellisia haltioita on suuri joukko,
niitä tavataan alueen kaikilla seuduilla, ja ne
ovat vaikutukseensa nähden eriarvoisia:
mahtavimpien kunnioittajapiiri käsittää suuret osat
ostjaakkialuetta — tuodaanpa muutamille
anteja tämän ulkopuoleltakin, voguli- ja
samojedi-mailta —, toisia kunnioittaa vain pienoinen piiri
tai jokin kyläkunta. Kuuluisin on vähän
luoteeseen Irtysin suusta asuva Troitsan kylän
haltia Ort-iki (eri alueilla hänellä on eri
nimityksiä), joka mahdollisesti on sama kuin Novitskijn
v. 1715 mainitsema ,,Kondalainen", jolla oli
vieressään „Hanhi"; häntä lähin maineen
laajuudessa on vogulilaisessa Nahratsin kylässä
Kon-dalla oleva haltia tai paremmin sanoen kaksi
haltiaa Suuri-sankari ja
’Pieni-sankari. Mahtavia ovat myöskin Ort-jiX
(Obdors-kin piirissä), K a z y m i n-e u k k o, Kaltas-ä. iti
(Serkalan kylässä Kondinskin piirissä,
lapsi-onnen antaja; häntä on pidetty 1500- ja
1600-luvun maantieteellisestä kirjallisuudesta tutun
Kultaisen ämmän
juurikuvana).Linnan-kukkula n-e ukko (Tsingalassa Irtysillä),
Silmätön-mies (Demjankalla),
Tremju-ganin pyhänpaika n-u kko,
Juganin-ukko, Agani n-e ukko, Vahi n-e ukko,
Saaren-eukko (Vasjuganilla) j. n. e. Kaikki
alueelliset haltiat asuvat määrätyssä paikassa —
muutamalla on kaksikin vuorottaista
asuinpaikkaa — ja niille on annettava uhri sinne joko
todellisesti tai „hengessä" tuotava. Asuntopaikka
on pyhäpaikka 1. pyhämaa, sinä on
jokin ympäristöstään huomattavasti eroava alue
^jokitörmä, tiheä metsikkö, riistarikkaan järven
ranta j. n. e.), se on rauhoitettu, joskus
varotta-vakin, sellainen, johon lahjoitta ei ole mentävä;
moneen eivät naiset mene koskaan. Tarkkoja
rajoja, vielä vähemmän aitausta, sillä ei ole.
Py-hässäpaikassa on tavallisesti yksi tai useampia
u h r i p u i t a, eri paikoissa erilajisia, joihin
uhriteuras sidotaan tai ripustusulirit
kiinnitetään, monessa on (varsinkin eteläisillä alueilla)
aitta uhriantimien ja haltiankuvien
säilytyspaikkana. Pyhässäpaikassa on myöskin yksi tai
useampia haltiankuvia, elleivät ne syystä
tai toisesta ole hävinneet. Alueelliset haltiat ovat
nimittäin aikaisemmin olleet kuvattuja; niistä
on ollut useimmiten ihmishahmoisiksi veistettyjä
puukuvia, joskus turkiksilla täytettyjä
säkkinuk-kia tai luonnonmuodostamia kiviä, onpa ollut
pieniä pronssista, vaskesta tai lyijystä valettuja
sekä luustakin vuoltuja kuvia. Aitat ovat
muutamin paikoin jonkun erityisen henkilön
hoidossa, joka silloin toimii myös uhraajana ja

uhrilahjojen vastaanottajana. Tavallisimmin
hoi-tajantoimi menee perintönä samassa suvussa —
näin lienee aikaisemmin ollut yleiseen asianlaita,
sillä haltiat ovat perältään suku haltioita,
vaikka niiden kunnioittajapiiri aikojen kuluessa
suurestikin on voinut laajentua.

Toisen ryhmän paikkaansidottuja haltioita
muodostavat yksityishaltiat 1. koti ha
1-t i a t. Näiden kunnioittajana on vain perhe tai
yksityinen perheenjäsen, mutta sattuvissa
tapauksissa jokin voimakkaaksi osoittautunut
yksityis-haltia voi tehdä vieraalle henkilölle palveluksia
saatuaan tältä uhrilahjan. Yksityishaltiat, joita
niitäkin on sekä mies- että naispuolisia, ovat
kuvatut, ne ovat puisia tai metallisia puettuja
nukkia, joilla, kuten alueellisillakin haltioilla, voi
olla eläinhalimoisia apulaiskuvia luonaan. Kuvia
säilytetään joko asuinhuoneessa, tuvan lakalla
tai talousaitassa. Niidenkin on saatava
uhrilahjoja ja kestitystä, jotta pysyisivät suosiollisina,
lahjat vain ovat vähäpätöisiä (kangaskappaleita,
pieniä turkiksia tai turkistilkkuja, pukuesineitä,
huiveja, rahaa y. m.). Niitä muistellaan
suuremmille haltioille toimitetuissa uhritilaisuuksissa,
tapetaanpa joskus nimenomaan niille
vähänmak-sava eläin (tav. kukko).

Paikkaansidottujen haltioiden palvelus on
varmaan johtunut vainajainpalvonnasta
(ks. alempana), sillä vielä nykyäänkin kerrotaan
erinäisten haltioiden olleen sankareja, sanotaanpa
muutamia nimenomaan sukujen kanta-isiksi.
Vainaja-aikuisuutta todistavat muutkin seikat: esim.
niiden kiintyminen määrättyyn paikkaan, mikä
useimmiten on vanha asuinpaikka, niiden
esittäminen ihmishahmoisissa kuvissa ja varsinkin
niiden nimitys tor]f., jolla alkujaan on tarkoitettu
vainajan „hahmoutunutta sielua". Kehitys on
ainakin useimmissa tapauksissa ollut sellainen,
että jokin sukulaisvainaja syystä tai toisesta on
tullut yksityishaltiaksi; perheen laajetessa ja
jakautuessa siitä tuli sukuhaltia, ja sen mukaan,
miten tärkeällä paikalla haltia asui, miten
tärkeä päätoimi hänelle omistettiin ja miten hyvin
hän omiaan auttoi, hänen maineensa levisi ja
kunnioittajapiiri laajeni sukua suuremmaksi. Ei
kuitenkaan ole ajateltava, että tällaisten
laaja-mahtisten haltioiden syntyminen olisi vasta
ost-jaakkikansan erikoiselämän aikana tapahtunut;
käsityksessä sellaisten olemassaolosta kuvastuu
varmaan paljoa aikaisemmin tapahtunut kehitys.

Paikkaansidottujen haltioiden rinnalla on
joukko yleisiä haltioita, sellaisia, jotka
eivät ole määrättyyn paikkaan kiintyneitä ja
jotka eivät edellisten tavoin ole
vksilöllis-persoonallisia, vaan lajihaltioita,
s. o. sellaisia, joita kansan mielikuvitus tavallaan
käsittää olevan useita, mutta joiden kunnioitus ei
kohdistu varsinaisesti johonkin määrättyyn
erityiseen yksilöön, vaan sen edustamaan 1
a-j i i n. Huomattavimmat näistä ovat
metsänhaltia unt-lorjX ja vedenlialtia jarjlc-tonX. Näistä
ei tehdä kuvaa eikä niiden kunnioittaminenkaan
ole kaikkialla voimassa; niitä palvotaan etupäässä
eteläalueella. siis seuduilla, jotka ovat olleet
suuremmassa määrin vieraan vaikutuksen alaisina.
Näyttää todennäköiseltä, että niiden
kunnioittaminen on verrattain myöhäistä, vaikka emme
Voikkaan väittää, että käsitys niiden
olemassaolosta olisi vasta ostjaakeilla kehittynyttä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0865.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free