- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1675-1676

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ostjaakkien mytologia

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1675

Ostjaakkien mytologia

1674

Yleisiin kaltioihin voidaan lukea myöskin joukko
muita erilaisia henkiolentoja: hiisiä, jotka
asuvat joko maan alla tai maan päällä, metsissä tai
vesissä, ja ovat tavallisesti ihmisille vihamielisiä,
k ummituksia sekä nimenomaisia
sairaus-haltioita. Ensinmainittuja on metsäläinen
m ei) k ja saivas, ..paholainen" k ui, syöjätär parne
j. n. e. Sairaushaltioita on eri alueilla eri määrä;
yki>iä ovat etupäässä ruton (Xen),
tapaturman (myös sodan ja murhan) aiheuttaja (tiiran),
rokon (was), ahtaammalle alalle rajoittuvia
vii u taudin, syyhyn, syfiliksen, h u
1-1 u u d e n, yskän, nälän j. n. e. Muutamat
hiidet ja melkein kaikki kummitukset ovat. nimistä
päättäen, vierailta omistettuja, samoin on
sairaus-haltioissa vierasta vaikutusta huomattavissa. —
Yleisistä haltioista metsän- ja vedenhaltialle
paikoin toimitetaan varsinaisia uhreja, muista
ainoastaan harvat saavat pienen lahjan tai
satunnaista kestitystä.

Huomattavan aseman kansan käsityksissä ovat
nykyään saavuttaneet taivaalliset
haltiat, osittain myös maan ja manalan.
Taivaan (yli)jumala num-tilram (num-säT)ka,
num-kuras, num-itam) on alkuaan ollut nähtävästi
i 1 m a n j u m a 1 a, mutta vasta jouduttuaan
vastaamaan tatarien Allahia ja kristittyjen
Jumalaa se on voinut kohota varsinaisen palveluksen
esineeksi. Hän on kaikkivaltias, kaikkinäkevä.
hyvän palkitsija, pahan laukaisija, mutta kovin
kaukainen, sellainen, jolta ostjaakki ei voi pyytää
apua elämän kaikissa pikku huolissa. Hänen
asuntonsa on ylimmässä taivaan kerroksessa,
talossa. mikä loistaa kultaa, hohtaa hopeaa.
Apulaisia hänellä on kuin milläkin maallisella
hallitsijalla, on lähettejä, on kirjureita, ja
myyttejä-luova runollinen mielikuvitus on antanut hänelle
vainion sekä pojiksi ja tyttäriksi mahtavimmat
alueelliset haltiat. Eteläalueilla hänelle uhrataan
eläimiä (hevonen, härkä t. lehmä, joiden
oikeastaan tulisi olla valkoisia), joko yksi tai
useampia. -— Maan-haltiana on maa-eukko 1.
m a a-ä i t i, jota paikoin käsitetään
taivaan-jumalan puolisoksi. Hänenkin kunnioittamisensa
ja hänelle uhraaminen on myöhäistä; osittain hän
jumalan poikain äitinä on tullut vastaamaan
Neitsyt Maariaa, osittain asetettu yhteyteen
maanalaisten sairauslialtioiden kanssa. Myöhäistä on
myöskin ostjaakkien nykyinen käsitys m a n
a-lasta itsenäisenä maanalaisena valtakuntana,
jolla on oma päällikkönsä, oma järjestyksensä,
omanlaiset asukkaansa ja josta useat
..nimettömät" sairaudet saavat alkunsa. Alkuaan sitä on
pidettävä johtuneena tuonela-käsityksistä,
käsityksistä vainajain elämästä „tuolla ilmalla";
nykyään manala ja tuonela ovat samoja pohjoisilla
alueilla, eteläalueilla toisistaan erillään.
Viimemainittujen manala, varsinkin vasjuganilaineu,
on hyvin tatarilaismallinen, pohjoisalueiden
kolmikerroksinen manala kuolleiden asuntona ja
syntisten rankaisupaikkana vastaa enemmän
kristittyjen taivas-helvettiä.

Luonnonesineet, mikäli ne eivät kuulu
haltiapalvontaan, ja luonnonilmiöt eivät
ostjaakeilla ole suuressakaan määrässä palvonnan
kohteina, vaikka eräät vanhat lähteet
tietävätkin kertoa auringon, kuun ja tähtien
kunnioittamisesta. Aurinko ja k u u esiintyvät kyllä
personoituina, a u r i n k o-e ukko ja k u u-u kko.

mutta niille ei osoiteta kunnioitusta. Ukko
s e 1 1 e. ,.siivekkäälle ukolle", sitävastoin
etelä-alueella uhrataan, ei muualla, ja kaikkialla on
tuleen, „tuli-tyttöön", „monikieliseen
tuli-äitiin". suhtauduttava kunnioittavasti, annetaanpa
sille paikoin lahjojakin ja sitä rukoillaan.
Epäiltävää on. onko tulen palvontakaan kovin vanhaa;
on luultavampaa, että se on johtunut tulen
tehtävästä olla jonkinlaisena välittäjänä
uhritilaisuuk-sissa, uhriantien viejänä korkeuksiin tai antien
,.höyryksi" muuttajana.

Riistaeläinten kunnioittaminen on
vallalla, varsinkin voimakkaan ja viisaan karhun,
mutta niille osoitetaan kunnioitusta vasta kun
saalis on saatu, ei eläimen eläessä. Kaadettua
karhua on kaikin tavoin lepyteltävä ja suositeltava:
kunnioittaen, mutta samalla erinäisiä
varokeinoja noudattaen se tuodaan kotiin ja peijaisten
vietolla sitä siellä juhlitaan. Suurimman osan
menoja muodostavat peijaisöinä esitetyt tanssit,
laulut ja jokapäiväisen elämän tapauksia
kuvailevat näytelmäntapaiset. Menoista kuultaa
selvästi niiden aatepohja: karhun — kuten muun
kin eläimen -— henki elää kuoleman jälkeen, sitä
on suositeltava, jottei onnettomuus seuraisi, siis
sama polijakäsitys, mistä vainajainpalvonta
johtuu. Kuitenkaan ei kaadettu riista ole, kuten
vainaja, yksilöllis-persoonallinen, vaan se on
lajiyksilö, jonka kohteleminen kohdistuu
koko asianomaiseen riistalajiin. Nykyiset
kar-hunpalvelusmenot sisältävät osittain samaa, mitä
hautajaisissa, osittain mitä haltioiden
uliritilai-suuksissa noudatetaan, vaikkakin ne ovat
kehittyneet monimuotoisemmiksi ja omaan suuntaan
senkin tähden, että ne samalla ovat
iloitsemis-tilaisuuksia hyvin onnistuneesta,
rolikeuttakysy-västä pyynnistä (vrt. Karhunpalvelus).

Käsitys hengen (sielun) elämisestä kuoleman
jälkeen on perustana ostjaakkien
vainajain-palvonnalle tai, tarkemmin sanoen,
rajoitettuun polvilukuun kohdistuvalle e s i-i s ä i
n-palvonnalle. Vainajan henki viettää „tuolla
ilmalla" samantapaista elämää kuin täällä maan
päällä, siksi vainaja on varustettava hautaan
tarpeellisella vaatteuksella, tarvisesineillä, ruualla,
vieläpä rahoillakin. Jotta vainajalla ei olisi
syytä vihastua jälkeeneläviin, on sitä hautaan
saatettaessa kestitettävä, vieläpä myöhemminkin,
varsinkin milloin se tavalla tai toisella
ilmoittaa sitä tarvitsevansa. Erittäin
mielenkiintoinen on polijoisostjaakeilla vielä nykyäänkin
säilynyt tapa tehdä vainajasta kuva, „k u o 1 i
n-mi k k e", jota läheinen naissukulainen vaalii ja
ruokkii kuin elävää määräajan, jonka kuluttua
se joko poltetaan tai kaivetaan vainajan hautaan.
Tässä meillä on ikäänkuin välitysmuoto
vainajan-kunnioituksesta kuvattujen haltiain palvelukseen.
— Missä vainajan henki kuoleman jälkeen
oleskelee, siitä on eri käsityksiä. Aikaisin on varmaan
se, että vainaja „koottiin isiensä tykö", s. o.
joutui sukulaisvainajieu luo sukukalmistoon
ja asui siellä. Tähän viittaavat sellaiset tavat,
että kestitystä viedään hautakumpuun ja että
vieraassa seudussa kuolleet mikäli mahdollista
koetetaan saada kotikylään haudattaviksi.
Myöhemmin on kuitenkin •— nähtävästi vieraasta
vaikutuksesta — alkanut voittaa alaa käsitys y
h-teistuonelasta, joka usein sijoitetaan kauas
pohjoiseen. Mutta jokaisen haudatun vainajan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0866.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free