- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1687-1688

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Osuuskunta

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1688

Osuustoiminta

1696

osakeyhtiöstä, koska osakeyhtiöön ei voi päästä
osalliseksi, jos sen osakkaat eivät tahdo
luovuttaa osakkeitaan. Sitävastoin ei o:aan
pääsemiseksi riitä, että joku o:n jäsenistä luovuttaa
osuutensa sille, joka pyrkii siihen jäseneksi,
kuten osakeyhtiössä on laita. Siihen tarvitaan, että
pyrkijä jättää o:n hallitukselle kirjallisen
hakemuksen, jossa hän sitoutuu noudattamaan
o:n sääntöjä, sekä että hallitus hänet
jäseneksi hyväksyy. 0:aan voipi ottaa jäseniksi,
paitsi yksityisiä henkilöitä, myöskin sellaisia
yhtymiä, jotka pystyvät vastaamaan
sitoumuksistaan, kuten o:ia ja osakeyhtiöitä. — Samaten kuin
jäseneksi pääseminen o:aan yleensä on avoinna,
samaten on oista aina oikeus päästä
irti ja saada siihen panemansa pääoma
takaisin. Tässäkin suhteessa o. eroaa osakeyhtiöstä,
josta ei voi päästä irti muulla keinoin kuin
luovuttamalla osakkeensa toiselle. Kun varsinkin
sellaisille o:ille, joitten täytyy hankkia itselleen
kallis kiinteimistö, kuten osuusmeijereille,
osuusteurastamoille ja suuremmille osuussahoille, on
välttämätöntä asettaa pitempi irtisanomisaika
yhtäaikaa tapahtuvien joukkoeroamisten
ehkäisemiseksi, sallii osuustoimintalakimme o:n sääntöjen
kautta sitoa jäsenet korkeintaan 2 v :ksi
jäämään o:aan. Kokemus on kuitenkin osoittanut,
ettei tämä aika kaikissa oloissa ole riittävän
pitkä. -— Osuustoimintalakimme sallii sen, että
o:kin puolestaan voi erottaa jäsenen
keskuudestaan. Sillä kun o. on henkilöiden
yhdistys, jossa jäsenten persoonallisilla
ominaisuuksilla on ratkaiseva merkitys, vaatii o:n
menestyminen, ettei sen tarvitse jäseninään pitää
sellaisia henkilöitä, jotka osoittautuvat sille
vahingollisiksi tai välinpitämättömiksi. Lain nojalla
voidaan o:n jäsen erottaa ainoastaan siinä
tapauksessa, että hän menettää kansalaisluottamuksensa.
Mutta senlisäksi voidaan o:n säännöissä
määrätä muitakin erottamisperusteita. Tässäkin
suhteessa siis o. eroaa osakeyhtiöstä, sillä
osakeyhtiö ei voi vastoin osakkaan tahtoa päästä
hänestä irti, menetelköön hän kuinka
vahingollisesti tai kunniattomasti tahansa. — Vähin
jäsenmäärä. minkä Suomen laki määrää o :lle
välttämättömäksi, on 5. Käytännöllisistä syistä
on katsottu kuitenkin tarpeelliseksi, että esim.
osuuskassoihin jo perustettaessa on liittynyt
vähintäin 15 jäsentä; ja jos esim. osuuskauppaan
liittyy pääasiallisesti vähävaraisia, tulee siihen
saada vähintään 150 à 200 jäsentä, ennenkuin
se voi liikkeensä aloittaa. -— 0:n pääoma ei
ole suuruudelleen määrätty, vaan on vaihtelun
alainen juuri senvuoksi, että o:aan milloin
tahansa voi tulla uusia jäseniä ja että liittyneet
voivat siitä luopua. Pääoma kerääntyy jäsenten
suoritettavina olevista osuusmaksuista,
jotka nämä ovat oikeutetut erotessaan saamaan
takaisin. Osuusmaksun suuruudesta ei ole laissa
mitään määräyksiä; se voi siis olla kuinka pieni
tahansa. Jos osuusmaksu määrätään suureksi,
voi sen suorittamisen asettaa vähitellen
tapahtuvaksi. Jäsen saa, jos säännöt sen sallivat, ottaa
useampia osuuksia, mutta siitä huolimatta on
kullakin jäsenellä o:n kokouksissa vain
y k s i ä ä n i. O. on siis osakeyhtiöihin
verrattuna kansanvaltainen liikemuoto. Tällainen
kansanvaltainen rakenne onkin ollut välttämätön,
jotta osuuskunnalle voitaisiin voittaa ja säilyttää

niitten kansankerrosten luottamus, joita varten
se etupäässä on aiottu. Äänioikeus o:issa on
siinä määrässä kunkin henkilön oma oikeus, ettei
hän sitä esim. Suomen osuustoimintalain mukaan
valtakirjallakaan, kuten yhtiöissä on tapana, voi
muuta kuin aivan erityisissä poikkeustapauksissa
luovuttaa toiselle, ellei o:n säännöissä ole
nimenomaan toisin määrätty. — Kun o. on etupäässä
vähävaraisten liikemuoto, ja näille tavallisesti
on vaikea saada heti alussa kokoon riittäviä
pääomia, on Suomen osuustoimintalaki järjestänyt
orille mahdollisuuden tarvittavien lainapääomien
hankkimiseen sillä tavoin, että jäsenet säännöissä
sitoutuvat vastuuvelvollisuuteen
osuuskunnan veloista. Tämä jäsenten
vastuuvelvolli-suus on meillä Suomessa yksi o:n
huomattavimpia tunnusmerkkejä. Tällaista
vastuuvelvolli-suutta ei ole kaikkien maitten o:issa. Englannin
osuustoimintalaki esim. ei tunne ollenkaan
tällaista yli osuusmaksun määrän menevää
vastuu-velvollisuutta; tästä johtuukin, että
osuuskassoja on vaikea saada syntymään Englannin
pikku-viljelijäin keskuuteen. Niinikään ovat enimmät
Banskan o:ista perustetut sellaisten
lainsäädäntöjen nojaan, joista puuttuu määräykset
vastuu-velvollisuudesta ja senvuoksi piti osuuskassojen
aikaansaamiseksi säätää erityinen laki, jossa on
määräys rajattomasta vastuuvelvollisuudesta.
Saksassa taas osuustoimintalaki ei ollenkaan salli
perustettavan o:ia ilman vastuuvelvollisuutta:
useimmissa Saksan o:issa vastuuvelvollisuus on
sellainen, että o:n saarnamies voipi, ellei hän
o:n varoista sen konkurssiin joutuessa saa täyttä
maksua, hakea ulos koko saatavansa keneltä o:n
jäseneltä hän tahtoo. Tähän tapaan on
vastuu-velvollisuus järjestetty myöskin Itävallassa,
Italiassa. Sveitsissä y. m. Suomessa on kuljettu
näiden kahden äärimäisyyden välitietä. Meillä
voidaan perustaa o:ia myöskin ilman
vastuuvelvollisuutta, niin että niissä saarnamies saa tyytyä
ainoastaan o:n omaisuuteen, siihen luettuna
myöskin, mitä sillä mahdollisesti on saatavana
jäseniltään perimättömien ja maksettavaksi
langenneiden osuusmaksujen muodossa. Niistä
orista, joissa jäsenet käyvät
vastuuvelvollisuuteen o:n veloista, Suomen laki on säätänyt, että
vastuuvelvollisuus alkaa vasta sitten, kun o. on
tehnyt vararikon ja o :n omaisuus on ensin käytetty
velkojen lyhentämiseen, sekä että tämä
vastuuvelvollisuus on olemassa ainoastaan o:aa kohtaan:
velkoja ei siis voi missään tapauksessa hakea
saatavaansa suorastaan o:n yksityiseltä jäseneltä.
Tällaista vastuuvelvollisuutta laki nimittää
lisämaksuvelvollisuudeksi ja o:n jäsenet
voivat sitoutua joko rajoittamattomaan tai
määrätyn suuruiseksi rajoitettuun
lisämaksuvelvollisuuteen. Täten on vastuuvelvollisuuteen nähden
Suomessa kolmea eri lajia o:ia. Nämä ovat:

1) rajoittamattomalle lisämaksuvelvollisuudelle
perustetut o:t;

2) rajoitetulle lisämaksuvelvollisuudelle (r. 1.)
perustetut o:t;

3) o:t ilman lisämaksuvelvollisuutta (i. 1.).

— Kaupparekisterin mukaan oli Suomen o:ista
1913 rajoittamattomalle lisämaksuvelvollisuudelle
perustettuja 733 eli 34%, rajoitetulle 1,115 eli
51 % ja ilman lisämaksuvelvollisuutta
perustettuja 319 eli 15 %. Lisämaksuvelvollisuus on
rajoitettu esim. osuuskaupoissa tavallisesti 50-100

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:40 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0872.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free