- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
1709-1710

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Otto I ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

170!)

Otto I—Otto von Freising

1710

nasi hänet keisariksi. Uudet, roomal.
senaattorin Crescentiuksen toimeenpanemat
levottomuudet saivat hänet uudestaan lähtemään Alppien
yli 998. Hän tahtoi nyt uudistaa vanhan
Rooman valtakunnan entisessä loistossaan ja tehdä
Rooman kaupungin sen keskukseksi.
Ankaruudella O. kukisti kapinan; opettajansa Gerbertin
hän korotti paaviksi nimellä Silvester II. V. 1001
kansa uudestaan nousi kapinaan Roomassa, ja
ennenkuin hän sai tämän kukistetuksi, hän kuoli
lapsettomana. Seuraajaksi tuli hänen
sukulaisensa Henrik II. [Dondorff, „Kaiser O. III".]

4. O. IV (1182-1218), Henrik Leijonan,
Baie-rin ja Saksin herttuan poika, Welf-sukua,
nimitettiin, sittenkuin hänen isänsä oli menettänyt
useimmat läänityksensä, O.
Braunschweigilai-seksi, kasvatettiin enonsa, Englannin kuninkaan
Rikard Leijonamielen hovissa ja sai häneltä
palkinnoksi avustuksestaan Ranskan kuningasta
Filip II Augustia vastaan Poitoun ja Akvitanian.
Oli sotaisa ja urhoollinen, mutta myös raaka
ja intohimoinen. Keisari Henrik VI :n kuoltua
1198 Welfin puolue korotti hänet Filip
Schwabeni-laisen (Hohenstaufen-sukua) vastakuninkaaksi,
mutta hän joutui tappiolle, vaikka paavi
Inno-centius III, Englanti ja Tanska häntä
kannattivat, sekä pakeni Englantiin 1207. Vasta
Filipin murhan jälkeen 1208 hänet yleisesti
tunnustettiin, ja paavi kruunasi hänet keisariksi.
Mutta kun O. ei pitänyt paaville antamiansa
(investituura-oikeutta y. m. koskevia) lupauksia,
julisti tämä hänet kirkonkiroukseen sekä
Sisilian kuninkaan Fredrik Hohenstaufenilaisen
Saksan lailliseksi hallitsijaksi. O., joka myös 1214
kärsi Bouvines’in tappion taistellessaan Ranskan
kuningasta vastaan, vetäytyi, sittenkuin
Fredrik II oli kruunattu Aaehenissa 1215,
perintö-maihinsa. |Langerfeldt, „Kaiser O. IV";
Winkel-mann. „Philipp v. Schwaben und O. IV".]

G. F.

Otto I (1815-67), Kreikan kuningas,
hallitsi 1833-62, Baierin kuninkaan Ludvik I:n
nuorempi poika; valittiin 1832 Kreikan kuninkaaksi;
ryhtyi itse hallitsemaan tultuaan täysi-ikäiseksi
1835, mutta ei kyennyt lopettamaan sisäistä
epäjärjestystä eikä jatkuvaa finanssipulaa; antoi
1844 kansallensa valtiosäännön; hänen
onnistu-maton yrityksensä sekaantua Venäjän
liittolaisena Krimin sotaan (1854) vei häneltä kaiken
kansansuosion. Kun hän edelleen koetti
ylläpitää persoonallista hallitusta, vaikka hänellä ei
ollut siihen riittävästi kykyä ja notkeutta,
syös-tiin hän valtaistuimelta lokak. 1862. J. F.

Ottokar IX Premysl (n. 1230-78), Böömin
kuningas, hali. vista 1253, kuningas
Venzes-lav I:n poika; valittiin 1248 muutamain
ylimysten sekä keisari Fredrik II:n toimesta isänsä
vielä eläessä hänen vastakuninkaakseen, mutta
pakotettiin jälleen alistumaan. Sittenkuin
Baben-berg-suku oli sammunut Itävallassa, valitsivat
sikäläiset säädyt hänet 1251 lierttuakseen. Isänsä
kuoltua O. sai Böömin ja Määrin. V. 1254 O.
yhdessä Saksan ritarien ja Brandenburgin
raja-kreivin kanssa teki retken pakanallisia
preussilaisia vastaan ja perusti 1255 Königsbergin
kaupungin. Unkarilaiset, jotka ahdistivat
Steier-markia, hän voitti 1260 ja sai mainitun maan
1261. V. 1269 O. lisäksi sai Kärntenin ja
Krai-nin herttua Ulrikin kuoltua, joka oli määrännyt

hänet perillisekseen. Kun v:n 1273
keisarinvaalissa vaaliruhtinaat kielsivät O :lta vaalioikeuden,
pani hän vastalauseensa Rudolf Habsburgilaisen
vaalia vastaan. Turhaan haastettuaan hänet
eteensä osoittamaan kunnioitusta Rudolf julisti
O :n menettäneen Itävallan maat sekä (1276)
hänet itsensä valtakunnankiroukseen. Samalla
Rudolf teki sotaretken 0:ia vastaan, jonka täytyi
suostua epäedulliseen rauhaan; hän sai pitää vain
Böömin ja Määrin vannottuaan niiden puolesta
Rudolfille uskollisuutta. Haluten kostaa
nöyryytystään O. 1278 uudestaan hyökkäsi Itävaltaan,
mutta menetti urhoollisen vastarinnan jälkeen
Marchfeldin taistelun ja kaatui itse. Hänen
poikansa sai pitää Böömin ja Määrin. — O. oli
etevä hallitsija, loi Böömissä vapaan
porvaris-säädyn ja perusti uusia kaupunkeja, järjesti
oikeuslaitoksen, edisti elinkeinoja, suosi saksalaista
sivistystä. 0:n traagillinen kohtalo on m. m.
antanut aihetta Grillparzerin murhenäytelmään
,,König Ottokars Gluck und Ende". " G. K.

Ottomaani. 1. Osmani (ks. Osmanit). —
2. Turkkilainen leposohva.

Otton kaasukone ks. Polttomoottorit.

Ottoperillinen. Roomal. oikeudessa oli
ottolapseksi ottamisella tärkeä merkitys, koska
ottolapsen tuli suorittaa ne uhrit, joilla kuolleelle
oli saatettava rauha haudassa ja tulevassa
elämässä. Oli kahta lajia ottolapseksi ottamista:
adoptio, jolloin ottolapseksi otettiin henkilö, joka
oli toisen henkilön isänvallan alainen, oli füius
familias, ja arrogatio, kun henkilö jo oli tullut
oikeudellisesti itsenäiseksi, sui juris.
Justiniani-sen oikeuden mukaan perusti ainoastaan
arro-gatsioni täydet ottolapsen-oikeudet, kun adoptsioni
soi vain perintöoikeuden. Roomal. oikeuteen
perustuvissa laeissa on adoptsioni säilynyt, niin
esim. saks. lakikirjassa, joka on roomal. ja
germaanisen oikeuden kompromissin tulos, ja jossa
tämän institutsionin nimi on Annahme an Kindes
Stält. Ottolapsi saa perintöoikeuden ottoisän (ei
muiden hänen omaistensa), mutta tämä
puolestaan ei saa perintöoikeutta ottolapsensa jälkeen,
vaan se säilyy viimemainitun omaisille. Meidän
oikeutemme, kuten yleensä puhtaasti germaaniset
tai niihin nojaavat oikeudet, ei tunne adoptsionia.
Kasvatusvanhempien ja kasvatuslasten välisellä
suhteella ei niinmuodoin ole juridista merkitystä
muussa, kuin v:n 1865 Palkollissäännön 10 ja
11 § :ssä mainituissa tapauksissa. Edellinen näistä
§ :istä koskee vanhempien hoitoa vailla olevan
lapsen korjaamista, jälkimäinen määrävuosiksi
tehtyä sopimusta köyhien vanhempien kanssa
lapsen kasvattamisesta palvelusta vastaan.
Todellista adoptsionia ei ole myöskään se, kun joku
henkilö merkitään asianomaisella luvalla
aateliseen sukuun Ritarihuoneen kirjoissa. 0:ksi
tehdään meillä vain testamentin tai
perintösopimuk-sen kautta, ks. Legitimatsioni. [W.
Chydenius, „Lärobok i finsk arf s- och testamentsrätt".]

El. K.

Otto Pyhä (n. 1062-n. 1139), Pommerin
apostoli, v :sta 1102 Bambergin piispana, toimi v:sta
1124 lähetyssaarnaajana Pommerissa.

Otto von Freising [fon fräizir]k] (n. 1114-58),
saks. historiankirjoittaja; Itävallan markkreivin
Leopold IV :n ja keisari Henrik IV :n tyttären
Agnesin poika, keisari Konrad III:n velipuoli;
tuli 1137 Freisingin piispaksi: kirjoittanut kaksi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0883.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free