Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Palatinus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
91
Paléographie musicale—Paleontologia
hum, Wattenbaeh ja Vdwu, ..Exempla cod.
^•IJTV " ">T- /.lujvim-i-I. T 1.1 Watteubavh.
Exempla rod. lat." 1870-7’.’ . vrt. Kirjoitu».
P. on myös» tärkeä o-.i musiikinhistoriaa.
Paléographie musicale f-fF myiika’!/. Soles.
tu.— luostarin benediktiinimuukiston julkaisema
laaja farja neumikäsikirjoituksia ja niihin
kohdistuvia tutkimuksia 1-IX. 1!»S9 1907). /. K.
Paleoliittinen aikakausi ikreik. jxiiaio’» =
muinainen, ja lifAo* = kivi), kivikauden vanhempi
1. hiomattoman kiven ajanjakso, ks.
Esihistorialliset ajanjaksot, palsta 812.
Paleontologia (kreik. /talaio’* = vanha. On =
olento, j.i logos = oppi), oppi ennen nykyistä
geologista kehitysjaksoa maapallollamme eliineistii
eläin- ja ka.svimuodoista. Tutkimusainehistou
tarjoavat p Ile varsinaisesti kivettymät 1. f
osällt. - o muinaisten, suurimmaksi osaksi
sukupuuttoon kuolleitten eliöiden maakerroksiin
hautautuneet ja niissä kivettyneeseen tilaan
muuttuneina -.iilyneet tai |iainanteina (ks. t.)
liahmou-tuneet tähteet. Vain poikkeustapauksissa kuuluu
p n tutkimusalaan muulla tavoin säilyneitä
(luu-ka-aumat [k- t.) luolien pohjalla. Siperian
jäätyneet mammutin ruumiit, meripihkaan
sulkeutuneet hyönteiset) organismien jätteitä.
Paleontologinen tutkimus selvittelee kaikkia
tutkitta-\uu-.i eliöinuotoihin liittyviä kysymyksiä:
eliöiden muoto- ja rakennesuhteita. keskinäistä
sukulaisuutta ja suhteita nykyiseen eliökuntaan,
niiden geologisia ikää ja maantieteellistä
levenemistä sekä todennäköisiä elämäntapoja !p:n
ui.-in haara: paleobiologia). Erityisesti
p n tehtävänä luoda valoa miuin pinnalla
tulehtuneeseen eliökunnan sukukehitykseen
(fyloge-niaoni TiU-ä mielessä p. liittyy läheisesti
biologisiin tieteisiin. P. jakautuu kahteen haaraan:
1 eläin- 1. too paleontologiaan (myös
paleozoologia,
muiuaiseläimistö-tiede . josta erityisen osan muodostaa p a 1
e-antropologia I. oppi fossiilisista
ihmisjät-tn-tä. ja johon myös iknologia I. oppi
muinaisten eläinten jalanjäljiltä liittyy; 2.
kasvi-I. fytopaleontologinan (myös p a 1 e
o-I \ tologia. muinuiskasvistotiede).
Toli-tn-ainehiktonsa vajavaisuuden takia eli
katson siilien, että eliöistä yleensä vain kovat osat.
rangot ja kuoret, ja nämäkin pääasiallisesti vain
meriorganismeja edustaen, ovat säilymiskykyisiä.
•■•iii siihen ett.i ainoastaan rajoitetut osat
fos-»iilipitoi-ta maakuort.i ovat tutkitut tai
tutkit-t.ni–» tunnettujen fossiilisten organismien
lukumäärä tekee n. 100.000 (nykyisin eläviä
tunnetaan n. 700,000) on p. vain
epätäydelli-»«–1i saattanut tävttiiii päätehtävänsä, koko
eliökunnan kehityksen selvittämisen. Silti se on
• soittamalla yhä korkeammalle kehittyneiden
el,un- j.i kas\i muotojen vähittäisen
ilmautumi-•«•n maanpinnalle, paljn-tumalla välimuotoja
ny-kvi-ten eliöiden ja eliöryhmien välille sekö
voimalla -riirata yksityisten muotojen asteittuista
muuttumista antanut mitä luotettavinta tukea
polveutumi sopille. Toiselta puolen p. esiintvy
geologian aputieteenä: j o h t o k i v e t t v rn
ii-opin muodoui sillä on sangen tärkeä tehtävä
yhdenikäiaten muodostumiin rinnastamisessa,
•trat |graf iM-ssn jaoit uksessa.
Itsenäisenä tieteenä p. on vasta toista satoa
vuotta vanha mutta jo erinäiset vanhan ajan
oppineet, m. m. Ksenoplmues (500 e. Kr.).
Herodotos 450 e. Kr.’ ja Strnbou (66 e. Kr.) olivat
kiinnittäneet huomiota esiin, kaukana sisämaassa
tavattuihin fossiilisiin simpukankuoriin ja
esit-tn.it arvelunaan, että meri ennen oli ulottunut
sinne asti. Keskiajalla pääsi valtaan toinen
kä–itvs, jota eritoten Avicenna (n. 1000 j. Kr.) ja
Albertus Magnus ii. 1200 j. Kr.) edustavat:
kivettymät ovat jonkinlaista Itionnonleikkiä.
syntyvät salaperäisten luovien voimien, ..virtus fot
mativa"n. „vis plnstiea"n tai muunnimisten
vaikutuksesta. Tiimii harhaluulo säilyi kauan,
osittain vielä 1700-luvun alkuvaiheille. Sillävälin
1500-luvun alussa) kuuluisa maalari Leonardo
da Vinci, it. lääkäri Fracastoro ja ransk.
Palissy olivat raivanneet alaa uudelle käsitykselle,
jonka mukaan kivettymät ovat ennen eläneiden
todellisten eliöiden jätteitä. Mutta samalla tähän
tulkintaan, sikäli kuin sitä omaksuttiin, pyrki
juurtumaan käsitys, jota m. m. Fracastoro
nimenomaan torjui, että näet fossiilit
esiintymispaikoillaan olisivat ..antediluviaanisia", s. o.
juontaisivat alkunsa raamatullisen vedenpaisumuksen
ajalta. Svcits. professori Scheuchzer selitti
• 1726) kuuluisaksi tulleen jättiläissalamanterin
luurangon vedenpaisumuksessa surmansa
saaneen ihmisen luurangoksi (Homo diluvii testis).
Fossiileja sekä selitettiin että piirustuksilla
esitettiin innokkaasti, mutta vasta ransk. Buffon
avasi lopullisesti teoksellaan „Les époques de la
nature" (1778), jossa hän kokosi koko
siihenastisen geologisen tiedon, tien niiden oikealle
ymmärtämiselle, ja engl. William Smith osoitti
1799 niiden merkityksen stratigrafiselle
geologialle. Varsin tärkeä p:n historiassa on
Cu-vier’n teos ..Reeherches sur les ossements
fossi-les" (1798 ja 1812), jossa p:aan ensi kertaa
sovellutetaan näkökohtia vertailevan anatomian
alalta. Tämä oli varsinaisesti alkuna p:n
tieteellisen metodin kehitykseen ja sen
itsenäistymiseen sisartieteestään geologiasta. 1700-luvun
lopulla ja 1800-luvun varrella sittemmin
monet tutkijat erikoistutkimuksillaan rikastuttivat
p::ui; varhaisemmista mainittakoon saksalaiset
ßlitmcnhach. v. Schlotheim. Miller (toimi
Englannissa i. Quenstedt ja Bronn. ranskalaiset Lamarck,
Brongniart. d’Orbignv, d’Archiac ja Agassin,
englantilaiset Parkinson ja Owen sekä ven.
kavio-eläintutkija Kovalevskij. Monet näistä olivat
kuitenkin Cuvier’n kataklvsmiteorian kannalla,
jonka mukaan useita luonnonmullistuksia ja niitä
seuraavia uudestiluomisia olisi maanpinnalla
tapahtunut. mutta viime vuosisadan puolivälistä
alkoi p:aan juurtua käsitys lajien vähittäin
tapahtuvasta muuttumisesta, jolle käsitykselle Dar
uin elämäntyöllään raivasi alaa. Sittemmin on
p. ripeästi edistynyt Euroopan ulkopuolisissakin
maissa, 1850-luvulta lähtien m. m. Ameriikassa.
jossa sen etevimmät edustajat ovat Cope. Marsh
jn Osborn. Huomattavan työn suoritti
vuosi–ndan lopulla saksalainen K. A. v. Zittel
kokoomalla ja järjestämällä koko siihenastisen
tietämyksen p:n alalta laajaan teokseensa ..TTandbiich
der Palllontologie" (1876-90). — [G. Steinman.
KinfUhrung in die Palllontologie" (2:nen pain.
1907ti K. A. v. Zittel, „Grundz(lge der
Palä-ontologie" fPnläozoologie] (uusin pain. 1913);
E. Strömer v. Reiehenbnch. ..Lehrbuch der
Ph läozoologie" I. II. 1909-12): H. PotoniC,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
