- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes /
141-142

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Palovakuutus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

141

Palovaku utus

142

puolivälissä), josta ne melkein sanasta sanaan
otettiin kuningas Kristofferin maanlakiin(1442).
Siinä säädetään, että paloavun määrä on puoli
paunia ohria, rahaksi muutettuna äyrityineu tai
8 penninkiä. Paloavun suorittamiseen olivat
velvoitetut kaikki vakinaisesti asuvat miehet,
hengelliset ja maallikot sekä palvelusväki.
Sääntönä oli, että se, joka paloavun antoi, se sitä
myöskin sai. Vahingon arvioimisen toimitti kuusi
kihlakunnan tuomarin käräjillä määräämää
ar-viomiestä. Y:n 1734 lain Rakennuskaaren 24
lukuun otettiin äskenmainitut määräykset
kihlakuntien suoritettavasta paloavusta edelleen
kehitettyinä. Viimeksimainitun lainpaikan (§ 4)
mukaan ..antakoon kihlakunta paloapua huoneista
sen mukaan minkä arvoiset ne olivat ennen paloa
ja miten tarpeelliset ne ovat talonpojalle, niin
myös talon pitämiseen tarpeellisesta viljasta,
karjan ruuasta ja karjasta, jotka ovat häneltä
hävinneet; mutta muusta irtaimesta tavarasta
ja talonkaluista ei anneta paloapua. ei myöskään
saunasta eikä kodasta". Lisäksi määrätään, että
paloapua on maksettava manttaalin mukaan
kaikista kihlakunnassa olevista taloista; samoin on
laissa määräyksiä siitä, miten paloapu on
kannettava y. m. Myöhemmin annettiin useampia
yksityiskohtaisia määräyksiä äskenmainitun
lain sovelluttamisesta ja siitä sallituista
poikkeuksista. Vasta laki paloapuyhdistyksistä
liuh-tik. 17 p:ltä 1908 kumosi mainitut
Rakennuskaaren määräykset lopullisesti.

Vapaaehtoinen, järjestetty p. sai Ruotsissa
varsinaisesti alkunsa 1746. jolloin Tukholman
porvaristo perusti ..Tukholman palo- ja
vakuutus-konttorin" kiinteän omaisuuden vakuuttamista
varten. Näin annettua esimerkkiä seurasivat
vähitellen useat muut valtakunnan kaupungit, ja
1782 perustettiin hallituksen aloitteesta
..Yleinen palovakuutusrahasto" koko valtakuntaa, sekä
kaupunki- että maalaiskiinteistöjä. varten.
Rahasto oli keskinäinen, kuitenkin niin. että
osakkailta kannettiin määrätty, ohjesäännössä
vahvistetun tariffin mukainen vakuutusmaksu, jonka
ylijäämä voitiin panna rahastoon. Siinä määrin
kuin vararahastoa karttui, alennettiin
vakuutusmaksuja vanhemmista vakuutuksista ja
vähitellen maksut niistä kokonaan lakkasivat. I.aitos
ulotti toimintansa myöskin Suomeen. Kun Suomi
erotettiin Ruotsista, säädettiin (Kunink.
kirjeellä heinäk. 26 p:ltä 1810), että Suomessa ei
saataisi enää ottaa vastaan uusia vakuutuksia,
mutta vanhat vakuutukset pysyisivät
muuttumatta voimassa. Laitoksella olikin niin paljon
suomalaisia vakuutuksia, että esim. Turun palo
1827 tuotti sille yli 200.000 pankkotaalarin
menon.

Kun ..Yleinen palovakuutusrahasto" ei enää
saanut ottaa vastaan vakuutuksia Suomessa, oli
kotimaisen palovakuutusyhtiön perustaminen
maahamme käynyt tarpeen vaatimaksi. Sellainen
perustettiinkin nimellä ..Suomen
palovakuutu-kont-tori" (..Brandförsäkrings-Contoret i Finland" ja
sille vahvistettiin ohjesääntö helmik. 8 p. 1816.
Laitoksen tarkoituksena oli ottaa vakuutukseen
pääasiassa kiinteistöjä kaupungeissa ja maalla. Se
oli keskinäinen ja maksut laskettiin määrätyn
tariffin mukaan. Määrättyjen vakuutusvuosien,
kaupungeissa kuudentoista ja maalla neljäntoista
kuluttua muuttui vakuutus maksuvapaaksi. paitsi

suurien vahinkojen sattuessa, jolloin määrättiin
ylimääräinen taksoitus. ,.Palovakuutuskonttorin"
liike oli hoidettava kahtena osastona, toinen
maaseudun, toinen kaupunkien vakuutuksia varten.
Turun palo aiheutti kuitenkin kaupunkien
osaston lakkaamisen ja samalla hajosi maaseudun
osastokin.

Kaupunkeja varten alettiin heti puuhata uutta
yhtiötä, jonka säännöt vahvistettiin syy sk.
11 p. 1832. V. 1833 se „Suomen yleisen
paloapu-yhtiön" nimellä aloitti toimintansa ja on „Suomen
kaupunkien yleinen paloapuyhtiö" nimisenä
edelleenkin toimessa. V:n 1912 päättyessä sen
vakuutuskanta oli Smk. 672,439.712:41. —
Maaseutua varten perustettiin 1837 erikoinen yhtiö
„Suomen maalaisten paloapuyhtiö". Sen säännöt
vahvistettiin lokak. 20 p. main. v. Yhtiö
menestyi hyvin, ja 1863-64 v:n valtiopäivillä
säädettiin asetus (hyväksytty liuhtik. 4 p. 1S64).
jonka kautta talonomistaja, joka rupesi
mainitun yhtiön osakkaaksi, vapautettiin
velvollisuudesta suorittaa paloapua kihlakunnassa tai
pitäjässä. Yhtiö toimii edelleenkin, sen
vakuutuskanta v: n 1912 päättyessä oli Smk. 291.146.120:—.
— Kolmas, koko maata varten tarkoitettu,
edelleenkin keskinäinen, palovakuutusyhtiö oli
..Kaupunkien paloapuyhdistys irtaimistoa varten", joka
perustettiin Turussa 1871 (vakuutuskanta v:n
1912 lopussa Smk. 112.527.900:—). V. 1889
perustettiin Helsingissä ..Suomen sahanomistajain
paloapuyhdistys" (vakuutuskanta v:n 1912 lopussa
Smk. 48,383,756:—), 1902 „Suomen
teollisuuden-harjoittajain keskinäinen paloapuyhdistys"(
vakuutuskanta v :n 1912 lopussa Smk." 337.327.045 :—)
ja ,.Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien
paloapuyhdistys" (vakuutuskanta v:n 1912
lopussa Smk. 34.762,690:—), kumpikin Helsingissä.
1909 Turussa „Keskinäinen vakuutuslaitos
Sampo", joka muiden vakuutustapojen ohella
harjoittaa myöskin palovakuutusliikettä
(palovakuu-tuskanta v:n 1912 lopussa Smk. 132.030.235:—).
ja 1910 Helsingissä ..Paloapuyhdistys Tulenvara".
joka vakuuttaa osuuskuntien omaisuutta. —
Paitsi näitä, on olemassa muutamia pienempiä
keskinäisiä yhtiöitä, jotka harjoittavat
palo-vakuutusliikettä koko maassa. — Sitäpaitsi on
olemassa joukko sellaisia keskinäisiä
paloapu-yhtiöitä. jotka harjoittavat liikettä jossakin
yksityisessä läänissä, kihlakunnassa talli pitäjässä.
Niitä alettiin jo aikaisin perustaa, ja varsinkin
kunnalliselämän elpyminen 1860- ja 1870-luvuilta
lähtien on vaikuttanut niiden syntyyn.
Varsinaisten kihlakunta- ja pitäjäyhdistysten
lukumäärä oli v:n 1911 päättyessä 284. —
Kotimaisen palovakuutusliikkeen panivat alkuun,
niinkuin edellisestä käy selville, keskinäiset yhtiöt.
Ensimäinen kotimainen palovakuutusosakeyhtiö
perustettiin vasta 18S1. Se oli
Palovakuutus-osakeyhtiö ..Fennia", jonka säännöt vahvistettiin
toukok. 17 p. 1881. Fennian ensimäisessä
vuosikertomuksessa mainitaan yhtiön perustamisen
aiheutuneen lähinnä siitä, että oli tarpeen
kotimainen yhtiö, joka voisi tyydyttää
kaikenlaatuisia palovakuutustarpeita. koskapa
aikaisemmin perustetut kotimaiset yhtiöt olivat
tarkoitetut vain jotakin erikoisalaa palvelemaan.
Fennian liike on kehittynyt voimakkaasti ja
tuloksellisesti. V:n 1912 päättyessä oli yhtiön
kotimainen vastuusumma Smk. 250.240.020 ja va-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:29:14 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/7/0087.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free