Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pankki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
169
Pankki
170
sivistysmaissa (Babyloniassa, Kreikassa,
Roomassa), joka toimi oli sitäkin tärkeämpi, kun
leimattua rahaa puuttui, joten kukin
metalli-kappale oli erikseen punnittava, sen
metallin-pitoisuus tutkittava ja määrättävä, pienennettävä
kappale sopiviin paloihin j. n. e. Kun tämän
liikkeen esineenä oleva kallisarvoinen tavara
vaati erikoisia suojelustoimenpiteitä sen
turvaamiseksi varkaudelta ja ryöstöltä, täytyi liikkeen
harjoittajain hankkia tavaroilleen
mahdollisimman turvatut pito- ja säilytyspaikat, joihin he
sitten aikaa myöten rupesivat ottamaan
vieraitakin kalleuksia maksua vastaan tallettaakseen.
Ja kuta luotettavampi, vakavaraisempi ja
turvallisemmilla säilytyspaikoilla varustettu tämän
ammatin harjoittaja oli, sitä suuremman
luottamuksen hän yleisön puolelta sai. Nämä kaksi
rahaliikkeen alaa: rahan vaihto ja rahan
säilytettäväksi ottaminen, ovat yhä vieläkin tärkeitä
p.-liikkeen aloja, joskin rahan vaihto leimatun
rahan käytäntöön tultua on saanut toisen
luonteen, samoinkuin talletustenkin otto. joka
pelkästä rahan säilyttämisestä on kehittynyt
tärkeäksi osaksi p:ien ottolainauksessa.
Nykyaikaisten p.-laitosten synty liittyy
läheisesti keskiajan Italian pienten tasavaltain
historiaan. Päävaikuttimena sellaisten laitosten
syntyyn, jotka toimivat p.-tehtävissä, olivat rahaolot
keskiajalla. Mainittuihin tasavaltoihin (Venetsia.
Genova) virtasi rahoja kaikkialta Euroopasta, sillä
varsinkin ristiretkien aikana ne olivat
Euroopan kaupan keskipisteenä. Niiden alue oli pieni,
niiden rahoilla oli pieni liikuntapiiri. Mikä oli
luonnollisempaa, kuin että ne yhtyivät
käyttämään erityistä omaa laskurahaa. p. rahaa, jota
ei voitu kuluttaa eikä väärentää, eikä ollut
muidenkaan ulkonaisten vaikutusten alainen.
Perustettiin laitoksia, joihin liikemies tahi kauppias
sai jättää metalleja harkoissa tahi rahana
säilytettäväksi. Hänelle avattiin sellaisen laitoksen
kirjoissa tili (konto), johon hänen panoksensa
määrä merkittiin. Jos hänen oli suoritettava
maksu toiselle liikemiehelle, meni hän p:iin ja
antoi siirtää omalta tililtä toisen tilille sen
summan. minkä hän oli velkaa. Metallipanokset
olivat tilille merkityt sovitun kiinteän hinnan
mukaan, ja lyödyt rahat, jos niitä ollenkaan
otettiin. merkittiin tiliin niiden metalliarvon
mukaan. Tällaisia laitoksia sanottiin g i r o-p:e i k s i,
kcska ne välittivät siirtoja ainoastaan niiden
piirissä (giro), joilla oli tili p:ssa. Näiden p:ien
tarkoituksena ei ollut liikkeen harjoittaminen
niille uskotuilla varoilla, eivätkä ne sen takia
maksaneet niistä korkoa, vaan päinvastoin
kantoivat maksun niiden säilyttämisestä. Tunnettua
on kuitenkin, että ne usein antoivat niihin
talletettuja varoja lainaksi. — Toinen p.-laitosten
kehitysasteista on t a 11 e t u s-p : i e n syntyminen.
Talletus-p:t ottavat vastaan talletuksia si
johtaakseen niitä, eikä vain holveissaan säilyttääkseen.
Tällaisilla p:illa on siis ei ainoastaan omat
varansa käytettävänään, vaan ne lainaavat myöskin
talletettavakseen ottamiaan pääomia. Täten ne voi
vat ei ainoastaan luopua talletusmaksun
kantamisesta. vaan päinvastoin maksaa talletetuista
varoista korkoa. P:ista tuli siten pääomien
säilyttäjäin asemesta luoton välittäjät. — Kolmas
aste pankkilaitosten kehityksessä on
seteli-p:ien synty. P.-laitos oli silloin jo kehittynyt
sille asteelle, että se oli saavuttanut yleisön luot •
tulituksen rahojen talletuspaikkana. Se otti
lainaksi ja antoi lainaksi. Saavuttamaansa luottoa
hyväkseenkäyttäen se meni vieläkin pitemmälle.
Harjoittaessaan lainaksiantoa se ei vastineeksi
antanutkaan rahaa, vaan vaadittaessa rahalla
maksettavia velkaseteleitä, n. s. p.-seteleitä.
P.-setelin niinkuin monen muun kaupallisen uudis
tuksen kotimaa on Italia (jos kohta p.-setelin
tapaisia maksulupauksia jo oli olemassa
muinaisessa Babyloniassakin). 15 :nnellä vuosis. oli
Venetsiassa käytännössä coniadi di banco
niminen seteliraha, ja 16:unella vuosis. Genovassa
segni representativi niminen Pyhän Yrjön p:n
seteli. Seteli-p’:t ovat joko valtion laitoksia
(Venäjällä, Suomessa, Ruotsissa ja Bulgaariassa) tahi
on hallitus säätänyt niille erikoiset ohjesäännöt,
on osallisena niiden hallituksen vaalissa, saa osan
niiden voitosta j. n. e. Niissä maissa, missä
setelinanto on joko kokonaan tai etupäässä
yh-deu pankin etuoikeutena, tätä p:ia sanotaan
k e s k u s-p :k s i. Keskus-p:ien toiminta eroaa
talletus-p :ien toiminnasta ensinnäkin siinä,
etteivät ne yleensä ota rahoja yleisöltä talletettavaksi
korkoa vastaan, vaan ainoastaan säilytettäväksi.
Tässä suhteessa ne siis toimivat kuten entisen
ajan p:t vieraiden rahojen säilyttäjinä,
rahan-vartijoina. Senpä vuoksi eivät yksityiset vaan
ainoastaan valtio ja vksityis-p:t jättävät niihin
rahojaan säilytettäväksi. Setelinanto-p :ien
pääasiallinen toiminta kohdistuukin antolainaukseen
osaksi niiden omista varoista, mutta etupäässä
p:n seteleitä vastaan, sillä yksi keskus-p:ien
tärkeimmistä erikoisoikeuksista on juuri
setelin-anto-oikeus, joka melkein kaikissa maissa on
yksinomaan näille p:eille pidätetty (ks. etempänä
ulkomaiden huomattavimpia
pankkeja). Setelinanto-oikeuden pohjana täytyy
niillä olla määrätty metallikassa. (ks. Setelin
a n t o-o i k e u s.)
P.-laitosten tehtävän voi yleensä ryhmittää
kahteen osaan: rahaliikkeen välittämiseen ja
luoton välittämiseen.
Niinhyvin kotimaisessa kuin varsinkin
kansainvälisessä katipassa on mukavampi maksutapa,
kuin suoritus kovalla rahalla, tarpeen vaatima,
ja se tosiasia, että koko maailman yhteiset
kulta-ja liopeamäärät — sekä rahaksi lyöty että
lyömätön — eivät vastaa edes vuotuisen viljasadon
arvoa sen päätuotantomaissa, todistaa päivän
selvään raliaasäästävien maksutapojen
välttämättömyyttä. Yksi p.-laitosten päätehtäviä on tulla
tässä välittäjäksi, ja ne työskentelevätkin ali
tuiseen uusien kehittyneempien ja
täydellisem-pien maksunsuoritustapojen löytämiseksi, jotka
korvaisivat epämukavan rahan ja poistaisivat
sen tarpeen toisenlaisten maksutapojen kautta,
joiden pohjana on luotto. Sellaisia luotolle
perustuvia maksunsuorituksen välittäjiä ovat
nykyisin esim.: p.-setelit, vekselit, sekit,
suoritukset siirtojen muodossa tililtä toiselle (n. s.
giro-järjestelmä), sekä molemminpuolisten
avista-vekseli- ja sekkisaatavain tasaaminen p:ien
kesken n. s. clearing-järjestelmän kautta.
Nykyaikaisessa yhteiskunnassa kapitalistisesti
harjoitettuine tuotantoineen ja tavattomasti
ke-hittyneine teknillisine apuneuvoineen vaaditaan
samalla kertaa suuria pääomia ja pitkälle
kehittynyttä taitavuutta tuottavasti ja taidolla johtaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>