Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Panssarialus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
193
Panssarialus
194
valssatut ja hydraulisella voimalla puristetut
teräslevyt, mutta nämäkin osoittautuivat
pian sopimattomiksi, teräs kuu pyrki särkymään
palasiksi. 1880-luvun lopulla keksi Schneider
(Creusot’ssa| metallisekoituksen (terästä ja 5 %
nikkeliä), josta ruvettiin valmistamaan n. s.
nikkeliteräslevyjä. Nämä osoittautuivat
kahta vertaa kimmoisemmiksi ja kestävämmiksi
kuin teräslevyt, jonka vuoksi, senjälkeen kuin
Krupp oli parantanut metallisekoitusta. voitiin
vähentää levyjen paksuus korkeintaan 30,i cm : iin.
K r u p p i n levyjen vastustuskyky on n. 25
suurempi kuin aikaisempien nikkeliteräslevvjen.
Tärkeimmät p.-levytehtaat ovat Brown, Vickels
ja Armstrong Englannissa. Creusot-tehdas Bans
kassa. Kruppin tehtaat Saksassa, Carnegie- ja
Hetlehem-tehtaat Pohjois-Ameriikassa. il. v. H.
Panssarialus 1. panssarilaiva, yleensä
sellainen sotalaiva, jonka sivut ovat pienemmältä
t. suuremmalta osalta suojatut panssarilla (ks.t.).
Ensimäinen p. rakennettiin Ranskassa (ks.
Panssari). Se tehtiin puusta ja sen sivut
päällystettiin kokonaan panssarilla. V. 1859
alettiin Englannissa rakentaa rautaista p:ta,
..\Yar-rior". joka ainoastaan puolelta pituudeltaan
suojattiin panssarilla siten, että laivan keula- ja
peräpuoli jäivät suojatta. P:n vastustuskyky ja
rakenne on yhtämittaa kehittynyt yhtä rintaa
tykkien vaikutusvoiman kanssa. Jokainen
kehitysaskel jälkimäisessä on pakottanut uudelleen
muodostamaan ja parantamaan edellistä. Tässä
kilpailussa ovat kumpikin vuoroin olleet voitolla.
Näin ollen on p:ien rakenne hyvin paljon
vaihdellut. Aluksi oli p:ssa monta keskikokoista
tykkiä sijoitettuina pattereiliin kuten vanhoissa
puu-laivoissa. ja kun ohkaisempi panssari riitti
suolaamaan senaikuiselta tykkitulelta, voitiin koko
aluksen sivu varustaa panssarilla. Kun sitten
tykkien kaliberi ja paino melkoisesti kasvoi,
täytyi uiiden lukua vähentää, ja kuu tykkien
vai-kutusvoima myös lisääntyi, oli panssaria
vahvennettava, joten se kävi niin raskaaksi, että
ainoastaan osa laivan kylkeä voitiin suojata
panssarilla. Tykit sijoitettiin silloin laivan
keskiosaan. joka varustettiin erittäin vahvasti joko
katolliseksi kasematiksi t. torniksi,
panssaritor-niksi. Tornit olivat joko kiinteitä avonaisia
rintasuojia. joiden sisälle tykit sijoitettiin
kääntö-lavoilla niin että niillä voitiin ampua
rintasuo-jan laidan yli. taikka katettuja torneja, jotka
osittain tehtiin kaksinkertaiset siten, että tornin
alemmassa — kannenalaisessa — osassa oli
kiinteä suojatorui. joka suojasi ylemmän
väännettävän torniosan juurta, vääntökoneistoa ja
latauslaitteita y. m. Tähän väännettävään torniin
pantiin tykki — tai kaksi rinnan — niin, että se
osittain pisti ulos tornin sivussa olevasta
korkeasta ja kapeasta raosta, joka salli tykin
suuntaamisen eri korkeudelle. Suuntaaminen
sivullepäin tapahtui tornia kääntämällä. Koska
ensin-mainitut avonaiset tornit eivät tarjonneet täyttä
suojaa, ovat ne jääneet pois käytännöstä,
jota-vastoin katetut ovat nykyään yleiset.
Nykyaikaiset p :t varustetaan sitäpaitsi
panssari-kannella, s. o. ohkaisella, panssarilla varustetulla
välikannella. joka suojaa sen alla olevia tärkeitä
laivanosia, kuten höyrykattiloita, koneita,
am-pumavarastoja y. m. vihollisen tulelta.
Täyttääkseen paremmin tarkoituksensa ja ollakseen
enem-7. VII. Painetlu »/„ 14.
Kuva 1. Kuva 2.
miin suojana sijoitetaan panssarikansi
mahdollisimman alas (kuva 1). Niillä kohdilla, joissa
laivalla on sivupanssarit, liittyy panssarikansi
siilien kuten kuva 2 osoittaa, jolloin kuulan,
tullakseen vedenpinnan yläpuolelta
panssarikan-nen alle, tulee lävistää sekä sivupanssari
(vesirajassa vahvennettu) että tämä. Toisinaan
tehdään panssarikansi kaksinkertainenkin. Aluksen
panssaroimattomat osat, keula ja perä,
varustettiin vuotojen varalta vedenpitävillä lokeroilla,
jotka toisinaan täytettiin korkilla, hiilellä t.
selluloosalla.
Aikaisempiin (1870 luvun) p:siin sijoitettiin
tykit aluksen keskiosassa olevaan
kaksikerroksiseen kiinteään panssarikasemattiin.
Sittemmin varustettiin p:t säännöllisesti kahdella,
kaksi suurta tykkiä sisältävällä panssaritornilla.
jotka sijoitettiin aluksen keskilinjaan, toinen
keulan- ja toinen peräpuoleen. Sitäpaitsi oli
p:ssa useampia keskikokoisia ja keveitä tykkejä,
joko suojattomina tai lavettiin kiinnitetyillä
te-räsvarjostimilla suojattuina. Raskaan tykistön
tehtävänä oli ampua vihollislaivan paksuimman
panssarin läpi. tuhota sen tykistö ja tärkeimmät
osat sekä mahdollisesti upottaa se. Keskikokoisen
ja keveän tykistön taasen tuli avustaa raskasta
tykistöä ja erittäinkin toimia heikompia
vastustajia vastaan, joista torpedoalukset erityisesti
tulivat keveän tykistön osalle. Raskaiden tykkien
kaliberi kasvoi vähitellen aina 45 em:iin. mutta
aleni sitten 30.s cm:iin. josta pitkäksi ajaksi
tuli norniaalimitta. Panssarin paksuutta
lisättiin myös 1880-luvulla aina 700 mm:iin, mutta
vähennettiin sitten kun uusia, huomattavia
parannuksia panssarien laatuun nähden oli tehty
vrt. Panssari). Seuraava kehitysaskel
(1890-luvulla) johtui keskikokoisen pikatykistön ja
varsinkin uusien räjähtävien kuulien
käytäntöön-tulemisen takia. Keskikokoinenkin tykistö sai
suuremman merkityksen ja se, samoinkuin
suurempi osa itse laivan runkoakin, täytyi suojata
panssarilla. Tämäkin tykistö sijoitettiin
pienempiin kasematteihin t. torneihin ja sen kaliberi
lisättiin 14 à 17 cm:iin. Keveän tykistön
kaliberi kasvoi 75 à 88 mm:iin. V. 1906
valmistunut engl. p. ..Dreadnought" alkoi uuden kehitys-
Kuva 3. Eräs uudenaikainen panssarialus,
17.200 ton. deplasemenui.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
