Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pensasrotta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
379
Penta tcu ^ Wi kritiikki
»80
ta an kä-iala i Tapaamme kertomustoisintoja,
•oissa kerrotaan samasta tapahtumasta ori
tavalla i–!tu. 1 Moos. 1 ja 2; 15 ja 17; 2 Moos.
,i tl _v m . u-cin esityksen lanka katkeaa sen
kautta, että väliin on tullut yhteydestä irrallinen
kappale <»im. 1 Moos. 38; 3 Moos. 1-7 y. m.);
•. ii i esitystapa on hyvin erilaista teoksen eri
o-:—a Tämä johtuu siitä. että p. on kokoonpantu
erinäisistä lähteistä. Varsin yleisesti
hyväksytyn otaksuman mukaan on p:ssa eroitettavissa
m 1 k itsenäistä päälähdettä; tie ovat: J a li v i s t i
L J a h v e 1 ä h d e (J), E 1 o ti i s t i 1. E 1 o h i
m-lähde El, D ( ti t e r o n o in i o n (D) ju
Pappi s k i r j a i P . Eiisininainittu lähdekirja, joka
of. saanut nimensä siitä, että siinä käytetään
Ju-i alan nimenä pitkin matkaa Jahve, on vanhin;
la-noe kir oitettu Salomon aikana Juudassn.
Esitys alkoi maailman luomisesta ja jatkui
Kn-i. uniin valloitukseen, jotenka tämä lähde
samoinkuin pm muut lähteet, lukuunottamatta D:ta.
esiintyy vielä Joosuan kirja-sa. Jahvisti on
ker-tonii-taidi.–a mestari ja samalla syvällinen
ajattelija. Pm kauneimmat ja syviillisimmiit
kertomukset ovat hänen käsialaansa icsim. 1 Moos.
4j ,. 18,-19;,: 24,-„ y m.). Hän on lainannut
.iloen-a kansanomaisen perintiitiedon
ainehis-tost.. mutta on muovaillut niitä oman ylevän
uskonnollis siveellisen näkökantansa mukaan, lliinen
jumalakäsitteensä on runollisen naiivisesta.
antro-pomorfiseeraavustn esitystavasta huolimatta
eetil-linen. monoteistinen ja universaalinen : Jahve ei
ole ainostaan Israelin, vaan koko maailman
vanhurskas Jumala. Elohim-liihde. jossa Jumalan
ni-motia esiintyy säännöllisesti Elohim, on
edelliselle rinnakkainen alkaen Aabrahamista ja
ulottuen -okin maan valloitukseen. Se on syntynyt
Poli oi s-1-melissa sikäläisissä profeetallisissa
piireissä todennäköisimmin viii 800 vaiheilla.
Varsinkin Mooseksen historiassa E. on tärkeä lähde.
El. l.istin jumalakäsite on teologisempi, kuin J :n;
näköpiiri on jonkun verran ahtaampi. Tässäkin
lähdekirjossa kohtaa meitä syvällinen käsitys
Is-laelin uskonnon olemuksesta ja merkityksestä (vrt.
es; m. 1 Moos. 22). Kun Polijoisvaltakunnnn
kukistuttua v. 722 kirjalliset aarteet sieltä koottiin
Juudaan, yhdistettiin Jahve- ja Eloliim-lähde
yhdeksi. Israelin vanhinta historiaa esittäväksi
teok-eksi (.IEl. V. 021 löytyi Jerusalemin
temp-pelistt lakikirja, joka sisältyy nykyiseen 5:nteen
Moo-eksen kirjaan cli Deutcronomioniin (ks. J
o– i a Ko-ka tämä luki esiintyi Mooseksen
nimellä. heräsi luonnollisesti pyrkimys saada se
liitetyksi Mooseksen historian puitteisiin. Niinpä
se -ijoitettiin JE:hen, teoksen loppuosaan, jossa
-illä oli luonnollinen paikka ennen kertomusta
Joosuan nimitlami-ostä Mooseksen seuraajaksi
."> Moos. 31„ ja seur.). Kolmantena ja viimeisenä
asteena pin muodostamiso-sa on Pappiskirjan
yh-di-täminen JEI):hen. Pappiskirja johtua alkunsa
Jerusalemin papiston keskuudesta; se on
kirjoitettu 7:nnen vuosis. lopulla, mutta siihen on
myöhemmin li»utty erinäisiä lakikokoelmia ja
kertomuksia. On helppo huomata, mitkil p;n
kappaleet ovat lainatut tästä lähdekirjasta. Siihen
kuuluu suurin w> 2-4 Moos. kirjojen
lakiainek-•<-,t.-i | Moo- kirjossa tavattavista pitemmistä
kappaleista mainittakoon 1,2, a: 17; 23 y. m.
Pcn-tateukis.a olevat sukuluettelot, kronologiset ja
tilastolliset tiedot ovat enimmäkseen tästä lähteestä
peräisin. Esitys on täsmällistä ju kuuvumiiisl»,
käsitystapa teoreettista ju abstraktista. No liur
rustukset, joita pappiskirja edustua, tunkeutuivat
tuuuupaon aikana ju myöhemmin yhä enemmän
etualalle, kohdistuen lähinnä ulkonaista jumalan
palvelusta koskeviin seikkoihin. V. 444 hyväk
syttiiu Jerusalemin seurakunnan perustuslaiksi
tooru 1. laki, jonka kirjanoppinut Esra (ks. t.)
»li tuonut mukanan Babyloniasta. Toiset tutki
uit ovat sitä mieltä, että Esrnn tooru oli pappis
kirjn; toiset pitävät luultavampana. ettii oli
kysymyksessä pe tateukki kokonaisuudessaan (JED
|-P). Joku tapauksessa lienee varmaa, ettii jos P
.iinä tilaisuudessa esiintyi vielä itsenäisenä teok
sena, se pian sen jälkeen tuli yhdistetyksi, luultu
vasti itse Esrnn toimesta, JED;hen. Sillä pentu
tcukki oli valmiina nykyisessä muodossaan, kun
snmnrialaiset noin viisitoista vuotta myöhemmin
1. v:n 4:10 vaiheilla erkanivat juutalaisista ja p"
riistivät oman seurakunnan omaksuen pyhäksi kir
jakseen toonin eli 5 Mooseksen kirjaa.— [II. Ifol
zinger, ..Einleitung in den Hexateuch" (1893);
Frants Btilil, „Til Vejleidning i de Gammaltest-a
mentliche Undersogel-er" (1895); Erik Stave, ,.In
ledning tili Gamlntestamentets kanoniskn skrif
ter" siv. 13-106 (1912); Carl Steuernagel. ..Lehr
buch der Einleitung in das Alte Testnment" siv
120-203 (1912); E. König, ..Die moderne
Penta-teuchkritik und ihre neueste Bekämpfung" (1914).]
Ar. II.
Pentateukkikritiikki (ks. Pentateukki
ja Kritiikki), uudenaikainen pentateukki
tutkimus, jossa noudatetaan samaa tieteellistä
menetelmää, kuin yleensä historiallisten
lähdekirjojen kriitillisessä 1. arvostelevassa tutkimisessa.
Jo keskiajalla muutamat juutalaiset oppineet
kiinnittivät huomionsa erinäisiin pentateukin kohtiin,
iotka eivät sopineet Mooseksen kirjoittamiksi.
Mutta vasta uudella ajalla ruvettiin pohtimaan
kysymystä pentateukin alkuperästä (Karlstadt.
Ilobbes, Spinoza, Richard Simon. Job. Clericus).
Uudenaikaisen pm varsinaiseksi perustajaksi tuli
rnnsk. lääkäri Jean Astruc (ks. t.), hurskas mies.
ioka 1753 ilmestyneellä teoksellaan tahtoi
puolustaa 1 Moos. kirjan oikeaperäisyyttä. lliin
ositti sen otaksuman, että Mooses oli sommitellut
Genesis-kirjan useista vanhoista lähdekirjoista.
NTiis(ii tekemiinsä otteet hän olisi järjestänyt
neliini! sarekkeeseen, jotka sittemmin myöhempäin
kopioitsijain huolimattomuuden kautta olivat nien
neet sekaisin. Jumalan nimien Jahven ja Elolii
min vaihtelussa hän näki osviitan lähteiden orol
tuuliseksi. Tämä teoria jäi kannatusta vaille, kun
nos .1. G. Eicliorn sen omnksui teoksessaan „Ein
leitung in das Alte Testament" (1780-83). Eicliorn
havaitsi, ettii jahvistisilla ja elohistisilla kappa
leilin on kauttaaltaan erilainen kirjallinen luonne
sokii että ne ovat yhdistetyt toisiinsa tarkan
-iiiunnitelman mukaan; sitäpaitsi hänelle selveni
iclvenemistään, että lähteiden yhdistäjä
(redak-tori) ei ollut Mooses. K. D. Ilgen kehitti edelleen
n. s. vanhempaa urkundihypot.eesiu
osoittamalla, että elohistisin lähteitä oli kaksi.
Kuu sitten ruvettiin ulotuttamaan tutkimusta
2-5 Moos. kirjoihin sekä samalla kiinnittämään
enemmän huomiota yksityisseikkoiliin, näytti
siltä, kuin pentateukissa ei olisi erotettavissa
yhtäjaksoisia lähdekirjoja. Yleiseksi tuli se
kä-,itys, ettll pentateukki oli vähitellen muodostu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
