Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Periaate ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
iiUT
renzen hovissa, nimitettiin 1018
ylikamariher-raksi. Pääteokset: ,,Dafne" (1594) ja ..Euridice"
(1600). I. K.
Periaate on ajatus 1. vakaumus, joka olijaa
ihmisen toimintaa, perussääntö, jonka ihminen on
omaksunut toimintansa määrääjäksi (=
..praktilli-nen prinsiippi" 1. ..maksiimi"; vrt.
Perus-aate). A. Or.
Periandros /-i’-/, Korinthoksen yksinvaltias
(ii. 627-586 e. Kr.]. P:n hallitessa Korinthos oli
valtansa kukkuloilla. Hän edisti sen
siirtokunta-valtion perustamista ja kaupan kukoistusta. P.
suosi myös taidetta ja runoutta. Hän luettiin,
vaikkei yksimielisesti. Kreikan ..Seitsemän
viisaan" joukkoon. L. 7’.
Perianthium, k e h ii ks. K u k k a.
Periculum [i’-] (lat.), vaara. P. in mora.
vaara viivästymisessä.
Peridermi, korkkisolukko ks. Korkki.
Peridermium ks. Ruostesienet.
Peridineæ = D i n o f 1 a g e I 1 a t a iks. t.i.
Peridium ks. Ku pu,si en et.
Peridotiitti, eruptiivi- ja syvävuorilaji. jota
voidaan pitää gabbron emäksisenä rajamuotona.
Maasälpää on vähän tai ei ensinkään,
pääaineksina ovat oliviini sekä sen ohella vaihdellen
bio-tiitti (li i o t i i t t i-p.), amfiboli (a m f i b o 1 i-p.).
diallagi (w e h r 1 i i 11 i), brontsiitti
(llierzo-liitti). Pyrokseniitissa ovat
pyrokseeni-mineraalit, sarvivälkekivessä sarvivälke
vallitsevina, oliviini sivuaineksena. Duuiitti
on muodostunut pääasiallisesti oliviinista ja
kro-miitista. Lisäaineksina on p.-vuorilajeissa
magnetiittia, spinelliä, ilmeniittiä, perowskiittia.
apa-tiittia ja joskus hyvin runsaasti korundia
(Etelä-Carolinan valtiossa Yhdysvalloissa). l’:n
kemialliselle kokoomukselle on ominaista pieni Si02—
ja ALO—sekä suuri MgO — Fe,0:, — ja FeO —
pitoisuus sekä tuskin koskaan puuttuva, joskin
pieni määrä NiO:ia ja Cr.Ch :ia. P.-vuorilajit ovat
tummanvihreitä, -ruskeita tai mustia. Ne ovat
kaikista raskaimpia vuorilajeja (om.-p. yli 3).
P :n tavallisin muuttumistulos on serpentiini.
E. M-nen.
Périer [iè’]. 1. Casimir P. (1777-1832),
ransk. valtiomies. Perustamansa pankkihuoneen
johtaja v:sta 1801, edustajakamarin jäsen 1817.
Tuli kauppa- ja finanssiministeriksi 1828 mutta
erosi pian hallituksesta. Heinäkuun
vallankumouksen aikana P. kannatti perustuslaillisen
hallituksen voimaansaattamista. Toimi
edustaja-kamarin presidenttinä ja muodosti 1831 oman
ministeristön hoitaen siinä sisäasioita. P. koki
pitää yllä ministeristön arvoa ja vaikutusta
kuninkaan halutessa syrjäyttää ministeristön ja
vastusti toiselta puolen ankarasti kumouksellisia
liikkeitä ja vakaannutti järjestyksen. P. kuoli
toukok. 1832 koleraan. [Rémusat, „C. P.";
Nicoul-laud, ,.C. P.. député de l’opposition 1817-30".]
2. August Casimir P. (1811-76), ransk.
valtiomies, edellisen poika. Aloitti valtiollisen
toimintansa diplomaattisella uralla, valittiin 1846
edustajakamariin ja 1849 lakiasäätävän
kansalliskokouksen jäseneksi. V:n 1851
valtiokaappauk-sen jälkeen P. oli syrjässä valtioasioista. tuli
1871 kansalliskokouksen jäseneksi, oli sisäasiain
ministerinä lokak. 1871-helmik. 1872. valittiin
1875 senaattoriksi. Kantoi v:sta 1874 nimeä
Ca-simir-Périer. mikä nimi jälkeläisilläkin on.
.’198
3. Jean Paul Pierre C.-P. (1847-1907),
Ranskan tasavallan presidentti, edellisen poika,
otti vapaaehtoisena osaa Pariisin puolustukseen
1870, oli sittemmin m. m. alivaltiosihteerinä
opetus- ja sota-asiain ministeriöissä. Oltuaan
edustajakamarin jäsen v :sta 1876 ja kamarin
presidentti tammikuusta 1893 hän tuli pää- ja uiko
asiain ministeriksi jouluk. 1893. Valittiin kesäk.
27 p. 1894 tasavallan presidentiksi, mutta luopui
jo 1S95 presidentinvirasta. K. W. li.
Perifeerinen (ks. Periferia), ulkokehää,
ulkopintaa koskeva, syrjäseikkoihin kuuluva.
Perifeerinen hermosto (huono suom. nimitys
pinta hermosto) käsittää: keskus- 1.
sentraalisen hermoston (aivojen ja
selkäytimen) vastakohtana, kaikki aivojen ja
selkäytimen kanssa yhteydessä olevat hermot (vrt.
Hermosto). Toimintansa puolesta p:n h:n
hermot ovat joko keskihakuisia tuntohermoja tai
keskipakoisia liikehermoja (ks. Hermot).
Keskihakuiset ja keskipakoiset hermot lähtevät
toisistaan erilläänolevina hermojuurina
keskushermostosta. mutta yhtyvät tavallisesti heti alussaan
keskenään muodostaen n. s. sekahermoja. Aivoista
lähtee 12 hermoparia (ks. Aivot), joista
kuitenkin 2 ensimäistä, haju- ja näköhermot, eivät
syntyynsä nähden vastaa perifeerisiä hermoja, ne
kun ovat kehittyneet aivojen pullistumina.
Selkäytimestä lähtee liermopari kutakin ruumiin
segmenttiä vastaten. Nämä hermoparit lähettävät
taaksepäin heikomman takahaaran, joka leviää
selän lihaksiin ja ihoon, sekä vahvemman
etuhaa-ran. ruumiin sivuja ja vatsapuolta varten.
Selkä-ydinhermot jaetaan: kaula-, rinta-, lanne-,
risti-ja liäntähermoihin. Aivohermoista mainittakoon
tässä seuraavat: 1 :nen pari: hajuherm.ot
fnervi olfactoriij ovat pieniä hermosäikeitä,
jotka hajiikäämistä jatkuvat neniiontelon
taka-ylä-osaan; 2:nen pari: näköhermot (n. optici)
kulkevat silmään ja välittävät näön aistimusta:
3 :s pari: silmän liikehermotfm.
oculomo-iorii) kulkevat silmän lihaksiin; 5 :s pari:
kolmoishermot (n. trigemini) leviävät naaman
ihoon, hermottaen m. m. hampaita ja
puremalihaksia; 7 :s pari: n a a m a h e r m o t (n.
facia-les) hennottavat kaikkia miimillisiä lihaksia, jos
tämä hermo halvautuu on naamalihasten
liikuttaminen mahdoton: 8:s pari: kuulohermot
(n. acustici) kulkevat sisäkorvaan, jakautuen
sekä kuuloelimeen että tasapainoelimeen; 10 :s
pari, kiertävät hermot (n. vagi)
kulkevat alas aina vatsaonteloon asti hermottaen
nielun, ruokatorven, kurkunpään ja ilmatorven
lihaston ja limakalvon sekä vievät vielä haaroja
m. m. keuhkoihin, sydämeen ja mahalaukkuun.
Kahdeksasta kaulahermosta lähettää neljä ylintä
etuliaaransa n. s. kaulapunokseen (plexus
cervicalis), josta alkavat hermot pitävät huolta
ruumiin kaulaosan hermottamisesta. Eräs
kaula-punoksen haaroista, palleahermo (n.
phreni-cus), hermottaa palleaa. Neljän alemman kaula-ja
eusimäisen rintahermon etujuuret punoutuvat
keskenään vahvaksi kainalopunokseksi
(plexus brachialis), josta hermot kulkevat yläraa
jaan. Monista tämän punoksen hermoista
mainittakoon tässä lihasiho hermo (n.
museulo-cutaneus), keskihermo (n. medianus), k y
y-närhermo (n. vlnaris) ja värttinähermo
(n. radialis), ks. Käsivarsi. Ylläsanotun li
Periaate — Perifeerinen hermosto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
