Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perintätieto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
413
Perintätieto Perintökuningas
414
.simden luovuttaminen konkurssiin. Suomalainen
nimitys on selvempi kuin sen ruotsalainen
vastine urarfvagörelsc, joka on harhaanjohtava
sikäli. että velvollinen luovuttamaan omaisuuden on
myöskin puoliso, vaikka hän ei ole perillinen, ja
että mahdollinen ylijäämä lankeaa pesän
osakkaille, joten p. ei suinkaan merkitse perinnöstä
luopumista. — Roomalaisen oikeuden mukaan tuli
perillinen perinnön saannon kautta vainajan
ko-konaissuksessoriksi, s. o. hän astuu kaikkiin
vainajan oikeuksiin ja velvoituksiin. Kuitenkin oli
perillisellä jo pretorisen oikeuden mukaan valta
olla ottamatta vastaan perintöä, beneficium
abstinendi. Justinianuksen oikeus myönsi
perilliselle toisenkin keinon, perunkirjoituksen
pitämisen, millä hän voi välttää velvollisuutta
vastata omillakin varoillaan perinnönjiittäjäin
veloista. Tätä nimitettiin beneficium inventarii.
Mitään varsinaista p.-menettelyä ei ollut
säädetty : perillinen maksoi perinnön varoilla sitä
mukaa kuin saamamiehet ilmoittautuivat. Myöskin
Saksan Biirgerliclies Gesetzbuchiu mukaan vastaa
perillinen periaatteessa persoonallisesti
perinnön-jättäjän veloista. Tämän vastuunalaisuuden voi
sulkea pois joko ..vuosihaastolla" (Aufgebot),
jolla yksityisen velkojan, joka on laiminlyönyt
ilmoittaa saatavansa määräajassa, oikeus
preklu-deerautuu, tai ,,jäämistöhallinnalla" tai, jos
varat ilmeisesti eivät riitä kaikkien saarnamiesten
tyydyttämiseksi, ,,jäämistökonkurssilla", jotka
molemmat viimemainitut kohtaavat kaikkia
velkojia. — Meidän oikeutemme mukaan ei
perillinen periaatteellisesti vastaa per innon jättäjän
veloista. Mutta sellainen vastuu syntyy, jos
puoliso tai perilliset ..ryhtyvät omaisuuteen, jota
eivät ole ennen kirjoituttaneet" (Perintökaari 9:6).
tai jos he eivät ole laillisessa ajassa perinnöstä
luopuneet eivätkä tehneet hakemusta saada
kuolleen pesästä jotakin päältäpäin ottaa (Keis. asetus
velan niaksosta kuolemantapauksessa y. m. 1868.
22 §). Perillinen voi kyllä kohdella jäämistöä
omanaan, kuitenkaan loukkaamatta tai
saattamatta vaaranalaiseksi velkojain oikeuksia,
kunhan hän vain laillisessa ajassa pitää
perunkirjoituksen. Viimemainittu on siten sekä p:n
valmistelua että sen ehto. Toinen ehto on, että
pesänosakkaat eivät ole ennen p.-ajan
umpeenkulu-mista, s. o. 30 p:n sisällä perunkirjoituksesta tai
tiedon saamisesta tuntemattomasta velasta,
suorittaneet kuolleen velkaa vaatimatta vakuutta,
puoltaneet jotakuta velkojaa eivätkä hukanneet
omaisuutta (äskenmainittu asetus 25 §).
P.-menettely alkaa konkurssihakemuksella ja jatkuu
tavallisena konkurssimenettelynä. — Jos
kuolinpesän osakas on halukas ottamaan perinnön
vastaan, mutta on epätietoinen siitä, onko olemassa
tuntemattomia velkoja, jotka saattavat tehdä
velat varoja suuremmiksi, niin voi hän p.-ajan
sisällä hakea oikeudelta vuosihaastoa (ks. t.)
tuntemattomille velkojille. Muutamissa
tapauksissa, joissa p. on mahdoton, kuten yhtiön
purkautuessa, avioerossa ja täysivaltaisen ihmisen
joutuessa holhouksen alaiseksi, on vuosihaastoa
ehdottomasti haettava. El. K.
Perintätieto 1. traditsioni, sukupolvesta
toiseen suullisena kertomuksena kulkenut
historiallinen tieto, uskonnollinen oppi, sukutarina,
kansanmuisto. — Jumaluusopissa p. merkitsee
sekä juutalaisten kirjanoppineiden lisäyksiä Moo-
I sen lakiin ja sen tulkintoja että katolisessa
kirkossa niitä kristityn uskoa ja elämää koskevia
ohjeita, joita Jeesus ja apostolit muka ovat an
taneet niiden kuitenkaan apostolien aikana
tulematta kirjallisesti muistiinmerkityiksi, mutta
jotka Pyhän hengen vaikutuksesta suullisesti
ovat säilyneet kristillisessä kirkossa. Jo
Augustinuksen aikoihin p. alkaa päästä suureen ar
voon, niin että se asetetaan Raamatun rinnalle.
Katolisen p.-opin ensimiiinen kirjallinen
vakiinnuttaja on Yincentius Leiinumilainen
(teoksessaan „Commonitorium", 435). Tridentin
kirkolliskokous asetti p :n Raamatun ohelle tiedon lähteeksi.
Itse asiassa katolinen kirkko asettaa p:n
Raamatun yläpuolelle. Protestanttisuus hylkää
kirkollisen p:n.
Perintö (lat. hrreditas) on: 1. Omistusoikeu
den saantotapa. jolla kuolleen henkilön omaisuus,
jäämistö, lain määräyksestä pelkän kuoleman
tapauksen johdosta ilman perinnönottoa siirtyy
p:öön oikeutetuille henkilöille, perillisille. P.
eroaa testamentista siinä, että jälkimäisessä
omistusoikeus siirtyy perinnönjättäjän oman
oikeustoimen nojalla ks. Perimys. Testamentti.
2. Se jäämistö, joka siirtyy perillisille. Tässä
mielessä puhutaan rinta-, selkä- ja sivu-p:stä.
K r u u n u n p. (ruots. dana-arf) on p., joka
siihen oikeutetun perillisen puutteessa joutuu
kruunulle (Perintökaari 16). El. K.
Perintöjärjestys ks. Perimisjärjesty s.
Perintökaari, 1734 vuoden lain toinen osa. ja
kaantuu 23 :een lukuun, joista useimmat vielä
ovat voimassa. Sitä muuttavat Keis. asetukset
velan maksosta kuolemantapauksessa y. m. sekä
vuosihaastosta. molemmat 9 p:ltä marrask. 186S.
asetus 27 p:ltä kesäk. 1878 ja v:n 1898
holhouslaki. Siinä säännöstellään lakimääräinen ja
tes-tamenttiperimys ja osaksi holhousoikeus. El. K.
Perintökirja on senaatin antama asiakirja,
jolla kruununtalon haltialle, joka on maksanut
säädetyn lunastusrahan ja täyttänyt muut elidot.
annetaan vakaa omistus- ja perimysoikeus siten
verolle ostettuun tilaan, ks. Asukasoikeus.
El. K.
Perintökuningas, kuningas, jonka asema vai
tion ylimpänä orgaanina perustuu n. s.
perinnölliseen oikeuteen eikä vaaliin. Entisaikoina,
jolloin ei osattu täysin erottaa julkisoikeudellisia
suhteita yksityisoikeudellisista, katsottiin tuon
aseman saavuttamista sukuoikeuden nojalla
todelliseksi perinnöksi, nykyänsä ainoastaan kuvan
nollisesti ja verrannollisesti voidaan puhua
kruunun perinnöllisyydestä. Vaalikuninkuus ei
entisaikoina ollut harvinainen, mutta meidän
aikanamme kaikki sivistysvaltiot, joitten valtiomuoto
on monarkkinen (asiaan ei tietysti vaikuta se.
onko hallitsija arvoltaan kuningas, keisari,
herttua tai muu) ovat omaksuneet ..perinnöllisen"
hallitsijavallan. Myöskin välimuotoja tämän ja
vaalikuninkuuden välillä on aikaisemmin ollut
olemassa, esim. se järjestys, että hallitsija kyllä
valittiin, mutta aina samasta suvusta, taikka
sellainen omituinen oikeusperiaate, että hallitsija
itse sai valita seuraajansa. — Perintökuninkuutta
pidettiin tavallisesti vaalikuninkuutta suurempi
arvoisena, ja todellisuudessa onkin miltei aina oi
lut niin. että jälkimäinen helpommin on
saattanut hallitsijan varsinkin ylimystöstä
riippuvaiseksi eikä ole voinut hänelle hankkia sitä auktors-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
