Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Persia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
441
Persia
438
ros Nuoremman, joka kreik. palkkasoturien
avulla oli noussut kapinaan häntä vastaan, ja
sai kreikkalaisten eripuraisuuden tähden n. s.
Antalkidaan rauhassa 387 jälleen valtaansa
Vähiin-Aasian siirtokunnat. Hänen aikanaan oli
taus yleinen satraappien kapina valtakunnan
länsiosissa, joka vain vaivoin saatiin
kukistetuksi. Artakserkses II:ta (k. 361) seurasi v:sta
358 hänen poikansa Artakserkses III Okhos.
Hiilienkin hallitustansa häiritsivät levottomuudet, ja
hänet myrkytti eunukki Bagoas 338. Arseen
(338-336) lyhyen hallituksen jälkeen, jonka Ba
goas niinikään myrkytti, nousi kuningassuvun
sivuhaaraa oleva Dareios III Kodomannos
valtaistuimelle. Ollen persoonallisesti kunnioitettava
ei hän voinut estää valtakunnan perikatoa;
Makedonian Aleksanteri Suuri voitti hänet Issoksen
ja Arbelan tappeluissa 333 ja 331. jonka jälkeen
Dareioksen murhasi satraappi Bessos 330. Siilien
päättyi muinaispersialainen valtakunta.
Aleksanteri tarkoitti persialaisten ja
kreikkalaisten sekä makedonialaisten sulattamista
yhdeksi kansaksi; persialaiset tunnustivat hänet
lailliseksi hallitsijakseen. Aleksanterin kuoleman
lälkeen 323 alkoi hänen sotapäällikköjensä
kesken taistelu vallasta. Heistä Babylonian
maaherra Seleukos Nikator perusti 312 seleukidien
syyrialaisen valtakunnan, joka, lukuunottamatta
Egyptiä ja aluksi Vähää-Aasiaa, jotenkin
vastasi entistä P:n valtakuntaa. Myöhemmin, n. 250
e. Kr. erosivat siitä eri valtakunniksi Baktria ja
Parthia, viimemainitun asukkaat, parthilaiset,
katsoivat itsensä muinaispersialaisten perijöiksi.
Meedia ja Persia kuuluivat
Parthilais-valtakun-taan. mutta varsinaiset persialaiset eivät
tunnustaneet parthihuujia vertaisikseeu. V. 224
j. Kr. Adasir (Artakserkses IV) voitettuaan
parthilaiset perusti keskimäisen 1.
sassanidien persialaisen valtakunnan.
Artakserkses IV (k. 241) koetti uudistaa
mui-naispersialaisia tapoja, uskontoa y. m.; osaksi hän
myös hankki valtakunnalle sen entisen laajuuden.
Pääkaupunkeina olivat Ekbatana ja Madain
(Kte-siplion). Hänen poikansa Sapor I (Sapur I, k. 272)
soti roomalaisia vastaan ja vangitsi keisari
Va-lerianuksen. Hänen aikanaan esiintyi Mani (ks.
t.), jonka hänen toinen seuraajansa Varanes I
mestautti. Taistellessaan Sapor II:ta vastaan
kaatui keisari Julianus Apostata 363. Kosroes I
Nusirvan (531-578) oli kreikkalaisten filosofien
ihailija ja käännätti heidän teoksensa maansa
kielelle (pehlevi), osoitti suvaitsevaisuutta
kristityille. edisti elinkeinoja, järjesti oikeuslaitoksen
ja hallinnon: laajensi valtakuntaa Induksesta
Välimereen. Hänen pojanpoikansa Kosroes II
(590-628) uhkasi Konstantinopolia ja hävitti
Jerusalemin 614. Senjälkeen itäroom. keisari
He-rakleios tunkeutui vuorostaan kauas P.n
valtakuntaan, Kosroeen murhasi hänen poikansa
Si-roës, joka teki rauhan itäroomalaisten kanssa,
mutta kohta kuoli. Valtakuntaa heikonsi anarkia
ja sen kukistivat arabialaiset; he voittivat
Jesde-gerd III:n. Kosroeen pojanpojan Kadesian
tappelussa 636, jonka jälkeen hän pakeni valtakunnan
itäosiin ja myöhemmin murhattiin. Noin v :een
642 arabialaiset olivat valloittaneet koko
länsiosan P :aa. Zoroasterin opin asemesta Islani pääsi
v altaan.
Sivistyksellisessä suhteessa P:n vaikutus ara-
bialaisiin oli suuri; valtiollisesti P. hajosi,
maakuntien käskynhaltijain tekeytyessä itsenäisiksi;
siten hallitsivat 800- ja 900-luvuilla useat
ruhtinassuvut eri osissa maata; tässä oli
myötävaikuttavana persialainen kansallistunto. Buji
dien suku (934-1055) anasti Emir ai Omran
(henkivartioston päällikön) arvolla kalifaatin
yhteisen hallinnon. Heidät kukistivat turkkilaiset
seldzukit (vista 1037); näistä P :ssa hallitsi kaksi
haaraa, jälkimäinen v:een 1187. Mongolit
Täin-gis-kaanin johdolla hyökkäsivät P:aan 1223; Iiii
nen pojanpoikansa Ilulagu teki lopun kalifaatista
1258 ja perusti P:ssa 11-kaanien hallitsijasuvun
(1256-1349). Yrityksistä perustaa uutta P:n
valtakuntaa teki lopun Timur Lenk, joka valloitti
P:n ja pani Isfahanissa toimeen suuren veri
löylyn 1387. Nyt seurasi mogul-sulttaanien valta
P:ssa (1393-1505). Heidän loppuaikoinaan pääsi
valtaan Sefi- 1. Safi-hallitsijasuku, joka perusti
uus persialaisen valtakunnan.
Ismail ben Seik Ileidar (k. 1524) otti 1502
saliin arvon, 1508 hänellä oli vallassaan koko P.
Bagdadiin saakka lännessä; hän teki siittiläisen
opin valtion uskonnoksi. Hän ja hänen
seuraajansa sotivat turkkilaisia vastaan. Sisällisten
levottomuuksien jälkeen hänen pojanpojan
poikansa Abbas I Suuri (1582-1629) uudisti
järjestyksen, paransi hallinnon ja elinkeinot ja
laajensi valtakuntaa onnellisilla sodilla; hän osoitti
myös huomattavaa uskonnollista
suvaitsevaisuutta. Abbaksen jälkeen seurasi taas
levottomuuksia; 1720-luvulla menetettiin venäläisille
Kaspianmeren rannikkoseutu ja turkkilaisille
läntiset maakunnat. V. 1736 pääsi valtaan
turk-meeni Nadir Sali syrjäyttämällä Abbas III-.n:
jo sitä ennen hän hallinnon hoitajana oli
pakottanut venäläisiä antamaan takaisin
Kaspianmeren rannikon (paitsi Bakua ja Derbentiä).
Hän teki 1738-39 voitollisen retken Dehliin ja
yhdisti joksikin ajaksi Indus-maat P:aan. Hänet
murhattiin 1747. Kerim Kaani (1759-79),
kurdilaista sukuperää, yhdisti etelästä käsin P:n
jälleen yhdeksi valtakunnaksi; hän myönsi englan
tilaisille kauppaetuja. V. 1794
turkkilais-tataari-lainen Aga Mohammed Kaani perusti vieläkin
hallitsevan Kadzarien dynastian. Hänen
veljensä-pojan Fath Alin hallitessa (k. 1834) Persia
menetti Gulistanin rauhassa 1813 suurimman osan
kaukaasialaisia alueitaan Venäjälle; uuden
sodan jälkeen P. Turkmantsain rauhassa 1828
kadotti lisäksi Erivanin ja Nahitsevanin. V :sta
1848 hallitsi Nassir ed Din (Nasreddin), Fath
Alin pojanpojan poika: hän teki useita matkoja
Eurooppaan, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet
toivottuja parannuksia hallinnossa; kuitenkin
ryhdyttiin sotalaitoksen järjestämiseen,
sähkö-lennätinlinjojen rakentamiseen y. m. P:n sota
retket Mervin turkmeeneja vastaan päättyivät
tappioon: Merv joutui Venäjälle. Nassir ed Din
murhattiin 1896; häntä seurasi luinen poikansa
Muzaffer ed Din. Tämä kävi, kuten hänen
isän-säkin. useamman kerran Euroopassa ja antoi
1906 P :lle perustuslaillisen hallitusmuodon. Hänen
kuoltuaan 1907 seurasi hänen poikansa
Muhammed Ali. Nyt alkoi erittäin levoton aika P:lle.
isahin ja eduskunnan välillä syntyi pian
eripuraisuutta; edellinen pakeni, mutta palasi ja
pani 1908 Venäjän avulla toimeen reaktsionin
yksinvaltaisessa hengessä. Sekä Venäjä että Eng-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
