Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Peu à peu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Peu à peu—Peura
514
runojensa kokoelma, joka pariksi vuodeksi
turvasi hänen taloudellisen asemansa. P:n
luomis-into oli nyt ylimmillään. Milloin hän
suunnitteli Aranyin ja Tompan kanssa liittymistä JOknin
„liletképek"-lehteen, milloin Aranyin ja
Vörös-martyn kanssa Shakespearen uukarintamista.
Mutta valtiollinen asema kävi Unkarissa yhä
jän-nittävämmäksi, ja ajan kansanvaltainen
vapau-denhenki valtasi P:n kokonaan. Budapestin
vallankumouksen etunenässä oli m. m. hänkin.
Val-iankumouspäivän (maalisk. 15 p:n 1848) iltana
P:n kirjoittama kansallislaulu „Talpra, magyarl"
(„Vlös, magyaril") mitä suurimman innostuksen
vallitessa lausuttiin kansallisteatterissa. P-kin
astui sotapalvelukseen (heti alussa päästen
kapteeniksi) ja pääsi halunsa mukaisesti kenraali
Bernin johdolla Itä-Unkarissa toimivaan armeiaan.
Segesvärin taistelussa P. kaatui; hänen
ruumistaan ei löydetty. — P:n runoudelle ovat
luonteenomaisia piirteitä voimakas ja lennokas
mielikuvitus, välittömyys ja teeskentelemättömyys.
Hän valloitti runoutensa piiriin uusia aloja, joita
ennen häntä oli pidetty liian jokapäiväisinä: hän
osaa runoilla, ei ainoastaan lemmestä ja
vapaudesta, vaan myös yksinkertaisista
vanhemmistaan, köyhästä työmiesperheestä. vaimostaan, ja
ikävänä ja rumana pidetystä Unkarin
tasanko-maasta. Ja hänen sanontatapansa oli aivan uusi:
yksinkertainen ja luonnollinen, mikä oli
kauhistus sen ajan kaavoihinsa kangistuneen
romantiikan ihailijoille. Harva runoilija on ilmituonut
kansansa isänmaan- ja vapaudenrakkautta niin
voimakkaasti ja kauniisti kuin P„ eikä kukaan
liene runoillaan kansaansa, sen kaikkia kerroksia
myöten, enemmän vaikuttanut kuin hän. P:n
lyriikka, joka samalla kertaa on tositaiteellista,
kansanomaista ja kansallista, muodostaakin
käänteen unk. runoudessa. [Alex. Fischer, ..Petöfis
Le-ben und Werke" (1889): Z. Ferenczi, ,.P. életrajza
I-III (1896).]
Peu à peu [pö a pö’] (ransk.), vähitellen.
Peucedanum ks. Suojuur i.
Peucer [pöits3r], Kaspar (1525-1602). saks.
teologi, Melanchtonin vävy, esitti Wittenbergin
professorina n. s. filippistisiä mielipiteitä ja
pidettiin sentakia vankeudessa 1574 86
Pleisseubur-gin linnassa, vrt. Kryptokalvinismi.
E. K-a.
Peukalo (pollex), ensimäinen (uloin,
radiaali-sin) sormi. Niillä viisivarpaisilla nisäkkäillä,
joilla eturaaja ei ole kehittynyt
tartuntaeli-meksi eikä ensimäinen sormi toisia sormia
vastaan asettuvaksi, ei voi sanoa olevan p :oa. Vasta
puoliapinoilla, apinoilla ja ihmisellä on ensimäinen
sormi neljästä muusta pitemmän sormivälin
erottama ja samalla siksi liikkuva, että se
tartuttaessa esim. puunoksaan kiertää oksan toiselta
puolen kuin muut sormet. Täten käsi muodostaa
pihdintapaisen tartuntaelimen. Jalka voi
niinikään muodostua tartuntaelimeksi (pussieläimet,
puoliapinat ja apinat), jolloin sen ensimäinen
n. s. peukalo varvas toimii käden
peukalon tavoin. Ihmisen jalan ..isollavarpaalla" ei
tätä kykyä ole. P:ti juuri, päkiäs, on paksu ja
vahvan. p:oa liikuttavan lihaston täyttämä. P:u
luuston muodostaa kaksi sormiluuta (muissa
sormissa niitä on kolme), jotka muodostavat
jatkon ensimäiselle kämmenluulle. Y. K.
Peukaloinen (Anorthura troglodytes) on pieni,
17. VII. Painettu15.
10-11 cm:u pituinen, ruskea ja poikkiviiruinen,
pystypyrstöinen lintu. Sen paikka järjestelmässä
on epävarma, nykyään sitä
pidetään koskikaran ja kerttus- ’
ten sukulaisena. P:n nokka
on heikko, alaskaareva, nilkat .
korkeat, siivet ja pyrstö hyvin
lyhyet. P. asustaa laajalla
alalla palearktisella alueella.
Etelä- ja Keski-Suomessa
jokseenkin niukasti. Oleskelee
tilleissä risukkometsissä,
kosteahkolla maalla, matalalla.
Juoksentelee hiiren tavoin
vilkkaasti. Hyvä laulaja. Pesä useimmiten
risukasoissa, suuri, palleroinen, aukko kupeessa.
Munia tav. 6, joskus 10-12 :kin; ne ovat valkeita,
hienosti ruskeapilkkuisia. E. W. S.
Peura, villipeura (liavgifer tnrandus),
hirvieläin, jonka ruumiin pituus on 1,7-2 m,
korkeus hartiain kohdalta n. l,i m, suurimpien
muunnosten aina 1,5 m:iin saakka, häntä aivan lyhyt;
naaras on koko joukon koirasta pienempi. Muista
hirvieläimistä p. eroaa m. m. siinä, että
naaraallakin on sarvet. P:n sarvet ovat
sirotekoi-set, moni- ja pitkiihaaraiset, latvaosiltaan litteät.
Jalat ovat lyhyehköt, varpaat hyvin
leveäkavioi-set, syrjävarpaat maalian saakka ulottuvat, joten
muodostuu pehmeässäkin lumessa ja suomaassa
kannattava leveä polkupinta. P:n väri
vaihtelee eri seuduissa ja vuodenajan mukaan.
Kesällä lyhyehkö karva on yleensä
tummanharmaata, vatsapuolella kuitenkin vaikeahkoa. Pitkä
ja tiheä talvikarva on vaaleampaa, kauimpana
arktisissa seuduissa aivan valkeaa. Kaulan alla
on pitkä harja. P. elää säännöllisesti suurissa
parvissa, tuhansiakin yhdessä, ja tekee usein
pitkiä vaellusmatkoja ravintoa etsimään. Sen
varsinaiset asuma-alueet ovat autiot, puuttomat
tundrat ja tunturit, mutta tarpeen tullen se
vetäytyy m etsäseutu i h i n k i n (vrt. Poronhoito)
ja Pohjois-Ameriikan pohjoisissa metsäseuduissa
asustaa säännöllisestikin eräs p.-muunnos,
isokokoinen karibu. P:n ravintona ovat kesällä
jäkälät ja kaikenlaiset ruohokasvit, pensaat y. m.,
talvella melkein yksinomaan jäkälät. Euroopassa
etenkin lumen alta kaivettu poronjäkälä. P:n
kiima-aika on syys-marraskuussa. Koiraat
tappelevat tällöin ankarasti keskenään, kootessaan
mahdollisimman suuren parven naaraita
mukaansa. Naaras synnyttää keväällä yhden
vasikan, harvoin useampia. -— P. on
sirkumpolaari-scsti levinnyt, asustaen ainakin 3-4
muunnoksena useimmissa Pohjois-Jäämeressä sijaitsevissa
ja sitä ympäröivissä maissa. Skandinaaviassa se
on Köliä pitkin levinnyt Etelä-Norjaan saakka.
Suomessa sitä tavataan vielä Sodankylän
pitäjän pohjoisosissa. Muualta Polijois-Suomesta,
samoinkuin itäisimmästä Karjalasta, jossa p:oja
ennen joskus talvisin on tavattu Laatokan
koillis-rannoilla saakka, se nykyään on melkein
kokonaan hävinnyt. V:sta 1913 p. on meillä
kokonaan rauhoitettu. Koillis-Venäjällä p. on myös
harvinainen. Aasiassa p:n levenemisalueeseen
kuuluu koko Polijois-Sipcria. Poli iois-Ameriikan
länsiosissa on eteläraja n. 56°. itäosissa n. 45°
polij. lev. Kaikkialla, Pohjois-Jäämeren
saarissakin, missä ihminen on päässyt p:aa
ahdistamaan, se on nopeudestaan, varovaisuudestaan ja
Peukaloinen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
