Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Piemont ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
MT
Pien-Tytärsaari—Pien viljelys
548
kautmsi eiku mituän miirkubakteereja pääsisi
sisään, silla -illoin syntyy rinta ajos. joka on
vaarallinen ei ainoastaan sillä kerralla, vaan
tvtu’lapsille myinkin vastaisuudessa.
Vatsataudit ovat vnjaavuotisten pahimpana
vaarana, llelsingis-.» esim. kuoli 189ö-1910
keskimäärin 7’ syntyneistä alle vuoden vunhnuu
ratsatauteihin. Seutähden on p. 1. h :ssa
ruuan-sulatuselimiin ennen kaikkea kiinuitettävä
huomiota ja koetettava sunda ne toimimaan
säännöllisesti. Paro-s keino tämän saavuttamiseksi
on. että lapsi saa luonnollista ravintoa s. o.
äidin maitoa. Vähintään pitäisi jokaisen äidin
imettää lastansa 0 kuukauden ikään. —
Ruoka-aikojen väliä pidetään 3 tuntia, kuitenkin niin.
ettei säännöllisesti kehittynyttä, tervettä lasta
tarvit.-e herättää syömään, jos se sattuu
nukkumaan yli tämän ajan. Yöllä pidetään pitemmät
ruokavälit ja koetetaan lasta totuttaa siihen,
että se nukkuu koko yön syömättä. Jos lapsi
huutaa jostakin syystä, ei missään tapauksessa
-au viihdyttää sitä rinnalla, ellei ole ruoka-aika.
On koetettava ottan selville syy lapsen huutoon
ja korjattava epäkohta, mutta jos sille annetaan
liian usein ruokoa, saadaan vain vatsa
epäkuntoon ja lapsi huutaa entistä enemmän. — Kun
lap-i on tullut 9 kuukauden ikään, aletaan sitä
vieroittaa. Vieroittaminen ei sna tapailtua
yhtäkkiä. vaan vähitellen. Ei myöskään oleta
vieroittamista kesäkuukausina. Vieroittaminen
tapahtuu siten, että ensin korviltaan yksi ateria
päivä.–ä lelimänmnidolla. joka annetaan lapselle
lusikalla. Jonkun päiviin päästä korvataan 2
ateriaa j. n. e., kunnes koko vieroittaminen on
tapahtunut noin 4-5 viikossa. Tähän aikaan
voidaan jo ruveta antamaan lisäravintoa, kuten
jauho- ja korppuvelliä. vasikanlihalientä sekä
myöskin vähän rypäle- tai appelsiinimehua jo
kaavittua makua omenaa. Vuoden vanhana
annetaan lapselle munaa ja viillän myöhemmin
hiilillä paistettua kalaa. 1 ’/> vuoden iässä
pehmeätä lihaa.
Jos lapsi jostain syystä ei voi saada
rintamaitoa. on turvauduttava keinotekoiseen
ravintoon. jona käytetään lehmänmaitoo. On
kuitenkin hyvä. että silloinkin, kun imevä lapsi
pääasiallisesti saa lehmiinmaitoa, se mikäli
mahdollista saa jonkun aterian vuorokaudessa
rintamaitoa. Kokemus osoittaa, että lapsi tällä
tavalla paremmin sietää lehmänmaitoa.
Keinotekoisella ruokinnalla on aina vunransn. Tilasto
osoittaa, että vntsatauteihin kuolleista
vajaavuoti-sista on yli */, keinotekoisesti ruokituita. Aiti
ei siis saa lakata imettämästä lastansa ilman
päteviä syitä.
Ijipsen ruokkimiseen käytetyn maidon täytyy
olla tuoretta ja hyvää. Ennenkuin
lehmänmaitoa lapselle annetaan, on se miedonnettava
lapsen iän ja kehitystilnn mukaan ja keitettävä.
Miedontamiseen käytetään vettä tai ohutta
kaura-, ohra- tai riisivettä. Sopiva
miedonnus-suhde on ti-eimmissa tapauksissa sellainen, että
otetaan niin monta -itaa grammaa (=
kuutio-•entimetriäj maitoa kuin Inpsi painaa kiloa ja
«itten vettä niin paljon, että seostu yhteensä
tulee litra. Jos lapsi painaa esim 4’/, kg, otetaan
siis maitoa 4.10 gr -f- 650 gr vettä. Sokeria
pannaan noin 50 gr litrua kohti. ks. I, a s t e n m a i t o.
l’ullo pestään aina heti -yflmisen jälkeen, etteivät
maidon tähteet ehdi siinii liupnntua. Imuke puh
disietuun myöskin huolellisesti käyttämisen jiil
keon. pannaan hetkeksi kiehuvaan veteen ju
säilytetään sitten keitetyllä vedellä täytetyssä
astiassa. E. A.
Pien-Tytärsaari ks. Tytärsaaret.
Fienviljelys on pieni maatalous, viljelmä, joko
omalla tahi vuokramaalla. Yleisimmin p:llii
tarkoitetaan nykyään selluista maataloutta, jonka
haltia hoitaa pääasiallisesti omalla ja perheensä
työvoimalla, tui käyttäen sen lisäksi vähässä
määrässä palkuttuii työväkeä. Viljellyn maan
aian, sillä elätettyjen kotieläinten luvun y. m.
mukaan p. on eri oloissa (ilmanala, moanloatu,
liikesuhteet, kehitysaste) eri suuruista. Kuta
edullisempia olosuhteet ovat, sitä pienemmällä
alulla viljelijä voi perheensä elättää. Tyypillisiä
pienviljelystilalta, joissa p. on vallitsevana ja
myöskin kukoistaa, ovut Euroopassa m. m.
Tanska, Alankomaat, Belgia, Baden, Norja. Suomi
voidaan myöskin lukea p.-maihin, kuten seuraava
tilusto viita 1910 eri viljelmäin suuruusryhmistä.
lukumäärästä ju niiden hallussa olevasta pelto
maasta osoittaa:
Suuruusryhmät peltoalan mukaan Viljelmien luku 1’ellomaan yhteenlaskettu pinta-ala ha Jokaisen ryhmän osalle tuli
100
viljelmiisi A
viljelmiä 1U0 ha.ätu peltoa ha
0j— »Ile 3 hn ... 81.114 119.3(10 36,« 0..
3— „ 1» „ 88.429 492.8K2 39.. 2ti,.
10— „ 25 „ . . 37.7(i7 563.262 17,i 30.»
25— m 100 „ 13.198 527.652 (i.o 2Hj.
tOO ha tai enemmftn 9111 im.019 o., 8.;
Yliteenstt| 221,409 l.864.(Sttö| 100.o 100,o
Ensimäiseen ryhmään kuuluvia (viljelysmaata
olle 3 ha) sanotaan myöskin
palstaviljeli-joiksi. Nämä yleensä eivät tule toimeen onnin
viljelinänsä tuotannolla, vaan ovat sen lisäksi
pakotetut turvautumaan työansioihin kodin
ulkopuolella tahi harjoittavat maatalouden ohella
muuta elinkeinoa kotonaan (käsityötä). Toisen
ryhmän muodostavat varsinaiset p i e n v i 1 j e I i
jät. Kolmanteen ja neljänteen ryhmään
kuuluvat keskikokoisten viljelmäin hai
tiat, joista kuitenkin ensinmainittuun kuuluu
paljon sellaisia, jotko taloudenpitoonsa nähden
ovat luettavat pienviljelijöihin. Varsinaisia suur
viljelijöitä, joilla viljeltyä maata on yli
100 ha, on Suomessa hyvin vähän cli ainoastaan
0.: c/0 kaikista viljelmäin haltioista, vaikka
heidän hallussaan onkin enemmän kuin 10 % viljel
lystä maasta. — Kun p. useimmissa maissa vilcs
tön kasvaessa ou lisääntynyt ja valtiot
tilattoman väestön (ks. t.) asuttamista varten ovat
ryhtyneet toisissa maissa hyvinkin
suurisuuntaisiin ja melkoisia rahavaroja kysyviin
toimenpiteisiin uusien pienten viljelmäin luomiseksi,
on kysymys p:n merkityksestä jo edellytyksistä
muodostunut sekä taloustieteilijäin tutkimus
esineeksi että polilikkojen väittelyuiheeksi.
Aikaisemmin oli johtavissa piireissä varsin yleisenä
se käsitys, ettei p. kyennyt kilpailemaan
suur-viljelyksen kuussa, vaan jäi siitä ehdottomasti
jäljelle. Tästä syystä monessa maassa
nikaisem-ruat toimenpiteet maatalouden edistämiseksi köli
di-tuivat lähinnä suurviljelyksen hyväksi. Myö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
