Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Piiaseet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
580
Piiaseet Piikkinahkaiset
590
siin ja sen suoloja käytetään rakennusaineita
koventamaan ja säilyttämään.
Metalleihin p. yhtyy silisideiksi, hiilen
kera se muodostaa karborundumin (ks. t.). —
2. P. = p i i k i v i 1. 1 i m s i ö, ks. Kvartsi,
palsta 205. S. S.
Piiaseet. Piikivi eli limsiö oli kivikaudella
ylen tärkeä raaka-aine, siitä kun saatiin
kaikkein pystyvimmät aseet ja työkalut. Siitä
valmistettiin aseita paleoliittisella ajalla iskemällä
ja neoliittisella ajalla sekä iskemällä että
hiomalla. Viimemainitun ajan lopulla kehittyi
piin-iskentä aivan hämmästyttävän taidokkaaksi (ks.
Esihistorialliset ajanjaksot taulu I,
kuvat 1-3. 17, 18 ja taulu II. kuvat 14, 15,
18, 19’. Kivikautisia piikivikaivoksia on tavattu
Hanskassa. Belgiassa. Englannissa ja Ruotsissa
Skänessa. Miten tärkeää piikivi oli kivikauden
kansoille, selviää siitä, että sitä on
kauppatavarana silloin kuljetettu pitkiä matkoja. Suomesta,
missä piikiveä ei luonnossa ole. on saatu talteen
toista sataa erilaista piiasetta ja sitäpaitsi
kivikautisilta asuinpaikoilta joukoittain aseiden
valmistamisesta jääneitä piikiviliuskoja. Piikiveä on
maahamme tuotu sekä valmiina aseina että
raaka-aineena sekä Ruotsista Skånesta että Venäjältä,
missä sen luonnollisen esiintymisalueen
länsiraja on Pietarin ja Tverin keskivaiheilla lähellä
Aänisjärven eteläpäätä. A. Es.
Piidioksidi ks. Pii ja Kvartsi.
Piifluoridi ks. P i i.
Piifluorivetyhappo ks. P i i.
Piigalmeja ks. G a 1 m e j a.
Piihappo ks. P i i.
Piihappoanhydridi ks. P i i.
Piihiekkakivi. hiekkakiveä, jonka sideaine on
piidioksidia.
Pii jauho = kiiseliguuri (ks. t.).
Piikalkkikivi, 50 % saakka osaksi
liukenevaa-kin piihappoa sisältävä kalkkikivi.
Piikasvit, kasveja, jotka karttavat
kalkin-pitoista maaperää, viihtyen vain piihappoisella
alustalla. Myös kasveja, jotka sisältävät suuria
määriä piihappoa, kuten piilevät, kortteet, heinät
ja sarat. K. L.
Piikivi 1. limsiö, eräs kvartsilaji, ks.
Kvartsi, palsta 205, ja P i i.
Piikki (ransk. piqué), entisajan pitkävartinen
keihäs. — Kusvit. ja eläint. P.-nimitystä
käytetään yleensä kaikista kasvien pistävistä,
kankeista muodostumista olivatpa ne yhdestä
päällys-keton selusta tai suuremmista, eri tahoilta
lähtöisin olevista soluryhmistä syntyneitä tai
muodolleen muuttuneita lehden osia, kokonaisia
lehtiä t. versoja (ks. Ora). Ne selitetään yleensä
puolustuskeinoiksi eläimiä vastaan, mutta on
myös huomattu, että kuiva ilmasto edistää p:ien
syntymistä. Hedelmien t. hedelmistöjen p :t
toimivat levittämisvälineinä. takertuen eläinten
karva- t. höyhenpeitteeseen y. m. — Eläimillä
p:ejä tavataan mitä erilaisimmissa ryhmissä,
alkueläimistä nisäkkäihin saakka, ja ovat ne
synnyltään ja tehtäviltään mitä
vaihtelevim-pia. Selkärangattomilla ne yleensä ovat pii- t.
katkkikuoren t. kitiinipeitteen lisäkkeitä.
Selkärankaisilla p :t ovat luu- t. sarveismuodostuksia.
esim. nisäkkäillä muuttuneita karvoja (siili,
piikkisika). Korkeammilla eläimillä p:t ovat
yleensä puolustus- t. hvökkäysvälineitä. plankto-
niin kuuluvilla vesieläimillä kellumista
helpottavia lisäkkeitä, useilla selkärangattomilla myös
liikuntoelimiä j. n. e.
Piikkieväiset (Acanthopteri 1.
Acanthopterygii), luukalojen (Teleostei) alaryhmä, johon
kuuluu suurin osa nykyajan kaloja; meillä on
kuitenkin rakkosuisten ryhmä runsaammin edustettu.
P:llä on selkä-, vatsa- ja peräevissä 1-useampia
haarattomia, vahvoja piikkiruotoja (vrt. P e
li-ni e ä e v ä i s e t). Vatsaevät ovat rintaevien edessä
t. alla. uimarakko ei ole yhteydessä nielun kanssa
(vrt. Rakkosuiset). Meikäläisiä lajeja:
ahven, kiiski, kuha, simput, rautakalat, silloin
tällöin meillä tavattu makrilli y. m. /. V-s.
Piikkihait, haikaloja, joilla on kaksi
selkä-evää ja kummankin etureunassa vahva piikki.
Tunnetuin laji, tavallinen piikkihai
(Acant Ilias vulgaris), on lioikkaruumiinen, n.
1 m:n pituinen, väri päältä harmaa, alta
kellahtava. Euroopp. merien yleisin haikala (ei
Itämeressä). Käyttää ravinnokseen sillejä,
makrilleja y. m. Liha syötävää, etenkin ovat
suosittuja poikaset, joita naaras voi synnyttää 20:kin.
Kuva ks. Kalat, liitekuva Merikaloja.
/. V-s.
Piikkihakku, teräväkärkinen kivihakku (vrt.
Kiviteollisuus).
Piikkikampela ks. Kampelat.
Piikkinahkaiset i Echinodermata), luurangot
tornien pääjakso, käsittää yksinomaan
merieläimiä. jotka säteittäisen
ruumiinrakenteen s a puolesta eroavat kaikista muista
eläimistä, lukuunottamatta onteloeläimiä (ja eräitä
yksisoluisia), mutta niillä on oikea
ruumiinontelo ja säteiden pohjalukuna 5, kun taas
ontelo-eläimillä on 4 tai 6. Että p. kuitenkin
polveutuvat kaksikylkisistä alkumuodoista, todistaa m. m.
niiden yksilökehitys. Niiden toukat liikkuvat
meressä pelaagisesti väryskarvojen avulla ja ovat
pehmeitä, läpinäkyviä, kaksikylkisiä ja
pitkillä. usein haaraisilla lisäkkeillä varustettuja.
Toukan muuttuminen säteittäiseksi eläimeksi on
hyvin monimutkainen. P:n ihossa on
säännöllisiin riveihin järjestyneitä kalkkilevyjä ja näiden
pinnalla runsaasti nystyröitä ja piikkejä. Täten
muodostuu eläimen ympäri suojeleva panssari.
Piikit, niveltyen ihon pinnalla oleviin
nystyröihin. toimivat muutamilla myöskin
liikuntoeli-minä. Sellaisillakin p:lla (merimakkaroilla),
joilta pinnalta katsottuna piikit ja kalkkilevyt
näyttävät puuttuvan, on kuitenkin ihoon
kätkettynä pieniä ankkurin-, pyörän- t. muunmuotoisia
kalkkikappaleita. Ihon pinnan puhtaanapitäjinä
toimivat usein varrelliset, hyvin liikkuvat pihdit
(pedicellaria). Yhtä ominaista kuin säteittäinen
ruumiinrakenne on p:lle niiden
vesiputki-1 o s t o. Tämä alkaa ruumiin pinnalla
siivilä-levyllä, jonka läpi pienet reiät johtavat k i v
i-kanavaan. Kivikanavaksi tätä nimitetään
sentakia, että meritähdillä sen seinät ovat
vahvasti kalkkiutuneet.) Kivikanava johtaa nielun
ympärillä olevaan rengasputkeen, josta
säteittäin lähtee 5 sädeputkea. Näistä taas
alkaa parillisia hienoja sivuhaaroja, jotka ensin
laajennuttuaan pieniksi jalkarakkuloiksi
päättyvät ruumiin pinnalla esiintyviin i m u j a
1-koihin. Nämä lisäkkeet, jotka tavallisesti ovat
päässään imulavalla varustetut, tunkevat esiin
riveihin järjestyneinä kalkkilevyissä olevista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
