Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Piispansauva ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
605
Piispansauva—Pikakirjoitus
606
vaa uskon tunnustamista. Dalmatika (ks.t.), tunika
ja roclietum ovat juuri tässä järjestyksessä
puettavia, hienosta pellavakankaasta tai silkistä
valmistettuja vaatekappaleita. Pallium, arkkipiispan
merkki, jonka paavi antaa ikäänkuin
valtakirjana, on noin kolmen sormen levyinen,
valkoisista villoista kudottu, 6:11a mustalla, silkillä
ommellulla ristillä koristettu vaatekappale, joka
olkapäille laskeutuen putoaa selkään ja rinnalle
pitkänä nauhana. Suomessa piispat käyttävät
ainoastaan kultaristiä ja kaapua. A. J. P-ä.
Piispansauva ks. Piispanpuku.
Piispantarkastus ks. Piispankäräjät.
Piispanvaali. Vanhimmassa kristikunnassa
kukin seurakunta kokouksessaan valitsi piispan.
Myöhemmin room. keisarit ja eri maiden
hallitsijat pyrkivät määräämään semminkin
vaikutusvaltaisempien piispanvirkojen täyttämisestä.
Kirkon puolelta pidettiin keskiajalla tärkeänä, että
tuomiokapituli sai vapaasti toimittaa ja paavi
vahvistaa p:n. Kuitenkin on katolisissa maissa
vielä tänäänkin maallisilla hallituksilla
vaikutusta p:iin. Venäjän kirkossa keisari lain
mukaan nimittää toisen kahdesta synoodin
esittämästä henkilöstä. Anglikaanisessa kirkossa p.
on itse asiassa kuninkaan yksinoikeus, vaikka
muutamiin piispanvirkoihin toimitetaan
muodollinen vaali tuomiokapitulissa. Ruotsi-Suomessa p.
uskonpuhdistuksen jälkeen tosiasiallisesti jäi
riippuvaksi kuninkaan harkinnasta, vaikka kirkko
ei koskaan luopunut vaatimasta vapaata
vaalioikeutta. Milloin papiston vaali tuli kysymykseen,
niin sen tav. toimitti valtiopäiväin pappissääty.
V:n 16S6 kirkkolakikin puhuu tuomiokapitulin
ja papiston toimitettavasta vaalista, mutta
antaa kuninkaalle nimenomaisen oikeuden nimittää
virkaan myöskin jonkun muun. Suomen
voimassaolevan kirkkolain mukaan p:n toimittavat
suljetuilla lipuilla hallitsijan määräämänä
päivänä kaikki hiippakunnassa palvelevat
vakinaiset papit ja ne, jotka toimittavat omalla
vastuullaan vakinaisia papinvirkoja, sekä
tuomiokapitulin vakinaiset jäsenet ja virkamiehet, olkootpa
papiksi vihittyjä tai ei. Arkkipiispan vaalissa
011 äänioikeus myöskin muiden hiippakuntain
piispoilla ja tuomiokapitulin vakinaisilla jäsenillä.
Kolmesta enimmän ääniä saaneesta ehdokkaasta
hallitsija nimittää yhden piispaksi tai
arkkipiispaksi. A. J. P-ii.
Piispanviitta, silkistä valmistettu, runsaista
kirjailuista jäykkä, hiaton kaapu, jota piispa
käyttää juhlallisissa toimituksissa. A. J. P-n.
Piispanvuori, kaunis näköalapaikka Laatokan
pohjoispäässä lähellä Kirjavalahtea.
Piissä sanotaan aluksen olevan, kun osa sen
purjeita on asetettu vetämään keulaan päin ja
toinen osa perään päin siten, että aluksella on
vain vähän tai ei ollenkaan vauhtia. F. W. L.
Piitetrafluoridi ks. P i i.
Piitime (ruots. Piteä), kaupunki
Pohjois-Ruotsissa, Norrbottenin läänissä Piitimenjoen
suussa 10 km merestä, osaksi joen vas. rannalla
osaksi Häggholmenin saarella; 2,554 as. (1912).
Useita sahoja; harjoitetaan merenkulkua,
kalastusta, kauppaa. — Per. 1621 (nimellä Hedvigstad)
6 km nykyisestä paikastaan, jonne siirrettiin
1668. Venäläiset ryöstivät P:n 1716, hävittivät
sen täydellisesti 1721. Oli 1810-56 Norrbottenin
läänin pääkaupunkina.
Piitimenjoki (ruots. Piteiilf). joki
Pohjois-Ruotsissa, Ruotsin Lapissa ja Länsipohjassa,
alkaa Sulitelma!) itärinteellä olevasta Hadetjaurin
tunturijärvestä 956 m yi. tnerenp., virtaa
kaakkoista pääsuuntaa asumattomien tai
harvaanasuttujen jylhien seutujen läpi muodostaen useita
kapeita järviä ja mahtavia putouksia
(Troll-forsenin put.-kork. 40 m, Storforsenin 47 m,
äkkijyrkän Fällforsenin 5,s m), laskee
vuonomai-sen suulahden kautta Pohjanlahteen; 340 km.
vesialue 12,000 km3. Lisäjokia verraten vähän
ja lyhyitä. (E. E. K.)
Piittyminen geol., prosessi, jossa liukoisa
pii-happo tunkee tieltään sedimenttivuorilajeihin
hautautuneista eliöjäännöksistii orgaanisen
aineksen, säilyttäen siten jäljennöksenä eläimen
t. kasvin alkuperäisen muodon. Huokoiset
vuori-lajit voivat myöskin piittyä, kun piihappoa
tihkuu niihin. E. il-nen.
Piivaski = d i o p t a a s i (ks. t.).
Pik ks. P i c.
Pika jarru ks. Jarru.
Pikajuna ks. J u n a.
Pikajuoksu ks. J u o k s u.
Pikakirjoittajain yhdistys perustettiin 24 p.
tammik. 1872. Sen puheenjohtajina ovat olleet
varatuomari S. Dalström (1872-79),
toimistotireh-tööri U. Margunoff, senaattori F. Lerche,
vapaaherra E. G. Palmén (1882-1905; sihteerinä
1872-82) ja ylitarkastaja L. Nevanlinna (v:sta 1905).
V. 1905 erosivat melkein kaikki ruotsinkieliset
pikakirjoittajat yhdistyksestä, perustaen uuden
»Gabelsberger" nimisen yhdistyksen. — P. y:n
toiminnan tarkoituksena on ollut
pikakirjoituk-sen edistäminen sekä pikakirjoittajain
valmistaminen valtiopäiväin keskustelupöytäkirjani
pitoa varten. Jo 1863 :n valtiopäivillä oli J. E.
Swan parin oppilaan kera ritaristossa ja
aatelissa sekä S. Dalström samoin parin oppilaan
kanssa porvarissäädyssä pikakirjoittamassa
pöytäkirjat. V. 1872 otti pappissääty ja v. 1877
talon-poikaissääty samoin pikakirjoittajat käytäntöön.
Siitä lähtien P. y. kaikilla valtiopäivillä toimi
pöytäkirjanpidon välittäjänä sekä vielä
ensimäi-sessä yksikamarieduskunnassakin 1907, kunnes
eduskunta 1908 otti palvelukseensa
pikakirjoittajat ilman yhdistyksen välitystä. — V:sta 1885
yhdistys on valtiopäivillä toimintaansa varten
nauttinut rahallista avustusta. V. 1872 alkoi
ilmestyä ruotsinkielinen pikakirjoituslehti
„Tid-ning för stenografi" J. E. Swanin sekä
yhdistyksen monivuotisen opettajan ja
varapuheenjohtajan Aug. Fabritiuksen toimittamana. Se lakkasi
1902. Suomenkielisen „Pikakirjoituslehden"
perusti 1887 maisteri Vilho Sederholm. Molemmat
lehdet saivat yhdistykseltä tehokasta rahallista
kannatusta. F. Tl7. K.
Pikakirjoitus on äännekirjoitusta, jolla on
erikoiset merkkinsä ja erikoiset kirjoitussääntönsä
tavallista kurrenttikirjoitusta lyhyemmän sekä
nopeamman kir joituksen aikaansaamiseksi. Jo
aikaisin oli tavallisen kirjoituksen ohella
käytännössä nopeampaa merkintää varten joko
merkityn sanan lyhentäminen (joitakin kirjaimia tai
tavuja poisjättämällä tai ne lyhyemmin
merkitsemällä [abbreviatuurij) tai vierekkäisten
kirjainten sulattaminen yhdeksi (ligatuuri) :
tällaiseen lyhyyden tavoitteluun perustuu sekin, että
vieläkin määrättyjen matemaattisten ja kemial-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
