Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pilkkulavantauti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
619
Pilo— Pilon
620
porut oJorus. raidankä&pä. harvinainen
raidalla Tuoksu voimakas, anista muistuttava. P
niiKihiiriniM. heleän turkinpunaiset
ohuenpuoleiset ja pehmoiset käävät ovat verrattain
tavalliset. erittäinkin tulen kärventämillU lahokoivuilla.
Pkystsporms. itiöemä rupimainen iks. Lahoa
minen). — 2) Itiöemä sisästä keltaisen
t. tummanruskea. Polystietus perennis, pvö
rea- ja ohutlakkinen. nahkamainen.
monivuotinen, mäntykankailla kasvava tavallinen
sieni. Innnot u». itiöemä kääpä, sisästä säikeinen.
I. r<uii.ifi,< loisii lepässä ja pajulajeissa. Fomet.
kaapii sisästä vanukkeinen. Kaikki lajit
vaarallisia haavaloisia. f. (omeMtariut, taulakääpä
ks. kuvaliitettä Kasvitauteja II, k. 7. 8).
joka elää koivussa, on tavallisimpia kääpiämme.
Kääv&n kovan pintakerroksen alla on parin
millimetrin paksuinen vanukkeinen ruskea kerros,
josta valmistettiin taulaa (ks. t.l. F.
ignia-hu, kääpä, joka voi tulla hyvin suureksi ja
vanhaksi. eroaa edellisestä tummemman viiriusä ja
kovan, lopuksi vahvasti halkeilevan yläpintansa
kautta, n» elää useissa lehtipuissa: erittäinkin
tavallinen se on haavassa, jossa se aiheuttaa
violettiseen ruskahtavan lahon (ks. kuvaliitettä
K a s v i t a u t e j a 11. k. 9). F. nigrieans koivussa.
Itiöemät tavallisesti marrot ja kehittyvät
suuriksi. mustiksi, pinnaltaan halkeileviksi
palikoiksi: tavallinen yli koko maan. Flfvingia
appia-nala, kääpä kastanjanruskea, pinnaltaan
silkin-sileä: elää haavassa. Trnmetes pini,
männyn-kääpä. elää kuusessa, männyssä, lehtikuusessa
y. m. havupuissa. Erittäin tuhoisa hnavaloinen.
joka synnyttää puihin n. s. rengaslahon (ks.
Lahoaminen). Lahonneen ja terveen osan
välissä on huomnttnvissn tummempi juova: lahossa
on lukuisasti vaaleita selluloosalaikkujaiks.
kuvaliitettä Kasvitauteja IT. k. 12). Lenzitina
ttpiarin. aidaskääpä, lahottaa aidaksia ja
kuivaa puutavaraa kaikenlaisissa rakennuksissa.
— Alaheimossa lioleltyr on maitoinen itiöemä
erilaistunut lakiksi ja kannaksi. Pillikerros lakista
erityisenä kerroksena helposti irtautuva. Tähän
alaheimoon kuuluvat sienet, tatit, ovat yleensä
hyviä ruokasieniä. N*e tatit, joiden pillien suut
ovat punaisia, ovat kuitenkin myrkyllisiä.
Toly-pilus fetleus, sappitatti, pillit koskettelusta
ja vanhempina ruusunpunaisia: malto ilmassa
kalpeanpun&iseksi muuttiivn. Kanta yläosastaan
selvästi verkko-uoninen ja kuoppainen. Etelii- ja
Keski Suomt–.i harvinainen: myrkyllinen.
Cricu-no/ju*. kannan yläosassa selvä kaivomainen
retipä*. Cr. /ufeij-, voitatti, malto ja pillikerros
vaaleankeltaiset. Kasvaa ruohoisilla metsämailla
yleisenä kautta maan. Hyvä ruokasieni. Cr.
ele-gund, purppuran- t. kullankeltainen: kasvaa
ainoastaan lehtikiiiiMen alla (luultavasti loinen).
Holelu». »uurin tnttisuku; kanta ilman rengasta
js ilmnn säännöllisiä vcrkkomaisesti yhtyneitä
pintaharjuja. fl. srabrr. lehmäntatti, hyvin
pehmoinen ja väriltään vaihteleva. Pillit kannnn
ympärillä lyhyemmät kuin muualln. Kanta
pieniltä tummemmista suomuista karkeahko.
Ruohoisilla met«iirnailla tavallinen kautta maan. Hyvä
ruokasieni. H. verti pelin, hepo- 1.
punikki-tatti, lakki punaruskea, kiinteämpi edellistä;
kasvaa ruohoisilla met-ilmailla tavallisena kautta
maan ja on nukun-a paras ruokasieni. Ii.
subto-mmlotw. •> a m e t t i t a t t i. lakin yläpinta riis-
keanvihertävii. hienosti vanukkeinen,
samettimainen. Aikaiseen esiintyvä, teiden varsilla ja
hieta-kuoppien reunoilla tavallinen kautta maan. llyvä
ruokasieni. It. pipcralus, äikätatti, pienin
tateistamme, vaalean kanelinruskea. Rillit
suustaan kulmikkaat, verrattain väljät. Maku
polttava. Yleinen kuutta maau: myrkyllinen.—
Tubi-/torus edulis. herkkutatti, lakki
yläpinnaltaan tummanruskea, malto kiinteätä, aina
valkoista. pillit nuorempina valkoiset, vanhempina
keltaiset ja vihdoin viheriiinkeltaiset. Kanta
ty-veltään voimakkaasti turvonnut, yläosassaan
hyvin hienosti verkkopintainen. Kasvaa lehti- ja
sekametsissä pienissä parvissa
harvinaisenpuolei-sena kautta maan. Herkullinen, toisinaan
viljelty ruokasieni. — vrt. myös kuvaliitettä S i
e-n e t. J. I. L.
Pilo l-i-J, Carl Gustaf (1711-93), ruots.
taidemaalari: Puolasta sukuisin olevan
taidemaalarin poika, oli aluksi ammattimaalarin opissa,
kierteli kisällinä Saksassa ja Itävallassa,
opiskeli lyhyen ajan Tukholman taideakatemiassa. P.
tuli 1741 Kööpenhaminaan, jossa viipyi 31 vuotta
ja piiäsi sen taidemaailmassa mitä jolitnvimpaan
asemaan. Hänet nimitettiin siellä 1740
hovimaalariksi, jona hän m. m. on tehnyt Fredrik V :stä
hyvin monta muotokuvaa, sekä taideakatemian
johtajaksi 1771. P:n tämän ajan sangen
kaavamaisista muotokuvista kuuluu parhaimpien
joukkoon kirjailija Lenkiewitzin kuva
Sinebrychoffin kokoelmissa Helsingissä. Hän palasi 1772
Tukholmaan, jossa hänestä 1777 tuli akatemian
johtaja. Valtavan iso taulu ..Kustaa III :n
kruunaus" (alettu 1782, keskeneräiseksi jäänyt, Tuk
holman kansallismuseossa) 011 P:n verraton
mestariteos, joka erinomaisesti ilmaisee luinen
rokoko-tyylistä väriaistiaan sekä hyvää
sommittelutai-toaan ja joka samalla on Ruotsin etevimpiä
väriteoksia 1700-luvulla. Paitsi muoto- ja
historiakuvia P. on myös maalannut raamatullisia
aiheita ja laatukuvia. F. H-r.
Pilocarpus, 1’ulacece-heimon suku. troopillisia
amer. pieniä puita t. pensaita, tunnetuin laji
P. pinnalifolius, jonka lehdistä saadaan p i I
o-k a r p i i n i a.
Pilokarpiini, eräässä kasvissa (Pilocarpus)
tavattu, lääketieteessä käytäntöön otettu alkaloidi
(CnHnNjOj), joka lisää syljen erittymistä ja
aikaansaa runsasta hikoilemista. P:ia käytetään
tuontuostakin hikoilemisen synnyttämiseksi
vesi-pöhön vähentämisen tarkoituksessn tahi myöskin
joskus siinä toivossa, että lisääntynyt
hikoileminen kykenisi ruumiista poistamaan joitakin
ruumiin nesteissä olevia myrkyllisiä aineita. P. on
muuten hvvin voimakkaasti vaikuttava aine,
joten annoksen suuruuden määritteleminen on
lääkärin tehtävä, samoinkuin hänenkin on
arvosteleminen. milloin ainetta sopii kävttää, milloin ei.
SI. O li.
Pilon f-lö’J, Germain (n. 1535-90), ransk.
kuvanveistäjä; Ranskan renesanssitaiteen
pää-mestareita, esitystavassaan hieman sirosteleva ja
maneenmaiiien. >Sait-Denis’ssä on P:n 1564 83
tekemä Henrik II :n jn tämän puolison Katariina
Medici’n iso hautamerkki. Pariisin Louvressa
ovat m. m. hänen tunnetuin teoksensa, ..Kolme
sulotarta" niminen marmori ryhmä,
puunveistos-kuvat „Neljil kardinaalihyvcttä", kansleri
Bira-mien pronssinen hautapatsas sekä useita hautn-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
