Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Piloty ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Pilvet—Pilvisyys
624
Ionin kuvttö. johon vahvistukseksi u|ioteti.iu
rautakulmatta] is. 1" ivoidaan varsin laajasti
ja edullisj-ti korvata ihmistyö konetyöllä ja
siten helpottaa rakennuksen hoitoa ja lislitii muka
vuutta putkiposti, toiniiuimijäluitokset y. m.).
SJUL-toju aikaansaadaan m\ o- keskuslämmitys-,
valaista- >ekä vesi ja viemärilaitoksiin niihden;
palovakuutusinaksut sitävastoin ovat korkeat.
K. S. K.
Pilvet, ylemmissä ilmakerroksissa olevat,
pieniä vesipisaroita tai jääkiteitä sisältävät
usva-kasaumat. P. eroavat usvasta vain siinä, että ne
ovat korkeammalla. Alhaalta katsottuna näyttää
usva matkan |&ästä p:!tä. samoin kuin maan
läheisyydessä oleva usva vuorilta katsottuna
näyttää p Itä. Jääkiteitä sisältäviä p:iä sanotaan
jää-p:ksi. P:n synnyn aiheuttavat joko
ylöspäin nouseva kostea ilma. joka joutuu niin
kylmään paikkaan, että sen kosteus tiivistyy, tai
päällekkäiset, kosteat, erilämpöiset ja
erisuun-ta>-et ilmavirtaukset, joiden kosketus voi
aikaansaada vesihöyryn tiivistyksen. P:n sisältämät
vesipisarat tai jääkiteet ovat hyvin pienet,
keskimäärin läpileikkaukseltaan ehkä n. O.tj mm.
Pisaroiden tai kiteiden pienuus on juuri syynä
siihen, että ne pysyvät ilmassa, kun niihin
vaikuttaa alituinen ylöspäin kohoava ilmavirta.
Paikallaan pysyminen on kuitenkin ainakin osaksi
vain näennäinen, sillä itse asiassa tapahtuu
alituinen pisaroiden höyrystyminen ja uusien
muodostuminen. P:n laskeutuessa tulee näet osn
vesipisaroista ilmakerroksiin, joiden lämpötila on
korkeampi kuin kastepiste (ks. Kaste) ja ne
muuttuvat höyryksi. P:n yläosissa taas
aikaan– ia sinne puhaltava kylmä ilma uusien pisaroiden
syntymisen. P. voivat satamatta pidättää
itsessään korkeintaan 5 ft 6 g vettä m’ :iä kohti. —
P:n ensimäisen menestyksellisen, joskaan ei
riittävän seikkaperäisen luokituksen on Luke
Howard toimittanut. Hildebrandsson ja Abercromby
ovat sittemmin hankkineet kansainvälisen p:n
terminologian ja pilvikurtastou. Howard erotti
kolme p:n päämuotoa nimittäin: 1) cirrus- 1.
höyhen p.. ylimmät, kevyet,
kirkkaanvalkoi–.•t höyhenennäköiset jääpilvet. Niiden korkeus
maasta on 8-12 km. keskim. 9 km. 2)
strn-tus- I. kerro s-p i I v i, harva, vaakasuorasti
leviävä, tasau jakautunut, harmahtava
usvaker-ro« kolioutiiiiut usvai. Korkeus tav. 600 700 m.
■*’’ cumulus- I. kas a-p i I v i. vahva, tumma,
ylhäältä pyöristynyt, tasaisella pohjalla
leijaileva pilvi. Pohjan korkeus on 1.200-1,800 m
meren läheisillä paikoilla, mutta vuoriseuduilla
-junmpi, Alpeilla esim. vuodenajan ja paikan
mukaan vaihdellen 2:sta 4 :ään km. Sisämaassa
>oi . Diiiulus :n huippu kohota kesällä 6-12 km:u
korkeuteen. Kun p:n kolme päämuotoa
sulautuvat ja yhtyvät tOi-iiusa, syntyvät seuraavat
välimuodot : i r r o-s t r a t u s I. h a r s o p., jotka
muodo-tavat hienon valkean hohtavan harson;
ne esiintyvät vähiin alempana kuin eirrus-p.
7-Ö km n korkeudessai. Cirrocumulus 1.
lamma- p. pienistä palleromaisista hattaroista
ryhmittäin tai rivittäin kasaantunut pilvisikerö
kork«-u- 7-8 kiiii. S t r a t o-e u m u I u s
|ieittil-vät usein etenkin talvella koko taivaan tehden
sen vaaleanharmaaksi ikorkeiis 2-3 km).
Nimim» ovat varsinai-i-t sadepilvet (kork. keskim.
2 km), (’limuin- p til syntyvät ukkos-p. 1. c u-
mulon imbu- I ."> km:n korkeudella). Väli
muotoihin kuuluvat myös a 11 o-s t r a t u s ja
a 1 t o-c u ro u 1 u s. — P. esiintyvät useimmin
cumulus vyöhykkeessä. siis 1.3 fl 2 km:n
korkeudessa ja sitten cirro-stratus- ja
cirrus-vyöhykkeessä 8-10 km:il etäisyydellä muusta.
Harvimmin näkyy p:iä 5-6 km:n korkeudessa. Hyvin
harvoin on havaittu p:iii 20 km ylempänä. P:ii
maanylinen korkeus voidanu lasken ilman konetta
esim. havaitsemalla missii kohden jotakin vuorta,
jonka korkeussuhteet ovat tunnetut, pilvi on tai
antamalla leijan nousta pilveen ja mittaamalla
nauhan pituus, tarkastamalla, kauanko pilvi
vielä on auringon laskun jälkeen valaistuna
j. n. e. Tarkoitusta varten saattaa myös
käyttää koneita kuten pilviteodoliittia ja
fototeodo-liittiu Edellistä käytettäessä määrätään sen
avulla kahdesta eri havaintopaikasta samaan
aikaan kaksi kertaa perätysten saman
pilvcnkoh-dan korkeus- ja atsimutkulroa (ks. A t s i m u t),
jolloin mainitun pilvenkolidnn etäisyys liinasta
ja samalla pilven paiknnmuutos 1. sen nopeus
voidaan laskea. P. ovat yleensä korkeammalla
kesällä ja iltapäivällä kuin talvella ja
aamupäivällä ja sitä alempana kuta pohjoisempana
paikkakunta on. Niiden keskimääräinen nopeus
kasvaa suuresti kuta ylempänä ne ovat kuten
seuraava yhteenveto osoittaa:
Korkeus 500 -2.000 in 2-4 km 4-Gkin 0-8 km 8—10 km
Nopeus 7,5 10a IA.> 23a 26,,
sek
P:n liikesuunta määrätään pilvikuvasi imellä tai
ucfoskoopillu (ks. t.). P:n vahvuus on yleensä
vain muutamia satoja metrejä, snde-p:u
paksuus joku km: ukkos-p :n vahvuus voi noustu
ehkä 10 km. [Howard. ..On the modifications of
clouds" (1803) ; Hildebrandsson, „Rapports sur
les observations internntionales des nuages"
1903); Hildebrandsson, Köppen, Neumayer,
„Wolkenatlas" (1890).] — ks. Liitekuvan.
V. S:n.
Pilvikuvastin ks. Nefoskooppi.
Pilvisyys. Ilmatieteellisiin havaintoihin
kuuluu tärkeänä tekijänä arvioiminen, missä määrin
taivas on pilvien peitossa. Tulos ilmaistaan
kym-menasteikon mukaan, jolloin 0 merkitsee aivan
selvää. 5 puolipilvistä ja 10 täysipilvistü laivasta.
Pilvipeitteen tarkkaaminen on tärkeä, koska
sekä insolatsionin (ks. t.) että maan
lämmönluovutuksen suuruus, siis myös säiiu ja ilmaston
luonne riippuu p:stii. P :llä on päivittäinen ja
vuotuinen jaksonsa. P. on suurempi aamulla ja
eiisimäisinä iltapäivätunteina kuin vuorokauden
muina aikoina. Kirkkaimmat ovat ilta ja
ensi-mäisct yötunnit. Mitä vuotuiseen jaksoon tulee
on p. keskimiiisillä leveysasteilla suurin
loppusyksyllä ja talvella, pienin alkukeväällä ja
keskikesällä. Ylhäällä vuorilla on p. talvella pienin,
suurin keväällä ja kesällä. P. on siten riippuva
maan vyöhykkeistä, etlil se on korkeilla
leveysasteilla hyvin suuri etenkin vnltamerillä. lauhkeassa
vyöhykkeessä pienin kohotakseen taas
päiväntasaajiin seutuvilla. PohjoisEuroopassa on p.
70-80%, Välimeren maissa vain 20-30%. —
Auringon päivittäinen paistamisaika havaitaan
auringonpaisteen aulogrufilla (ks.
Ilmatieteelliset kojeet). Tämä aika ilmaistaan
<-ri tavalla: tuntimäärä vuodcssn,
keskimääräinen tuntilukii päivässä tai suuriko on auringon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
