Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Popilius Læna ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
829
Popilius Læna-Poppius
P30
rana satiirikkona. Hänen pääteoksensa tällä alalla
on „The dunciad” (1728), jossa hänen
katkeruutensa kaikkia oman aikansa kirjailijoita kohtaan
puhkeaa esille. Suurimman menestyksensä, joka
ulottui yli koko Euroopan. P. saavutti
uskonnollis-siveellisellä runoelmallaan „Essay on man”
(1732-34), johon läheisesti liittyy toinen,
siveellisiä aiheita käsittelevä teos „Moral essays”
(1732-35). Nuo molemmat teokset muodostavat
jonkinmoisen runollisen deismin raamatun, joka
loistavin säkein esittää järjen uskontoa. P:n
persoonallisuutta valaisevat parhaiten runoelmat
„Epistle on taste” (1731), „Imitations of Horace”
(1733-37). „Epistle to Arbuthnot” (1735) sekä
hänen „Correspondence”. P:n suurta mainetta
lisäsivät myös hänen käännöksensä, jotka
samalla tekivät hänestä rikkaan miehen.
Tärkeimmät näistä ovat: Iliadi (1715-20) ja Odysseia
(1723-25). Hän julkaisi myös 1725 uuden
painoksen Shakespearen teoksia, joka, vaikka se
filologisessa suhteessa onkin kehno, oli omansa
suuressa määrin herättämään harrastusta
Shakespearea kohtaan. — P:n asema omaan aikaansa
nähden oli kaksinainen. Epäluuloisen ja
taistelunhaluisen luonteensa vuoksi hänen persoonallinen
ystäväpiirinsä oli hyvin pieni, mutta hänen
vaikutuksensa runoilijana oli sensijaan tavaton ja
hän määräsi kirjallisen aistin ei yksin
Englannissa, vaan koko Euroopassa. [Carruther, „The
life of P.” (4 nid. 1857) ; Leslie Stephens, „A. P.”
(1S80. kuuluu sarjaan „English men of letters”).] H. Kr-n.
Popilius Læna /-jn’-]. 1. Caius, roonial.
plebeijisukuinen konsuli 172 e. Kr., kukisti
Egyptissä Syyrian kuninkaan Antiokhus Epiphaneen.
— 2. Publius, edellisen poika, konsulina 132
e. Kr., optimaattipuolueen turvissa ankarasti
vastusti Tiberius Gracchusta. Caius Gracchus sai
eräällä lakiehdotuksellaan P. L:n tuomituksi
maanpakoon, mutta optimaattipuolueen päästyä
uudelleen valtaan P. L. palasi Koomaan 121 e. Kr. E. H-l.
Poplin (engl.) on kaksiniitinen kangas, joka
alkuaan on kudottu hienoista silkkiloimista ja
verrattain paksusta kampavillalangasta, niin että
kangas saa vakomaisen rakenteen. Nykyään
valmistetaan sitä myös käyttämällä loimina
puuvillalankaa ja kuteina joko puuvilla- tai
kampavilla-lankaa. E. J. S.
Popocatépetl (= „savuava vuori”), tulivuori
Meksikossa, Pueblan valtiossa, Sierra Madre
oc-cidental-vuoristossa kaakkoon Meksikon
pääkaupungista, huippu 5,452 m yl. merenp. Huipulla
olevassa kraaterissa on erinomaista rikkiä;
ikuisen lumen raja alkaa 4.400 m yl. merenp.
Alempana on metsää, juurella peltoja. — P. oli
1500-luvulla vilkkaassa toiminnassa, nyk. siinä on
enää vain solfataareja.
Poppeli ks. Populus.
Poppelsdorf, 1904 Bonniin liitetty
esikaupunki; Bonnin yliopiston maataloudellinen
korkeakoulu. luonnonhist. museo vaaliruhtinaan ent.
huvilinnassa.
Popper, David (s. 1843), itäv. sellisti ja
sellosäveltäjä. Goltermannin oppilas. Toimi
1868-73 soittajana Wienin hovioopperassa ja v:sta
1886 opettajana Budapestin musiikkiopistossa.
I. K.
Poppius, savolainen virkamiessuku. jonka en-
simäiset tunnetut jäsenet elivät 1600-luvulla.
1. Gabriel P. (1770-1856), virkamies; tuli 1799
Yli Satakunnan tuomariksi, kutsuttiin 1801
Tukholmaan Suomen maanjakoasioitten esittelijäksi
oikeusrevisioniin ja 1805 jäseneksi valtakunnan
yleisten asiain valmistelukuntaan: v:n 1809
vallankumouksen jälkeen hän nimitettiin
oikeusneuvokseksi. Suomen tultua erotetuksi Ruotsista
P. jäi Ruotsiin ja kutsuttiin 1826
kauppakolle-gin presidentiksi; oli 1833-36 hallituksen
jäsenenä ja tuli 1838 maanviljelysakatemian
johtajaksi. P. oli harvinaisen taitava ja kunnollinen
virkamies ja hänellä on suuret ansiot Ruotsin
teollisuuden ja maanviljelyksen kohottajana.
J. F.
2. Abraham P. (1793-1866), runoilija,
syntyi luutnantin poikana Juvalla, tuli
ylioppilaaksi 1813. Vv. 1813 ja 1815 hän toverinsa
A. J. Sjögrenin innostamana kotiseudullaan
keräsi kansanrunoutta; lähti 1817 Upsalaan
opintojaan täydentämään. Täällä hän 1818 julkaisi
väitöskirjan „De reciproca conjugationum forma
in lingua fennica”. V. 1819 P. avusti saks.
oppinutta H. R. von Schröteriä tämän toimittaessa
teostaan „Finnische Runen”. P. vihittiin 1823
papiksi Tukholmassa ja palveli kaksi vuotta
Tukholman suomalaisen seurakunnan apupappina;
1825 hän siirtyi linnan papiksi Viipuriin ja sieltä
1833 Juvan kappalaiseksi, jossa virassa palveli
kuolemaansa asti. — P. on aikakautensa
huomattavimpia suomenkielisiä runoilijoita. Hän
rupesi runoilemaan jo ylioppilasaikoinaan;
useimmat hänen runoistaan ovat vv:n 1815-22 väliltä.
Ensi kerran niitä ilmestyi Arvidssonin
„Oskyl-digt Ingenting” lehdessä 1821. pari niistä on
julkaistu „Mnemosyne”ssä: myöhemmin hän lähetti runojaan suomenkielisiin lehtiin. P. on
varsinkin saanut vaikutusta vanhasta
suomalaisesta kansanrunoudesta; vanhaa
runomittaamme-kin hän mieluimmin käyttää ja suurella
taidolla viljelee. Hänen runollisia tuotteitaan
kannattaa „vaatimaton. tosirunollinen tunne”.
On-nistuneimpina pidetään seuraavia: „Epäilys”,
„Poika ja tyttö”, „Perhosen synty”, „Kukkasen
taivas”, „Punnittu Amor”, „Varpunen” ja
„Valistuksen vaikutus” (pilkkaruno sukunimien
muutosta). P. on suomentanut Zschokken kirian
„Viinamyrkystä surullinen tarina” (1844).
Erityisesti on mainittava hänen
Kalevalan-käännöksensä (ruotsinnos, ks. Kalevalan
käännökset), josta kuitenkin vain hiukan alkua on
tallella. Keskeneräiseksi häneltä jäi eräs
(ruotsinkielinen) näytelmä ja romaani (suomalainen
robinsonadi Kaarle herttuan ajoista) sekä Juvan
pitäjän kertomus, jota hän jo ylioppilaana oli
aloitellut. P:n kootut runoelmat on kahdesti
julkaistu : „Koittaressa” 1870 ja Suomi-kirjassa 1899.
[Julius Krohn, „Suom. kirj. vaiheet”, A. H.
Bergholm, „Abraham Poppius” (Suomi 1899).] H. O.
3. Olga P. (s. 1866), näyttelijätär
(syntyisin Finne), opiskeli neiti K. Avellanin
johdolla ja tuli suom. teatteriin 1885 saavuttaen
etevillä näyttelijänlahjoillaan pian yleisön suosion.
Kävi opintomatkoilla ulkomailla 1890 ja 1894.
Hänen suorittamistaan osista mainittakoon Aino
ja Sirkka samannimisissä kappaleissa. Lilli
(„Kuopion takana”), Hedvig („Villi-Sorsa”).
Cordelia („Kuningas Lear”), Maiju („Papin perhe”),
Pernilla („Ei ole aikaa”), Pirkko („Anna Liisa”),
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
