- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes /
977-978

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Preussi

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

978

Preussi

974

l’:n ja useiden Pohjois-Saksan valtioiden viilillä
raukesi. Kun Itävalta vaati entisen Saksan
liittokunnan uudistamista, ja P. tätä vastusti,
uhkasi sota syttyä molempien valtioiden välillä,
mutta Olmiitzin sopimuksessa 1850 P.
täydellisesti myöntyi Itävallan vaatimuksiin.
Kuitenkin P:n onnistui Itävallan vastustuksesta
huolimatta laajentaa tulliyhdistys käsittäväksi koko
Pohjois-Saksan (1854). Tanskan kanssa tehtiin
rauha 1850, jossa P. luopui avustamasta
slesvig-holsteinilaisia. Seur. aikana vallitsi Pissa
taantumuksellinen suunta, kunnes 1858 Fredrik
Vil-helmin veli, prinssi Vilhelm otti kuninkaan
parantumattoman sairauden tähden hoitaakseen
hallitusta. Hallitus esitti nyt verrattain
vapaamielisiä lakiehdotuksia (esim. aatelistilojen
verovapauden poistamisesta). Yhteyspyrinnöt
elpyivät jälleen: tahdottiin Saksan liittokunnan
uudestaan muodostamista P:n johdolla. P:n
hallitus huomasi kuitenkin sitä varten
välttämättömäksi ensin vahvistaa sotajoukkoa; kun eivät
maapäivät tähän myöntäneet tarpeeksi
rahavaroja, suoritettiin siitä huolimatta
sotalaitoksen uudistus. Fredrik Vilhelm IV: n kuoltua
1861 hallitsijaprinssi nousi valtaistuimelle
Vilhelm I:nä. Hän koetti suostuttaa yleistä
mielipidettä vapaamielisillä reformeilla, julisti
kannattavansa Saksan liittokunnan
uudistamis-pyrintöjä ja teki sotilassopimuksia useiden
Saksan valtioiden kanssa. Kuitenkin jatkui
parlamentaarinen riita P:n hallituksen ja maapäiväin
välillä, kun viimemainitut pitivät kiinni
veron-myönnytysoikeudestaan. V. 1862 kuningas otti
johtavaksi ministerikseen v. Bismarckin. Hän
esiintyi jyrkästi maapäiviä vastaan, niiden
ylä-kainari („herrojen huone") hyväksyi
veronmyön-nytyksen armeiaa varten, ja se vahvistettiin laiksi
toisen kamarin vastustuksesta huolimatta.
Käyttäen taitavasti hyväkseen oloja Bismarck
johdonmukaisesti pyrki päämaaliinsa, Saksan
yhdistämiseen P:n johdolla. Venäjää hän suostutti
kannattamalla sitä Puolan kapinan aikana 1863;
Itävallan hän sai yhtymään P.iin Tanskaa
vastaan (1864). Tanskan täytyi (Wienin rauhassa
1S64) luopua Lauenburgista, Slesvigistä ja
Hols-teinista, joista ensinmainittu annettiin P:Ile;
Slesvigistä ja Holsteinista syttyi pian voittajain
välillä riita. Kun sitten P:n tekemä ehdotus
Saksan liittokunnan uudestaan muodostamisesta
hylättiin. aloitti se taistelun 1866. Lyhyessä, mutta
verisessä sodassa Itävalta voitettiin (lopullisesti
Königgrätzin 1. Sadovan tappelussa); samoin
myös useat Saksan keskivaltiot, jotka olivat
avustaneet sitä. Itävallan, jonka myös oli ollut
taisteleminen Italiaa vastaan, täytyi myöntyä
Praa-gin rauhaan 1866. Se erosi Saksasta ja suostui
siihen että Slesvig, Holstein, Hannoverin
kuningaskunta, Hessen-Kasselin vaaliruhtinaskunta,
Nassau ja Frankfurt am Main liitettiin P:iin.
Mainin pohjoispuoliset valtiot yhdistettiin
Pohjois-Saksan liittokunnaksi, jonka johto tuli P:lle.
— Tästä alkaen P:n ulkonainen historia liittyy
Saksan historiaan. Saksalais-ranskalaisen sodan
aikana perustettiin Saksan valtakunta 1871,
kuningas Vilhelm otti keisarin arvonimen (pysyen
samalla P:n kuninkaana), ja Bismarck tuli
ensi-mäiseksi valtakunnan kansleriksi (vrt. Saksa,
historia, ja Saksalais-ranskalainen
sota). Mitä P:n sisäoloihin tulee, lakkasi

perustuslakiriita, kun eduskunta, katsoen 1866
v:u sodassa saavutettuihin suuriin tuloksiin,
jälkeenpäin hyväksyi armeiaa varten kannetun
veron. ja hallitus puolestaan myönsi menetelleensä
siiännöttömästi. 60-luvun lopulla suoritettiin
parannuksia verotuksen ja opetuslaitoksen alalla,
1874-75 P:n evankelinen kirkko sai uuden
sy-nodijärjestyksen, 1873 ja seur. v:ina säädettiin
uusi piiri- ja provinssijako, ja kulkuneuvoja
tehokkaasti parannettiin. Saksan yhteinen
lainsäädäntö vaikutti myös P:iin, jossa poistettiin
viimeiset feodaaliajan jäännökset. Hallitus
Bismarckin johdolla nojautui etupäässä
vanhoillisten puolueeseen, mutta lähestyi joskus myös
vapaamielisiä. Katolisesta keskus- (centrum-)
puolueesta tuli hallituksen kiivas vastustaja. V. 1871
Bismarck näet (opetusasiainministeri Falkin
avustamana) aloitti n. s. kulttuuritaistelun (ks. t.)
vaatimalla, että P:n katol. papisto kaikissa
asioissa alistuisi valtion ylivallan alle.
Papistolta riistettiin koulujen tarkastusoikeus, useat
luostarit suljettiin, n. s. Toukokuun laeilla (1873)
rajoitettiin piispojen valtaa ja pappien kasvatus
asetettiin valtion valvontaan, siviiliavioliitto
säädettiin y. m. Vastustavat hengelliset erotettiin
viroistaan. Myöhemmin kuitenkin, kun Bismarck
halusi sovintoa katolilaisten kanssa, peruutettiin
Toukokuun lait (v:sta 1882 alkaen), ja erotetut
hengelliset saivat virkansa takaisin. Keisari
Vilhelm I kuoli maalisk. 1888. Hänen poikansa ja
seuraajansa Fredrik TII, jonka hallitusta
odotettiin varmasti vapaamieliseksi, oli
parantumat-tomasti sairaana noustessaan valtaistuimelle ja
kuoli kesäk. sam. v. Häntä seurasi hänen vanhin
poikansa Vilhelm II. Tämä. joka halusi
ratkaisevaa persoonallista vaikutusvaltaa hallitukseen,
antoi Bismarekille eron 1890. Tämän seuraajat,
Caprivi, Hohenlohe, Bulow ja Bethmann-Hollweg
ovat niinikään, lyhyttä väliaikaa lukuunottamatta,
olleet P:n ministeripresidentteinä. Hallitus on
yleensä saattanut toteuttaa lakiehdotuksensa
maa-päivillä; tärkeimmät lainsäädökset ovat
kohdistuneet kouluoloihin, verolaitokseen (1890-91),
työväen oloihin ja kulkuneuvoihin (kanavalaki v:lta
1905). Jyrkkiä vastakohtia on ilmaantunut
puolueitten välillä. Yhteiskunnallisessa suhteessa
esim. ovat vastakkain yhä voimistuva
sosiaalidemokraattinen puolue sekä niinikään mahtava,
taantumuksellinen „junkkeri"-puolue (ks. Jan
k-keri), taloudellisessa suhteessa agraarit ja
toiselta puolen kaupan sekä teollisuuden harrastajat.
Vanhentuneen ja perin taantumuksellisen
vaalijärjestyksen muuttamista puuhattiin, mutta
hallituksen 1910 esittämä ehdotus ei tyydyttänyt
mitään puoluetta ja peruutettiin. — Huomiota
on herättänyt P :n hallituksen menettely Posenin
puolalaisia ja Slesvigin tanskalaisia kohtaan.
Saksalaisuuden tukemiseksi Posenissa määrättiin
suuria summia puolalaisten omistaman maan
ostamiseksi (1882, 1902), vieläpä säädettiin, että
maata voitiin korvausta vastaan pakolla riistää
sen entisiltä omistajilta (1908: ruvettiin
toimeenpanemaan 1912): puolan kielen käyttö
poistettiin kouluista. Pohjois-Slesvigistä useita
henkilöitä karkoitettiin muka tanskalaisen
kiihotuksen tähden. [Ranke, „Zwölf Biicher preuss.
Ge-schichte", Droysen, „Geschichte der preuss.
Poli-tik", Prutz. „Preuss. Geschichte", Voigtin, Hahnin,
Bernerin (kuvallinen), Piersonin, Eversin käsi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:43 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/7/0525.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free