Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1067
Puku
1069
millaisten aina 800-luvulle saakka, jolloin se
muuttui ruumiinmukaisemmaksi ja sai erilaisia
vaikutuksia itämailta, mikä eritoten kävi ilmi
ylhäisten maataviistävistä silkkikankaista
valmistetuista ja jalokivin koristetuista pukineista.
Germaanilaiset kansat, jotka
roomalaisilta valloittivat Euroopan, säilyttivät useita
myöhäisroomalaisia muotoja, jotka tosin nekin
olivat syntyneet germaanilaisen vaikutuksen
alaisina. Fran k ki1 a i s j 11 a (I, 11) oli täten
soljella kiinnitettävät vaipat ja tunikantapaiset
liihalliset alusvaatteet. Mutta yleensä
vaateparressa varhaisemmalla keskiajalla tapahtui
länsimailla perusteellisia muutoksia, jotka aiheutuivat
pohjoisesta ilmanalasta ja johtivat housujen ja
hihallisten paitojen ja takkien käyttöön; jo
esihistorian kansoilla pohjoismaissa (varsinkin
Tanskassa, josta on olemassa useita pukulöyiöjä
pronssi- ja rautakaudelta) oli ollut tällaisia
pu-kimia. varhaisimmin villa-, myöhemmin myös
palttinakankaasta. 1100-luvun keskimaissa mie
liillä oli tunikantapainen palttinapaita ja sen
päällä villatunika ja päällimäisenä oikealle olalle
kiinnitetty levätti; raajojen suojana oli housut
ia jalassa kengät. 1200-luvun keskivaiheilla tuli
käytäntöön vielä eräs tunika, avara ja
maata-viistävä sekä hihaton, kiinnitetty kaulakuopan
kohdalta. Tämä uusi vaatekappale syrjäytti
levätin. Samaan aikaan pääsivät pysyviksi
puvuston osiksi ulkosalla ollessa käytettävät päähineet,
pyöreät, turkisreunaiset lakit tai suipot hatut.
Tunikaa käytettiin myös sotilastakkina raskaan
varustuksen päällä (I, 12). vrt.
Ritarin-varustus. Naisten pissa tapahtui yleensä
samansuuntaisia muutoksia kuin miesten pissa
ja sen muodosti pääasiassa pitkä, ihonmyötäinen
paita, laahustava hame ja vaippa tai hihaton
tunika; päähineenä käytettiin liinaa tai barettia.
Vvarat. valtavissa laskoksissa riippuvat
päällysvaatteet antoivat tälle r o m a a n i 1 a i s e n
tyylisuunnan kanssa samanaikuiselle vaateparrelle
arvokkuutta, mikä muistutti roomalaista piua.
Aivan toisin oli laita goottilaisen
tyylin vallitessa 1200- ja 1300-luvuilla. Samoin kuin
goottilainen tyyli levisi Ranskasta, saavutti
tämä maa ratkaisevan vaikutusvallan pin
rakenteeseen länsimaisen sivistyksen piirissä ja
ranskalainen muoti tuli määrääväksi.
Tämä muoti suosi liioitteluja ja jyrkkiä
siirtymisiä ja niinpä goottilainen puku (I, 13)
esiintyy erittäin ruumiinmukaisena sekä miehillä että
naisilla; viimemainituilla olivat hameet
kuitenkin alhaalta avarat. Muita tämän vaateparren
uutuuksia oli naisten pin avokaulaisuus, miehillä
lanteita ympäröivä, kiristämätön, melkein vain
koristeena oleva vyö, ja ennen kaikkea
luonnottoman pitkät n. s. kärkikengät. Päähineenä
käytettiin lakkeja tai baretteja. Myöhemmin
tämän muodin liioitteluja lievennettiin, ennen
kaikkea käyttämällä p :hin enemmän kangasta,
varsinkin kaupan ja teollisuuden rikastuttamassa
Flanderissa. 1400-luvulle tultaessa huomataan
varsinkin naisten päähineissä suurta runsautta;
niistä mainittakoon esim. tötterönmuotoinen
hunnutettu hennin [eniV] (1. 14). Miehen p.
’II. 15l oli vielä ahdas, joskin takin
poimuttaminen tuli yleiseksi, ja hihat tehtiin pitkiksi,
liuskajakoisiksi, jotta ne muistuttaisivat
kunniakkaita, sodan repimiä riekaleita. Tämän pin
päällä alettiin kuitenkin käyttää väljiä, avo
naisia ja turkisreuuaisia päällystakkeja. R e u e
s a n s s i n kuluessa 1400- ja 1500-luvuilla
ylellisyys kankaan käytössä saavuttaa huippunsa ja
pukujen kuosi ja väri lisäsivät niiden
komean-loisteliasta vaikutusta (II, 16 ja 17). Vaatteet
leikattiin liuskoihin, joiden välistä alla oleva
valkea palttina pääsi näkymään, ja eri
vaatekappaleet sekä myöskin pin oikea ja vasen kylki
tehtiin aivan erivärisiksi. Ominaisia 1400-luvun
lopulle olivat varpaiden kohdalta hyvin leveät
n. s. k a r h u n k ä p ä 1 ä k e n g ä t. Päähineenä
käytettiin barettia, joka usein oli sulilla ja
nauhoilla runsaasti koristeltu.
Ankaramman tyylin näihin runsaasti
vaihteleviin pihin toi espanjalainen p. 1500-luvun
ensi puoliskolla, Espanjan vallan loistoaikana
(II, 18). Värit olivat tummat, musta usein
ainoana värinä; miesten piissä oli täytettä vain
lanteilla ja olkapäillä. Miehustiu päättyi
alaspäin suippenevaan paksuun kärkeen n. s.
han-henrintaan. Varallisuus kävi ilmi
korko-ompeluksista ja runsaista koristeista, ketjuista
y. m. Hartioilla kannettiin lyhyttä, niskassa
korkealla kauluksella varustettua kappaa. Naisilla
oli kellomaiset, runsaasti kirjaillut, jäykät
(jämä ) hameet (II, 19). N. v:n 1600 vaiheilla
oli sekä miehillä että naisilla jäykät, poimutetut,
usein melkoisen laajat n. s.
rövhelökauluk-set. 1500-luvulla sotisopa saavutti suurimman
täydellisyytensä; rengashaarniskan sijalle oli
vähitellen tullut enimmin uhatuilta kohdilta
metallilevyillä suojattu nahkasopa; ky pari oli
varustettu silmikolla.
Ampuma-aseiden kehitys teki entisen sotisovan
tarpeettomaksi ja soturin p. tehtiin sensijaan
nahasta ja kankaasta, ja sen pääasiallisena
eh-tävänä oli suojata ilmoja vastaan. Tämä
yksinkertaisempi soturin p. tuli 1600-luvun ensi
puoliskolla malliksi barokin porvarilliselle piile
(II. 20), joka nyt kävi melkoista mukavammaksi
ja lämpimämmäksi ja on pääasiassa pysynyt
meidän päiviimme saakka. Sen muodosti napitettu
tai nauhoilla kiinnitetty, alhaalta erittäin avara,
vyöllä varustettu takki, leveät polvihousut, sukat
ja kengät tai suuret kaulussaappaat. Kaulus
muuttui keveäksi ja alas käännetyksi; ensin
sinä käytettiin leveää pitsiä, mutta vähitellen se
supistui kapeaksi kaistaksi, jolion liittyi rinnalle
ulottuva pitsi tai kravatti. Päähineenä käytettiin
leveälieristä hattua. Komeimpiin 1600-luvun
p :hin (II, 21 ja 22) kuului kaksinkertainen
takki tai liivit ja takki, joista viimemainittu oli
varustettu leveillä taskuilla, leveillä riippuvilla
käänneliepeillä, nyörikoristeilla.
korko-ompeluksilla y. m. Hiukset, jotka renesanssiajalla
leikattiin lyhyiksi, saivat nyt kasvaa ja vapaasti
riippua ja vuosisadan myöhemmällä
puoliskolla tulivat käytäntöön tuuheat a 11 o n g
e-peruukit. Samaan aikaan otettiin sotaväessä
käytäntöön kuosiltaan ja väriltään
yhdenmukainen p., univormu. Naisten p :ssa (II. 23)
hame paisui usein sangen leveäksi ja se
varustettiin laahustimella, mieluista tehtiin kapeaksi ja
päättyi edestä kapeaan kärkeen, ja koko p.
koristeltiin siihen ommelluilla nauhoilla ja
liehureu-nuksilla; tukka käärittiin suurille kiharoille.
R ok ok o (II, 24, 25) 1700-luvulla antoi
vanhalle piile hienomman kuosin; takki oli avoin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
