Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1067
Puku
1085
Kuva 42. Hirvennahkaviiitll.
tai tähtihelyjii (kuva 43). Maalahdella ne
mai-uitaan 1772. Niistä riippuivat tupekset, joihin
Pohjanmaalla usein kuului puukko, j u n k i,
usein harppikin. Päällysnutun päällä
pidettiin myöhemmin lankavöitä. — Lyhytvartisia,
pauloilla nilkkaan sidottavia jalkineita
ip a ui a kenkiä, ansake n kiä.ruoju
kenkiä, pieksuja) käytettiin aikaisemmin
nähtävästi kautta koko maan. Ne olivat kahta eri
tyyppiä: kahdesta kappaleesta tehtyjä
upokkaita (1. lapikkaita; kuva 39) ja kolmesta
palasta kokoonpantuja r u o j u k e n k i ii (1.
ruojupieksuja). Niiden tapaiset
olivat n. s. karvakengät (1. vuoti k kaat,
koivikkaat; barckaskoon Maalahdella),
joiden pohjakappale oli karvaisesta nahasta tehty
(karvapuoli ulospäin) ja joita maan länsi- ja
keskiosissa käytettiin (Linné mainitsee ne
Pohjanmaalta 1732) ; samoin poron kallonakasta
tehdyt lappalaisten kallokkaat.
Pieksusaap-paat 1. varsinaiset pieksut kuuluivat ja
kuuluvat p.-parteen Oulun läänissä. Keski-Suomessa,
Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, jolla
jälkimäisellä seudulla pieksuja sanotaan
lapikkaiksi. Jo 1700-luvun puolivälissä mainitaan
Hämeestä työssä käytettävinä talvijalkineina
lämpimät tallukat, jotka tehtiin
lammas-nahan kappaleista, vanhoista villasukista,
säkki-kankaasta. kangaslapuista y. m. s. Saappaita
lienee maan länsiosissa jo 1600-luvullakin pidetty,
mutta Etelä-Karjalassa ne tulivat käytäntöön
vasta 1800-luvun alulla. Länsi-Suomessa ja osissa
Uuttamaata olivat puukengät ennen tavallisia.
Arkioloissa käytettiin jalkineiden sisässä
jalka-riepuja 1. hattaroita. Kaukaisesta
muinaisuudesta juontautuvat epäilemättä taljasukat.
Miesten lankasukat, joita juhlatiloissa pidettiin,
olivat polvihousujen jouduttua pois käytännöstä
lyhemmät kuin naisten. Kankaasta tehtyjä
mainitaan Maalahdelta 1700-luvun lopulta. —
Kintaita ja lapasia pitivät miehetkin, usein
rukkastensa sisässä, jotka vielä 1800-luvun
alkupuoliskolla usein olivat hukan- 1. suden-, norpan-,
koiran- ja karhunnahkaisia, joissa karvapuoli oli
ulospäin (kuva 38). — Kaivosia (1. r
antille ja) käytti nuori polvi Vaasan tienoilla jo
1700-luvulla. Seur. vuosis. pidettiin niitä paljon
muuallakin maan länsi-, etelä- ja keskiosissa.
Samoilla seuduilla varustivat miehet itsensä
kaulaliinalla 1. kaulahuivilla, mikä muoti
myöhemmin kotiutui Itä-Suomessakin.
1700-lu-vun loppupuoliskolla oli Vaasan tienoiden
miehillä kauluri, jonka edessä oli korttelia pitkä
pyöreä riutapeite. Se pantiin niskasta kiinni
hakasilla. [Fr. Hottenroth, „Trachten, Haus-,
Feld-und lvriegsgeräthschaften der Volker alter und
neuer Zeit" (1891), A. Kretschmer ja K.
Rohrbach, „Die Trachten der Volker" (1906); A.
Rosenberg, „Geschichte des Kostiims"; Axel O.
Heikel, „Die Trachten in den Ostseeprovinzen und
in Setukesien" (1909) ; Julie Wichmann. ..Beiträge
zur ethnographie der tscheremissen" (1913) ; Th.
Schvindt. „Suomen kansan pukuja. I. Karjala"
(1913) • U. T. Sirelius, ..Karjalaisten puvuista"
(Karjalan kirja) ; Gudmund Hatt, „Arktiske
skinddragter i Eurasien og Amerika" (1914). ks.
myös Kansatiede, palsta 303-304.] V. T. S.
Terveyden kannalta p:n tehtävänä on
suojella ruumista toisaalta liialliselta
lämmönhukalta, toisaalta liian räikeästi siihen sattuvilta
auringonsäteiltä. Vaatteet säästävät
ruumiinlämpöä, vähentämällä sekä lämmön johtumista että
sen säteilyä ihosta ympäristöön. Se lämpömäärä,
mikä vaatteiden avulla meille säästyy, on
keskimäärin ainakin 20 % siitä lämpömäärästä, mikä
ruumiimme alastonna ollessa menisi hukkaan.
Jollei meillä olisi vaatteita yllämme, niin tuo
20% suurempi lämmönhukka joko vaatisi 20 %
suurempaa palamista ruumiissamme, s. o. 20 %
enemmän ravintoa ruumiille, tahi olisi meidän
pakko pitää huoneemme lämpö useita asteita
korkeampana tavallistaan. Molemmat keinot
kävisivät kuitenkin kalliimmiksi kuin vaatteiden
käyttö, joten p:lla on taloudelliseltakin kannalta
katsoen suuri merkityksensä varsinkin meidän
verraten kylmissä pohjoisissa oloissamme.
Vaatteiden kyky säästää ruumiinlämpöä perustuu
etupäässä siihen, että ne, sisältäen suuren
ilmamäärän, ovat hyvin huonoja lämmönjohtajia, joten
ne siis estävät lämmön häviämistä ruumiista.
Lisäksi vaatteet yleensä muodostavat ruumiin
lähimpään ympäristöön ilmakerroksen, joka ei
kovin nopeasti vaihdu; ruumiin lähellä kerran
lämminnyt ilmakerros luo siten sille suhteellisesti
pysyvän lämpöisen ympäristön. Eri kangaslajien
kyky suojella meitä kylmältä vaihtelee etupäässä
juuri niiden ilmanpitoisuuden mukaan. Niinpä
sileäksi kudotut liina- ja puuvillakankaat, joissa
on vain n. 50 % kankaan koosta ilmaa, ovat
siitä syystä vähemmän lämpöisiä kuin pöyheäksi
kudotut trikoo- ja flanellikankaat, joissa on n.
75-90 % ilmaa. Varsin tärkeä on
merkitykseltään kankaan ominaisuus itseensä imeä kosteutta
ja vettä, sillä kostea ilma johtaa lämpöä
ruumiista paljoa enemmän kuin kuiva. Kosteissa
vaatteissa ollessamme siten vilustumme
helpommin kuin kuivissa. Sileän kankaan huokoset
imeytyvät täyteen vettä, joten sellaiset eivät
märkinä enää kykene sanottavasti ruumistamme
kylmältä suojelemaan. Trikoot ja flanellit
sitävastoin kostuttuaankin vielä sisältävät jonkin
määrän ilmaa, tarjoten sikäli suojaa kylmää vastaan.
Kuva 43. Solki- 1. helavoita.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
