Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puolalaiset - Puolanka - Puolan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1121
Puolanka—Puolan kieli ja kirjallisuus
1122
vissa osissa Liettuaa. Valko- ja Vähä-Venäjää,
varsinkin Grodnon, Vilnon ja Volynian
kuverne-menteissa. Itävallassa on (1910) 4,967,984
puolalaista, erikoisesti Galitsiassa (etupäässä länti
>0!->ä) 4.672,500 (58,a % sen koko väkiluvusta),
ja Itävallan sleesiassa (itäosissa) 235,224
(31.n %). Preussissa on (1910) 3,500,621,
erikoisesti Posenissa 1.278,890 (60..%), Sleesiassa
(itäisessä) 1,236,228 (23,7 %), Länsi-Preussissa
(etelä-ja keskiosissa) 475,853 (27,9 %), ja Itä-Preussissa
(1905) 294,355; uudempana asutuksena myöskin
jonkun verran Preussin länsiosissa (Ruhr-alue
y. m.) : Westfalenissa 182,507 (4,« %),
Reinin-maakunnassa 71,695 (l,o%) j. n. e. Varsinkin
viime aikoina on p:ia siirtynyt suuret määrät
Yhdysvaltoihin; erikoisesti Venäjältä 1901-10 vht.
433,361 henkeä. Galitsiassa on p:n lukumäärä
lisääntynyt myöskin suhteellisesti koko Itävallan
väestöön: sensijaan että se 1851 teki ll,is%
koko Itävallan väkiluvusta, oli se 1880 jo 14,ss %
ja 1900 aina 16,59 %. — Kansansivistys on vielä
verraten alhaisella kannalla, vaikka lukutaito
alkaa käydäkkin yleiseksi. Kirjoitustaidottomia on
Galitsiassakin vielä 40,8 %. -— Uskonnoltaan p.
ovat melkein yksinomaan roomalais katolisia:
ainoastaan Itä-Preussin masurit ovat luterilaisia.
— P. ovat alle keskipituuden, verraten
lyhytkal-loisia, ja kaikista slaavilaisista vaaleaverisimpiä
sekä muistuttavat enemmän kuin muut slaavilaiset
suurvenäläistä tyyppiä. Lyliytkalloisia on
enimmän Karpaattien läheisyydessä (83 %) ja
vähimmän Koillis-Puolassa (57 %). Huomattava on
myöskin, että aatelin joukossa on lyhytkalloisia ja
pitkävartaloisia enemmän kuin talonpoikien
keskuudessa. -— P. ovat tunnetut kuohahtelevasta,
mutta lahjakkaasta sangviinisuudestaan. —
Saksan p. ovat saksalaisilta omaksuneet kestävyyden
ja säästäväisyyden, ja taistelevat menestyksellä
kansallisen olemassaolonsa puolesta; Itävallan p.
ovat parhaiten säilyttäneet heimonsa
historiallisen perinnön, ja heillä on viime aikoina ollut
sangen suuri valtiollinen merkitys; Venäjän p:lla
on Länsi-Venäjällä myöskin varsinaisen
asuma-alansa ulkopuolella harvalukuisuudestaan
huolimatta melkoinen vaikutusvalta suurtilallisina ja
kaupunkien asukkaina.
T. T. K. & J. J. M.
Puolanka (ruots. Puola n g o). 1. Kunta,
Oulun I., Kajaanin kihlak., Puolangan
nimis-miesp.; kirkolle Kajaanista 85 km. Pinta-ala
2.462,5 km3, josta viljeltyä maata 5,462 ha (siinä
luvussa luonnonniityt 4,661 ha, viljaakasvava
kaskimaa 5 ha). Manttaalimäärä 31 "/ie-
talon-savuja 261. torpansavuja 66 ja muita savuja 400
U907). 5,459 as. (1911); 646 ruokakuntaa, joista
maanviljelystä pääelinkeinonaan harjoittavia 564
(1901). 384 hevosta, 2,033 nautaa (19111. —
Kansakouluja 2 (1915). Aluelääkäri
(Hyrynsalmen-Suomussalmen-Puolangan-Ristijärven; asuntopaikkana Hyrynsalmi). Säästöpankki. -— 2.
Seurakunta, keisarillinen. Kuopion hiippak.,
Kajaanin rovastik.; ensin Paltamoon, sitten
Hyrynsalmeen kuulunut kappeli, per. 29 p. maalisk.
1764 (oma kappalainen vasta v:sta 1786 [t. 17881,
jolloin P. siirrettiin Paltamosta Hyrynsalmeen
kuuluvaksi), erotettiin omaksi khrakunnaksi keis.
käskykirj. 11 ptltä marrask. 1867 (ensimäinen
vakinainen khra v:sta 1870). — Kirkko puusta,
rak. 1792, korj. perinpohjin 1893. [..Puolangan
36. VII. Painettu u/515.
numero" („Kajaanin lehti" 1912, N :o 56 B) ;
..Kajaanin kihlakunnan taloudellisten olojen
tutkimista varten asetetun komitean mietintö"
(1910), sivv. 1-319.] L. H-nen.
Puolan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
P. k. on tsekin ja sorbilaisvendin kielen lähin
sukulainen. Vielä lähemmältä p. k:lie sukua oli
Itämeren vendien kieli, jota puhuttiin
Pohjois-Saksassa (ks. Polabit). Näitä kieliä sanotaan
länsislaavilaisiksi. P. k:n alue on Veikselin
ympärillä ulottuen etelässä Karpaatteihin ja
pohjoisessa Veikselin suun länsipuolella Itämereen
asti. Tällä kohdalla onkin puolalaisen kielialueen
suurin ulottuvaisuus. Veikselin itärannalla on
keskeytymättömän kielialueen pohjoisimpana
kohtana Graudenz, josta kieliraja käy verraten
suorana koillista kohti Wisztynleciin Venäjän ja
Saksan rajalla Suvalkin pohjoispuolella. Sitä
paitsi on vielä isohko kielisaari Veikselin
itärannalla Marienburgin ja Marienwerderin välillä.
Wisztynlecistä kieliraja, tehtyään kaarroksen
Su-walkin ja Augustowin itäpuolella, kulkee melkein
mutkattomana hiukan Bielostokin länsipuolelta
suoraan etelää kohden, tehden kuitenkin
likem-pänä Itävallan rajaa kaarroksen niin, että
Veikselin lisäjoki Wieprz joutuu kokonaan
puolalaiseen alueeseen. Za moscin itäpuolella kieliraja
kääntyy lounaiseen San-joen keskijuoksua
kohden, siinä missä Wislok laskee Saniin sekä
sitten tätä virtaa pitkin Sanokiin saakka.
Etelässä on rajana Karpaatit. Lounaisessa,
Itävallan ja Preussin Sleesiassa puolalainen alue
ulottuu hiukan Oderin länsipuolelle aina Briegin
lähistöön asti. Lännessä on Posenin maakunta,
paitsi sen läntisintä kulmaa, sekä Länsi-Preussin
maakunta, paitsi Konitzin ympäristöä,
suuremmassa tai vähemmässä määrässä puolalainen.
Lännessä ja pohjoisessa rajoittuu puolalainen
kielialue saksalaiseen, koillisessa liettualaiseen,
idässä valkovenäläiseen ja vähävenäläiseen,
etelässä niinikään vähävenäläiseen ja
slovakkilai-seen ja lounaisessa tsekkiläiseen. Pienempiä
kieli-saaria äskenmainitun alueen ulkopuolella on
varsinkin Itä-Galitsiassa, jossa Lemberg
ympäristöineen on puolalainen. Kielialue Veikselin
koillispuolella on syntynyt balttilaisten heimojen,
preussilaisten, liettualaisten ja jatvingien
sulautumisesta puolalaisiin. Samassa määrin kuin
p. k:n ala koillisessa ja idässä on kasvanut, on
se lännessä supistunut. P. k :lle omituisia piirteitä
on: alkuslaav. tj ia kt on samoinkuin muissakin
länsislaav. kielissä muuttunut c:ksi (äännetään ts)
ja dj dz:ksi, esim. éicieca ’kynttilä’
(jotavas-toin esim. ven. svjetsa), noc (äänn. nots 1 ’yö’
(ven. nots), miedza ’raja’ (ven. mjeza). Paitsi
taempia s, ts ja z äänteitä tavataan niiden
myö-hempisyntyiset etumaiset vastineet (kirj. é, 6 z).
Etuvokaalien edessä on r muuttunut z: ksi
(kirj. rz). Siellä missä venäjässä on -olo-, oro-,
-ere- ja useimmissa muissa slaav. kielissä on
-la-, -lé-, -ra-, -rv-, on puolassa lo, le tai lo, ro,
rze tai -rzo-, esim. puol. zloto ’kulta’ (ven. zo’loto.
eteläslaav. zlato), mleko ’maito’ (ven. mololco’,
serb. mlijèko); puol. krowa ’lehmä’ (ven. koro’va,
serb. krava) ; puol. brzeg (äänn. bzeg) ’ranta’
(ven. be’reg, serb. brijeg). t ja d ovat
etuvokaalien edessä muuttuneet eteisiksi, korkeiksi ts
(kirj. 6) ja dz (kirj. dz) äänteiksi. Alkuperäiset
nenävokaalit ö, ë, jotka muissa slaavilaisissa kie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
