Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puolan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1121
Puolanka—Puolan kieli ja kirjallisuus
1125
herätteitä se saa valistusajan aatteista. Kaamea
tietoisuus lähestyvästä katastrofista, Puolan
valtakunnan häviöstä ja jaosta, kiihoitti Puolan
parhaita miehiä miettimään ja toimeenpanemaan
uudistuksia isänmaan pelastukseksi. Kuningas
Stanislaus August rakasti taidetta ja kirjallisuutta
ja kokosi samoinkuin muutkin sen ajan
hallitsijat ympärilleen runoilijoita. Aikakauden
keskeisin henkilö kirjallisuuden alalla on
ruhtinas-piispa Ignacy Krasicki (1735-1801), joka
erinomaisella joustavuudella ja älyllä viljeli
kaikkia runouden lajeja. Paljon siroutta ja suloa on
kevytmielisen Stanislaw Trembeckin
(1723-1812) runoudessa. Hänen idyllinen
runoelmansa ,.Zofij6wka" on vaikuttanut itse
Mickie-wicziinkin. Muista runoilijoista ovat
mainittavat satirikko Kajetan W e g i e r s k i (k. 1787),
herttainen Franciszek Karpinski
(1741-1825), Franciszek Kniaznin (k. 1S07),
naisrunoilija Elzbieta Druzbacka (k.
1760), näytelmänkirjoittaja Waclaw R z
e-wuski (k. 1809), isänmaallinen runoilija Jan
P a w e 1 \V o r o n i c z ja oodinkirjoittaja Adam
Naruszewicz (1733-96), jonka ansiokkain
työ on kuitenkin „Puolan kansan historia".
Valtiollisen ja yhteiskunnallisen kirjallisuuden
alalla oli vilkas toiminta. Stanislaw Konarski
arvosteli ankarasti Puolan silloista
valtiojärjestystä. Stanislaw Staszic (k. 1826) ja
Hugo Kollontaj (ks. t.) koettivat
suurpiirteisellä kirjallisella ja valtiollisella
toiminnallaan pelastaa perikatoon joutunutta valtakuntaa.
Puolan jako ei voinut hävittää henkistä elämää.
Kirjallisuus kokosi uusia voimia.
Onnistumatto-mia vapaudentaisteluita seurasi varsinkin
Venäjän Puolassa, joka Aleksanteri I :n aikana sai
itsehallinnon, kirjallisuuden kukoistusaika. Sekä
aiheet että käsittelytapa tulivat yhä enemmän
kansallisiksi. Maaperää valmistivat Julian
Ursyn Niemcewiczin (1757-1841)
historialliset laulut. 19:nnen vuosis. 20-luvulla alkoi
saks. romantiikan ja Byronin runouden
herättä-mänä mahtava kirjallinen nousu, Puolan
romantiikka, jota kesti aina 1863 v:n
kapinaan saakka ja jolla oli erittäin syvälle ulottuva
vaikutus koko puol. hengenelämään ja
kansallis-valtiolliseen mielialaan. Romantiikan
esitaistelija oli Kazimierz Brodzinski
(1791-1835), joka kirjassansa ,.Klassillisesta ja
romanttisesta suunnasta" (1818) puolusti jälkimäistä
puhuen lämpimästi kansanrunouden kauneudesta
ja merkityksestä ja 1821 julkaisi kensanelämää
kuvaavan ja osaksi kansanomaiseen tapaan
kirjoitetun runoelman „Wiesla\v". Puol.
romantiikan keskustaksi tuli Vilnon yliopisto, jossa
Adam Mickiewicz (1798-1855) silloin oli
ylioppilaana. Hänen ympärilleen muodostuneissa
toveripiireissä („filaretit" ja „filomatit") oli
erinomainen kaikupohja sille myrskyiselle ja
kapinalliselle. Byronin hengessä liikkuvalle
romantiikalle, joka ilmenee nuoren Mickiewiczin
lauluissa, runoelmassa „Konrad Wallenrod" ja
„Vai-najain muistojuhla"n („Dziadv") silloin
syntyneissä osissa. Huolimatta onnettomasta kapinasta
1831 ja maanpaon vaivoista saattoivat suuren,
palavan runoilijasielun näkemykset ja tunteet
kiteytyä sellaiseksi eheäksi ja tyyneksi
mestariteokseksi kuin ..Pan Tadeusz". Mickiewiczin
rinnalla esiintyi kaksi muuta suurta runoilijaa J u-
liusz Slowacki (1809-49) ja kreivi Z y
g-in u n t K r a s i n s k i (1812-59), edellinen
loistava tyyliltään ja ihmeteltävä mielikuvituksen
rikkaudessa, jälkimäinen ylhäinen ja jalo
sanonnassansa. Molemmat ovat kirjoittaneet lauluja,
runoelmia ja näytelmiä, ja molempien
voimakkaasti isänmaallisessa runoudessa on sama
uskonnollinen mystiikka ja se „messianismin" nimellä
tunnettu käsitys heidän isänmaansa onnettomasta
historiasta, että Puola on messiaana
kansakuntien joukossa saanut kärsiä vapaudenihanteensa
takia. Isänmaallista mystiikkaa lisäsi K o r n e 1
U j e j s k i’n (1823-97) ,’,Piplialliset laulut".
Niinikään on isänmaallinen ja kansatieteellinen tausta
Wincenty Polin (1807-72) runoudella.
Poh-jois-Puola ja Liettua antoivat pohjasävelen
Teo-fil Lenartowiezin (1822-93) ja Ludwik
Ivondratowiezin (Wladyslaw Syrokomla,
1823-62) lauluille. Muista lyyrikoista 011
mainittavat Ryszard Berwinski, Edward
Antoni Odyniec, Cypryan Nor wid ja
Jadwiga Luszczewska (Deotyma). Oman
ryhmän muodostaa n. s. ukrainalainen
koulu, s. o. vähävenäläisellä alueella asuneet
ja sikäläisiä aiheita käsitelleet puolankieliset
runoilijat: nuorena kuollut Antoni
Malczew-ski (k. 1826), Seweryn Goszczvnski
(1803-76) ja Bohdan Zaleski (1802-86).
Proosakirjailijoiden joukosta anastaa J 6 z e f
Ignacy Kraszewski (1812-87) keskeisen sijan,
ei ainoastaan tarumaisen tuotteliaisuutensa, vaan
myöskin lahjojensa, joustavuutensa ja
monipuolisuutensa takia: hän on romaanin, etupäässä
historiallisen, kirjoittaja, runoilija ja valtiollinen
kirjailija. Historiallisia kertomuksia ja
kulttuurikuvia ovat antaneet kreivi Henryk
Rze-wuski (1791-1866, „SopIican muistelmat"),
Zygmunt Kaczkowski, Michal
Czaj-kowski, Michal Grabow sk i, Ignacy
C h o d z k o. Naiskirjailijoista huomattavimmat
ovat nuorisonkirjain tekijä Klementina
Tanska-Hoffnianowa ja Narcyza
2 m i e c h o w s k a. Tavallaan väliasteen seur.
aikakauteen muodostavat romaanien ja
näytelmäin kirjoittaja Jözef Korzeniowski
(1797-1S63) ja novellien ja kertomusten
sepittäjä Jan Zacharyasiewicz (1825-1906).
Ajan kirjallisten suuntain ulkopuolella oli
tuottelias ja taitava huvinäytelmäin tekijä kreivi
Aleksander Fred rö (1793-1876). Samoin
huvittavien ja humorististen kuvausten
kirjoittajat kreivi Fryderyk Skarbek, tunnettu myöskin
historioitsijana. August Wilkonski (1805-52) ja
satirikko Aibert Wilczynski (1829-1900).
Historiankirjoittajana on ennen muita mainittava
nerokas Joachim Lelewel (1786-1861), jonka
vaikutus puolalaiseen historiankäsitykseen oli
kauaksi ulottuva, ja etevä esseisti Karol
Szaj-nocha (1818-68).
Uusi kirjallisuus. V:n 1863 kapinan
hirveät seuraukset saivat aikaan täydellisen
käänteen kirjallisuudessa. Todellisuutta oli katsottava
suoraan silmiin. Kaikki romantiikka, mikäli se
tarkoitti elämän käsittelyä vain tunteiden kautta,
sai väistyä runoudesta ja ajattelusta.
Darwinismi ja sen opettama taistelu olemisesta,
positivismi ja realismi sekä myöhemmin naturalismi
tulivat kirjallisen elämän johtajiksi. Sivistyneen
yleisön herättäminen realistiseen elämän katse-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
