Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pussieläimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1149
Pussieläimet— Pussi kettu
1150
Pussielilimen
lantio edestä,
m pankkaluut.
net pitkät. P. pyydystää saalista öisin ja teki
ennen suurta, tuhoa siirtolaisten pieniä
kotieläimiä ahdistamalla. Nyt se kuitenkin on saatu tun
getuksi asumattomiin seutuihin. Siirtolaiset
käyttävät p:sta nimeä ..paholainen". 1. V-s.
Pussieläimet (Marsupialia, Didelphia), ennen
nisäkäslahkoksi käsitetty, mutta oikeammin itse
itäiseksi alaluokaksi nokkaeläinten ja kaikki
korkeammat nisäkkäät käsittävän
Placentalia-alaluokan väliin asetettava alhainen
nisäkäs-ryhmä. Viimemainittuihin p. liittyvät m. m.
siinä, että synnyttävät eläviä poikasia, mutta
oikea istukka puuttuu, joskin muutamilla
(pussi-mäyrä, pussinäätä) sikiön allantoiskalvo t.
kel-tuaispussi liittyy niin läheisesti uteruksen
seiniin. että suoranainen aineenvaihto käy mahdolli
seksi (vrt. Istukka). Sensijaan kehittyvä sikiö
saa ravintoa uteruksen eritteestä. Poikaset
syntyvät erittäin vaillinaisesti kehittyneinä ja
pieninä (esim. yli 2 m korkean jättiläiskenkurun
vastasyntyneet poikaset ovat vain muutaman cm :n
pituisia), ja kasvavat edelleen emon vatsaihon
muodostamassa „pussissa" (marsupium), jonka
kohdalle maitorauhaset avautuvat.
Pussissa, joka vain muutamilla on
surkastunut, poikaset viettävät 6-8
kuukautta, aluksi nisiin
imeytyneinä. Vatsan etuseinämää tukevat
p:lle (ja nokkaeläimille) ominaiset,
lantion etuluuhun liittyvät
sauva-maiset pankkaluut (epipubis,
ossa marsupialia). Luustosta
mainittakoon vielä p:lle
luonteenomainen sisäänpäin kääntynyt haarake
alaleukojen tyvessä. Hampaita on yleensä
runsaasti; vaihtoa ei tapahdu muuta kuin viimeisen
välihampaan suhteen. Alkuperäinen ominaisuus
on molempien uteruksien täydellinen erillisyys
(uterus duplex), tästä ryhmänimi Didelphia
(ks. Emä). Jonkinlainen yhteissuolen 1.
kloaa-kin jäte on vielä säilynyt, sukupuolielinten ja
munuaisten tiehyet aukeavat nim. samaan
ulkopinnan syvennykseen. Aivot, etenkin isot aivot,
ovat huomattavasti heikommin kehittyneet ja
henkiset kyvyt sen mukaisesti alemmalla
kannalla kuin meikäläisillä nisäkkäillä.
Viimemainittuihin verraten p. kauttaaltaan tekevät
omituisen tylsän vaikutuksen. Aistimiin nähden ero
ei liene yhtä suuri.
P. ovat nähtävästi aikoinaan (triaskaudelta
lähtien) olleet valtanisäkäseläimistönä
maapallolla. Vanhassa maailmassa on niiden kuitenkin
kaikkialla täytynyt väistyä myöhemmin
kehittyneiden korkeampien nisäkkäiden tieltä,
Euroopassa p. kai kuolivat sukupuuttoon mioseeniajan
alussa. Aikaisin muun maailman yhteydestä
eronneessa Austraaliassa p. sensijaan säilyivät, ja
muodostavat edelleen tämän maanosan ja
läheisten saarien päänisäkäseläimistön
(lukuunottamatta eurooppalaisten tuomia korkeampia
nisäkkäitä). Ameriikassa, etupäässä Etelä-Ameriikassa,
tavataan vain pussirottien sekä Cænolestes-suvun
edustajia. — Samoinkuin korkeampien
nisäkkäiden joukossa on p :ssäkin lukuisia, elämäntavoil
taan ja sen mukaisesti rakenteeltaan eroavia
tyyppejä, jotka usein ulkonaisesti hyvin
lähenevät vastaavia vanhan maailman nisäkästyyppejä.
P. voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
lihansyöjiin |Zoophaga, Polyprotodoxtia), joiden
hampaistolle on ominaista etuhampaiden suuri
luku (yläleuassa 10:een saakka), vahvat
kulmahampaat ja sahateräiset t. piikkipäiset
poskihampaat, ja luultavasti näistä polveutuviin
kasvinsyöjiin (Phytophaga, Diprotodontia), joilla
etuhampaita on vähemmän, kulmahampaat
enemmän t. vähemmän surkastuneet ja poskihampaissa
poikkiharjut t. tylpemmät nystyt kuin
lihansyöjillä. Lihansyöjiä ovat m. m. pussipedot
(pussinäädät, pussipäästäiset, pussihukka,
pussi-ahma), hyönteissyöjiä muistuttavat p u s s i m ä
v-r ä t ja hampaiston suhteen enemmän petoeläimiä
lähenevät pussirotat Ameriikassa.
Kasvinsyöjiä ovat m. m. jyrsijöitä muistuttavat v o
nipa t i t, tavallaan kavioeläimiä vastaavat k e
n-kurut, hedelmiä syövät pussikiipijäty. m.
Kaikkiaan tunnetaan p:iä n. 150 lajia, fossiilisia
sitäpaitsi suuri joukko — Austraaliassa on m. m.
kaivettu esiin elefantinkokoisten diprotodonttien
jäännöksiä. /. V-s.
Pussihukka 1. pussikoira (Thylacinus
cynocephalus), suuressa määrin sutta tai koiraa
muistuttava,
voimakas ja rohkea
tasmanialainen
pussipeto. Pituus
yli 1 m: n, häntä
50 cm; lyliytkar
vainen turkki bar
maan ruskea,
takaosassa selkää lu
kuisia mustia
poikkijuovia. P. on
yöeläin (silmät
suhteellisesti
isommat kuin sudella
t. koiralla), päivät se viettää pimeissä luolissa
y. m. Ravinnoksi se käyttää sekä
luurangotto-mia että luurankoisia. P. on nykyään karkoitettu
Tasmanian sisäosiin, aikaisemmin se teki paljon
vahinkoa siirtolaisten lammaslaumoille y. m.
kotieläimille. I. V-s.
Pussikarhu 1. koala (Phascolarctus cinereus),
omituisennäköinen, pullearuumiinen, paksupäinen
pussikiipijä, jonka
hännä-tön ruumis On n. 60 cm
pitkä, korvat isot,
ulospäi-set, karvareunaiset, jalat
pitkäkyntisiä
tarttumajal-koja. P. tavataan
Itä-Aust-raaliassa. Se elää
parit-tain, melkein yksinomaan
puissa, joissa se kiipeilee
erittäin varmasti ja
taitavasti, joskin hitaasti,
syöden nuoria lehviä. Vain
näiden puutteessa se
laskeutuu maahan kaivamaan juuria y. m.
ravinnokseen. P. on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja
kesyttyy helposti. I. V-s.
Pussikehrääjä (Psyche), kehrääjäperhonen,
jonka naaras on siivetön, matomainen ja elää
koko ikänsä tikuista, lehdenpalasista y. m. s.
tehdyssä kopassa, jonka se liikkuessaan kuljettaa
mukanaan. Koiras on suurisiipinen, hyvä
lentäjä. Toukka elää samanlaisessa kopassa kuia
naaraskin. Suomessa 5 lajia. V. S-s.
Pussikettu 1. kettukusu (Trichosurus
vul-pecula), ulkomuodoltaan sekä oravaa että kettua
Pussihukkia.
Pussikarhu.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
