Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puunkuorimiskone ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1175
Puu n tislaus—Puupiirros
U 76
kloridia’ kattilaan ja puristetaan 6 8 ilmakehäin
jossa paineessa puut saavat olla 1-1 1 < tuutia. .
Yaskivihtrilliliuos (Boucherie’n tapa). Liuoksen,
jossa on tavallisesti 100 paino-osaa vettii jo
11> osaa vaskivihtrilliä. annetaan noin 10-12 m
korkealla olevista tynnyreistä omalla paineellaan
painua äsken kaadetun puun tyvi päästä sisään,
jotion on kiinnitetty tiiviisti sopiva kypäri. Liuos
tunkeutuu puuhun työntäen sen nesteet edellään
ulos latvapäästä. Liuokseen ei saa käyttää kalkin
pitoista vettä, eikä näin kyllästytetty puu saa
tulla raudan kosketukseen. 10 m pitkäu puun
kyllästyttäminen tällä tavoin kestää 12-14 päivää.
3. Kreosoottiöljv tliethellin tapa) on saavuttanut
laajan käytänuöu. Puu tulee sillä hyvin kestä
väksi ja lujaksi eikä mene kieroon, mutta sen
väri muuttuu, se saa pahan hajun ja sen
sytty-väisyvs suurenee. Puut kuivatetaan
kuivauskattl-lassa 3-4 tuntia 100-140° C kuumuudessa ja sitten
toisessa kattilassa 0,>-0,i> ilmakehän tyhjiössä
noin 60-80 minuuttia, jonka jälkeen lämmin
kreosoottiöljv lasketaan kattilaan ja puristetaan
7-8 ilmakehiin paineeseen, jossa puut saavat olla
7-8 minuuttia. 4. Klohopeakloridiliuos (Kyanin
tapa). Puita liotetaan puuastioissa liuoksessa,
jo-»a on 300 osaa vettä ja 2 osaa elohopeakloridia
8-10 päivää. Tällöin neste tunkeutuu vain vähän
puuhun. Asuinhuoneisiin ei näin kyllästytettyä
puuta saa sen myrkyllisyyden vuoksi käyttää.
5. Kautavihtrilli- ja kalsiumkloridiliuos
(Hassel-mannin tapa). Puita liotetaan ensin tyhjiössä
rautavihtrilliliuoksessa, johon on sekoitettu
rikki-happoista savimultaa. jonka jälkeen niitä
kuumennetaan 125° C höyryssä 2-3 tuntia. Lopuksi
ne pannaan kalkkimaito- ja
kalsiumkloridiliuok-aeen. — Puunsäilytystavoista mainittakoon vielä
tervaöljvllä liöyryytys. Tällöin kuivataan puut
ensin tulistetulla höyryllä ja tämän jälkeen ne
pannaan 10-20 tunniksi tervaöljyhöyryyn.
Eri puulajit kestävät kyllästytettyinäkin eri
lailla. Keskimäärin kestävät esim. ratapölkyt
kyllästytettyinä noin kaksi kertaa kauemmin
noin 14 vuotta) kuin kyllästyttämiittöminä.
Suomen rautateillä käytetään vuodesta 1904 alkaen
kreosoottikyllästvttämistapaa. P-o P-o.
Puuntislaus tapahtuu tavallisesti
valurautai-sissa lieriönmuotoisissa astioissa, joista putki,
jota myöten kaadut ja nesteet tislautuvat. johtaa
jüähdyttäjään. Puu ei ole yhtenäinen yhdistys,
vaan -e sisältää monta eri ainetta, jotka
kuumennettaessa hajoavat yksinkertaisiksi
yhdistyksiksi. Voin 150° :seen saakka eriää puusta siihen
imeytynyt vesi, sitten lämmön kohotessa
happamia kaasuja, yli 300° :n lämmössä keltaisia ja
ruskeita kaasuja, tervaa, metylialkoholia. asetonia
y. in. Jäljelle jää puuhiili, joka havupuita
tislattaessa on päätuotteena. Puun hajaantuessa
vapautuu |>aljon lämpöä, reaktsioni kerran
alkaneena käy miltei itsestään. Muodostunut kaasu
sisältää m. m. hiilidioksidia 50%,
hiilimonoksidia 30%, metaania 16%, etyleeniä 3 % ja vetyä
1 %. Nämä käytetään polttoaineena tislattaessa.
Nesteeksi jäähtynyt osa eriää seistessään kolmeen
kerrok-een, alinna terva, keskellä puuhappo ja
ylinnä vaahtoflljyt. Terva on vedenpitoista,
ohutta ja *e haihdutetaan paksuksi.
Vaahto-öljystä saad»an uudelleen tislattaessa kevyitä
öljyjä. tärputtiöljyä ja raskaita öljyjä. Puuhappo
on puuetikkaa (ks. t.), jota gitten käsitellään eri
tavoin. Kuutiometristä puuta, noin 280 kiloa,
saadaan lähes 100 kiloa puuhiiltä, 10-12 kiloa
etikkaliappoista kalkkia. 1.0-1.5 kiloa puuspriitfi,
15-20 kiloa tervaa, öljyjä v. m. Nestemäisiä
aineita saadaan lehtipuusta noin kaksi kertaa
enempi kuin havupuusta. Suomesta vietiin
ulkomaille vuosina 1896-1900 p:ssa saatua tärpättiä
ja tärpättiöljyä keskimäärin 16,000 kiloa. S. S.
Puuntuliooja ks. C o s s u s c o s s u s.
Puuntäit ks. Punkit.
Puunväki ks. M e t y 1 i a 1 k o h o 1 i.
Puuoppi = dendrologia (ks. t.).
Puupahvi ks. P a h v i.
Puupaperi ks. Paper i.
Puupiirros tarkoittaa puulaattaan koholle
uurrettua sekä siitä käsin tai kirjapainokoneelln
painamalla jäljennettyä kuvaa. P :ta valmistet
taessa meuetellään tavallisesti niin, että sileälle.
enimmäkseen ohuella liitukerroksella peitetylle
puunpinnalle tehdään piirustus, joka nykyään
myöskin valokuvauksen avulla voidaan puuhun
sovittaa. Piirustuksen mukaan poistetaan
veitsillä tai kaivertimilla ne kohdat, jotka painaessa
eivät saa näkyä; koho- eli korkokuvan
muotoisiksi jääneet paikat sivellään sitten värillä, jonka
jälkeen kuva painetaan paperille.
P.-painok-set ovat milloin yksi-, milloin monivärisiä.
P. kuvan piirustuksen ja sen puuhun
leikkaamisen suorittaa joko sama tai eri henkilö. Alkuaan
käytettiin puuaineena etenkin päärynäpuuta,
joka oli pitkittäin sahattu; nykyään on
yleisimpänä tekoaineena poikittain sahattu puksipuu.
— Puunpiirtotaito 1. ksylografia
(kreik. ksylon = puu, graphein = piirtää) on
graafillisista taiteista vanhin ja kansanomaisin.
Se on vanhempi kuin kirjapainotaito (ks. t.) :
ennen viimemainitun keksimistä sitä käytettiin
leimasinten, blokki-kirjojen (ks. t.). pelikorttien
v. m. s. valmistamiseen. Vanhin eurooppalainen
vuosiluvulla merkitty, Jeesus-lasta kantavaa
pyhää Kristophorosta esittävä p.-lehti
(säilytetään Birminghamissa) on v:lta 1423. P:sten
varsinainen kukoistuskausi oli 1400-luvun lopulla
ja 1500-luvun alkupuoliskolla, jolloin puunpiirtoa
harjoitettiin varsinkin Saksassa (esim. Diirer.
Burgkmair. Holbein, Cranach) sekä m. m.
myöskin Alankomaissa (Lucas van Leyden). Kun
vaskipiirrokset tulivat 1500-luvun loppupuolis
kolia käytäntöön, syrjäyttivät ne suuressa
määrin p:t. kunnes nämä jälleen 18:nnella vuosis.
pääsivät Englannissa kehittymään
uudenaikaiselle asteelle. P:illa oli 19: n neliä vuosis. uusi
kukoistusaika, ja ne vallitsivat kuvalehtien ja
kirjojen kuvitusta vuosis :n loppupuolelle sankka,
jolloin fotomekaaniset jäljentämistavat tulivat
käytäntöön. Mutta meidän päivinämme ovat
monet taiteilijat uudelleen ruvenneet kiinnitin
mään huomiota p:iin. Suomessa niitä ovat ennen
muita tehneet A. Gallén Kallela ja Eric O. W.
Ehrström. — Voittamattomia värillisten p:sten
teossa ovat japanilaiset, jotka niissä käyttävät
vesivärejä eivätkä, niinkuin eurooppalaiset,
öljyvärejä. Japanilaiset p:t alkoivat 1880-luvulla
levitä Eurooppaan, jonka taiteeseen ne ovat.
tuntuvasti vaikuttaneet (ks. Japanin
kuvaamataiteet). Artikkeliin Apokalyptiset
ratsastajat liittyvä kuva on fototypiajäljennön
p:sta. [Kristeller. ..Kupferstich und Holzschnitt
in vier Jahrhunderten" (1905) ja W. von Seid-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
