Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pääalttari ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Pääalttari—Pääkallo
1270
■entisellään talli muunnetussa muodossa (vrt. K e
r-t au s jak s o). — Pääpousi,
sonaattimuotoi-sen sävellyksen pääjakson 1 :nen aikeryhmä.
1. K.
Pääalttari ks. Alttari.
Päähine ks. P u k u.
Päähkä ks. F a v u s.
Pääisku, »ms., säkeen painavin isku. P.
pitää säkeen koossa ja antaa vauhdin sen
rytmilliselle liikunnolle. I. K.
Pääjakso (saks. Siam m), eläinsystematiikan
pääryhmistä käytetty nimitys, vrt. Eläimet,
palsta 639.
Pääjalkaiset (Cephalopoda), mustekalojen
ks. t.) toinen nimitys.
Pääjärvi. 1. Järvi Karstulassa, Saarijärven
reitin latvoilla, suurin pit. 15 km, suurin lev.
,5.j km. pinta-ala 30,7 km2, pinta 144 m yi.
merenp., koko sadealue 1,201,9 knr; pituussuunta
luoteesta kaakkoon. Huomattavimmat lisävedet:
pohjoispäähän laskevat Kyyjärven vedet
Kimingin-järven ja Kiminginjoen kautta sekä
Vahanka-joki länsi- ja Korpisenjoki itärannan puolelle.
P:n vedet virtaavat eteläpäästä
Kouheroisten-kosken kautta Hepolampeen j. n. e. (vrt.
Saarijärven reitti). P:n rannat korkeahkoja,
enimmäkseen havumetsää kasvavia, kivikkoisia
ja kallioisia. Itärannalla Karstulan kirkonkylä.
P:n keskikohdilla, missä Riuttasalmi katkaisee
Karstulasta etelään vievän maantien, on
lauttaus-paikka. — 2. Järvi Lammin ja Kosken (H. 1.)
pitäjäin rajalla, Yanajaveden reitin vesialueen
itäisimmällä reunustalla, suurin pit. n. 10 km,
suurin lev. 3km. pinta 104 m yi. merenp.
P. laskee Teuronjoen y. m. kautta
Kernaalan-järveen j. n. e. — 3. Järvi Vienan-Karjalassa
Koutajoen vesistössä, suurin pit. n. 50 km,
suurin lev. lähes 25 km. P :een laskee lännestä
■Oulankajoki (ks. t.) ja etelästä Tuoppa- 1.
Soh-jenanjoen kautta suuri Tuoppajärvi. P. on
erinomaisen luonnonihana; länsirannalla Päänuorusen
(ks. t.) tunturi ja lähistöllä Oulankajoen
varrella Kivakkavaara. Huomattavimmat kylät:
Oulanka (ks. t.) länsirannalla, Sohjenansuu
eteläpäässä ja Niska koillisrannikolla. -— P.
laskee Kuntijokea myöten Kuntijärveen j. n. e.
P:n asemasta vesistössä v. m. s. tarkemmin
ks. K o u t a j o k i 2. L. B-nen.
Pääkallo (cranium) on selkärankaisilla
(lukuunottamatta pääkallottomia 1. putkisydämisiä)
selkärangan ensimäiseen nikamaan joko Uikku
mattomasti (kalat) tai liikkuvasti yhdellä
(matelijat ja linnut) tai kahdella (sammakkoeläimet
ja imettäväiset) nivelnastalla liittyvä, aivoja,
näkö-, kuulo- ja hajuelimiä ympäröivä luuston
osa. P:u kehityksessä erotetaan kaivomainen
(sidekudoksen muodostama), rustoinen ja luinen
aste. Kaivomainen aste esiintyy vain hyvin
varhaisella sikiökaudella, sillä rusto, joka ensinnä
ilmestyy selkäjänteen etupäätä ympäröivänä
kahtena rustoparina (para- ja præchordalia) ja täällä
käsin leviää aivoja ja aistimia ympäröiväksi
suojaksi, asettuu tämän paikalle. Täten syntyy ai
haisimmilla kaloilla (ympyräsuisilla.
rusto-kaloilla ja osaksi myös kiillesuomuisilla) läpi
koko elämän rustoasteella säilyvä pääkoppa
(cranium cerebrale), jossa erotetaan niska-alue
(regio occipitalis), korva-alue fr. otica), silmäalue
(r. orbiialis) ja nenäalue (r. ethmoidalis). Pää-
kopan alapuolelle liittyy ruuansulatuskanavan
etuosaa sivulta ja alta ympäröivä n i e 1 u k a
a-risto (cranium viscerale). Nielukaariston 4-5
viimeistä kaarta kantavat kiduksia (kiduskaaret) ;
näiden edessä on kieliluukaari ja tämän edessä
vihdoin suuta rajoittava hampaallinen leukakaari
(rustokaloilla), jonka ohessa luukaloilla ja
kaikilla niitä korkeammilla selkärankaisilla on vielä
ylä- ja välileuanluut. Näillä katoaa tämä
rustoinen primordiaalikallo osaksi rustosta itsestään
(primääriset 1. rustoperäiset luut), osaksi ihossa
syntyneiden (sekundääriset 1. peitinluut) luiden
tieltä, jotka kuitenkin luukaloilla ja
sammakkoeläimillä ovat vielä heikosti tai ei lainkaan
toisiinsa liittyneet, mutta matelijoilla, linnuilla ja
imettäväisillä liittyvät kiinteäksi ja lujaksi pää
kopaksi. Nielukaaristo, joka kaloilla muodostaa
suuren osan pääkallon luista ja on pääkoppaan
vain heikosti liittynyt, supistuu maaluurankoisilla
yhä vähäpätöisemmäksi, mitä korkeammalle
eläinkunnassa tulemme, sen kautta, että osia siitä
surkastuu tai sulaa pääkopan kanssa yhdeksi.
Niinpä kiduskaaret imettäväisillä ovat
muodostuneet osaksi henkitorven ja kurkunpään rustoiksi,
osaksi kieliluun alasarveksi; kalojen
kieliluu-kaaren yläosaa vastaa imettäväisillä jalustin
keskikorvassa, jotavastoin muut kuuloluut (alasin
ja vasara) ovat muodostuneet leukakaaren osista.
Väli- ja yläleuka ovat nisäkkäillä lujasti pää
koppaan kiinnikasvettuneet. P. B.
Ihmisen pääkallon luut jaetaan
kahteen osaan: aivo-ontelon luihin, jotka
muodostavat munanmuotoisen kotelon aivojen suojaksi, ja
naamaluihin, jotka liittyvät edellisten etu- ja ala
puolelle ja sulkevat sisäänsä hengitys- ja ruuan
sulatuskanavien alkupäät. Aivo-ontelon luihin
kuuluvat: 1. Taka r aiv oi uu 1. niskaluu
(os occipitale), joka parittomana leveänä luuna
rajoittaa aivo-onteloa takaa ja alhaalta. Sen ala
osassa, rungossa on pyöreähkö aukko, joka vas
taa selkärangan sisällä kulkevan selkäydinkanavan
yläpäätä ja johtaa mainitusta kanavasta
aivo-onteloon. Tämän aukon kummallakin puolella on
nivelnasta, jonka välityksellä pääkallo niveltää
ensimäisessä kaulanikamassa olevaan parilliseen
nivelkuoppaan. 2. Kitaluu (os sphenoidale)
liittyy kallonpohjassa edelliseen luuhun
muodostaen osan aivo-ontelon pohjaa. Se lähettää keski
osastaan, rungosta, kolme lisäkeparia, siivet,
joista pienet siivet kulkevat aivo-ontelon poh
jassa silmäkuoppaan päin, isot siivet kaartuvat
niinikään aivo-onteloa sivuten ohimokuopan
seuduille ja siipilisäkkeet kulkevat jotenkin
suojaan alaspäin ja muodostavat nenäontelon
takaosan sivuseinämät. 3. Ohimoluu (os
tempo-rale) muodostaa osan aivo-ontelon sivuseinämää
kohoten suomumaisena levynä ohimon seuduilla
ylöspäin. Sen lisäksi tämä luu muodostaa ontelot
kuuloelimellemme. 4. Päälaenluu (os
parie-talej on parillinen luulevy, joka rajoittaa
aivo-onteloa sivuilta ja ylhäältä. Kummankinpuoliset
päälaenluut kohtaavat toisensa keskiviivassa
päälaella. 5. Otsaluu (os frontale) on aivo-ontelon
etuseinänä kaartuen osittain mainitun
ontelon ylä- osittain sen alaseinäksikin. Se
muodostaa samalla silmäkuopan katon ja nenän tyven.
Otsaluun sisässä on lienäonteloon aukeava
parillinen otsaontelo. 6. Seulaluu (os ethmoidale)
on pieni luu, joka muodostaa osan aivo-ontelon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
