Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pääkallolliset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1273
Pääkallolliset
Päämuodot
1274
Päilkalloperhonen.
Tämän lisäksi on kalloissa todettu monta muuta
rotututkimukselle tärkeätä omituisuutta, joista
tässä mainittakoon kallon vaihteleva korkeus:
korkea ja matala kallo, sekä naamakulman
suuruus ja hampaitten asento (ks. Ihminen,
palsta 833). Y. K.
Pääkallolliset 1. pääkalloeläimet ks.
O r a n i o t a.
Pääkalloperhonen (Acherontia alropos), suuri
komea kiitäjäperhonen, jonka siivenkärkien
väliä on 105-130 mm.
Mustahkossa selässä
on omituinen
pääkalloa muistuttava
vaalea kuvio;
etusii-vet ovat
mustanruskeat, vaaleammilla
kirjauksilla
koristetut, takasiivet keltaiset, kahdella mustalla
poikki-juovalla koristetut; paksu takaruumis on
mullan-keltainen, sen poikkijuovat mustia ja selkäjuova
siniharmaa. P. on liikkeellä öisin ja imee
pääasiallisesti puista tihkuvaa nestettä,
mahdollisesti myöskin kukkien mettä. Käy usein
varkai-silla mehiläispesissä. Erinomaisen hyvä lentäjä.
Voi aikaansaada omituisen hiiren vitinää
muistuttavan äänen: miten tämä syntyy on
toistaiseksi vielä epävarmaa. — Toukka on sileä ja
paksu ja tulee aina 150 mm:n pituiseksi;
väriltään se on vaihteleva, tavallisimmin
sitruunankeltainen, koristettu 7-8 leveällä sinisellä
vino-vitrulla: takapäässä on selkäpuolella omituinen
käpristynyt sarvilisäke. Toukka on hyvin
moni-ruokainen. mutta syö etupäässä kuitenkin
pe-runanlelitiä, tehden Etelä- ja Keski-Euroopassa
tuntuvaa vahinkoa. Meillä p. on tavattu siellä
täällä kautta maan aina Lappiin asti. Toukka
on vain kaksi kertaa tavattu Suomessa.
Mahdollista on, että täällä tavatut täysimuotoiset
perhoset ovat tulleet lentäen eteläisemmistä
maista eivätkä ole meillä toukasta saakka
kehittyneet. U. S-s.
Pääkallotiede (K r a n i o 1 o g i a) ks.
Pääkallo.
Pääkallottomat (Acrania 1. Acraniata),
putki-sydämisten toinen nimitys, ks. Acraniata,
Craniota ja Suikulainen.
Pääkappale, katekismuksen tai
katekeetti-seen muotoon laaditun oppikirjan pääosasto.
Keskiajan katekismuksissa oli yleensä vain kolme
p:ta: usko, isä meidän ja sakramentit. Lutherin
kummassakin katekismuksessa on viisi p:ta:
kymmenet käskyt, uskonkappaleet. Herran
rukous, kasteen sakramentti ja alttarin
sakramentti 1. Herran ehtoollinen. Reformeerattu
Heidelbergin katekismus jakaantuu kolmeen p:seen,
joista ensimäinen koskee ihmisen kurjuutta,
toinen lunastusta tästä kurjuudesta (usko
Kristukseen), kolmas puhuu siitä, miten ihmisen on
oltava kiitollinen Jumalalle tästä lunastuksesta
(käskyt ja rukous).
Pääkaupunki, se maan kaupungeista, missä
hallitus sijaitsee. Tavallisesti p. samalla on maan
suurin tai merkityksensä puolesta huomattavin
kaupunki. Poikkeuksia on kuitenkin olemassa.
Niinpä Pohjois-Ameriikan Y"hdysvaltaiu p.
Washington on suhteellisesti vähäpätöinen;
Haag on Hollannin p. (eli
residenssikau-punki, koska hallitsija asuu siellä), mutta
Amsterdam on maan suurin kaupunki. Kun p:n
vastakohdaksi asetetaan »maaseutu", niin
viimemainittu käsittää myöskin maan muut kaupungit.
Puhutaan myöskin maakunnan (läänin j. n. e.)
p:ista. — Joskus p. on = keskus, esim. „Pariisi
on maailman p."
Pääkirja ks. Kirjanpito.
Pääkonsuli 1. k e n r a a 1 i k o n s u 1 i. ks.
Konsuli.
Pääkoppa ks. Pääkallo.
Pääkortteeri 1. päämaja, armeiakunnan ko
mentajan ja esikunnan olinpaikka. Koko armeiau
p. on nimeltään „suuri p." if. v. H.
Päälaenluu ks. Pääkallo.
Päälaeiisilmä, parietaalisilmä 1.
pari et aal i eli d, useimmilla selkärankaisilla
aivan surkastunut, mutta nahkiaisilla ja useilla
matelijoilla (Hatteria punctataWa., ks. t., ja eräillä
varsinaisilla sisiliskoilla) hyvin kehittynyt
väli-aivojen dorsaalinen, epiphysiksen edessä oleva
lisäke, joka’ yläpäässään on pullistunut
silmämäi-seksi elimeksi. Matelijoilla tämä sijaitsee
päälaen-luissa olevassa aukossa (foramen parietale), heti
tässä kohdin läpikuultavan ihon alla. Nahkiaisilla
myöskin epiphysis on päässään silmäntapainen.
Erinäiset embryclogiset seikat viittaavat siihen,
että p. ja epiphysis ovat yhden alkuperäisen
tai mahdollisesti kumpikin eri silmäparin jätteitä,
joten siis selkärankaisilla olisi aikoinaan ollut
useampia pareja silmiä. /. V-s.
Päällyskasvusolukko ks. Dermatogeeni.
Päällysketto, epidermis, kasvien
ulkopinnan uloin, sisemmistä solukerroksista
erilaistunut solukerros, jonka päätehtävänä on
haihtumisen vähentäminen. P.-solut liittyvät toisiinsa
ilman soluvälejä ja sisältävät runsaasti
solunestettä, toimien täten vesivarastoina; ulkoseinän
uloin osa on muodostunut korkkiaineista,
kutiini s t a, rikkaaksi, haihtumista estäväksi p ä ä
1-lyskelmuksi 1. k u tik ulaksi. Usein erit
tyy p:n ulkopinnalle vahaa. Harvoin p. on
useampikerroksinen, jolloin sen alempia
kerroksia nimitetään aliketoksi (liypodermis), joka
tav. on vesivarastona. P. tavataan vain
korkeammilla kasveilla. P :sta syntyvät ilmaraot, karvat
y. m. Vanhoissa kasviosissa syntyy p:n sijalle
korkkia. K. L.
Päällysloiset, ektoparasiitit, ks. L o i s e 1 ä
i-m e t.
Päällysmies, työnjohtaja ja työnvalvoja:
tämännimisiä virka- ja palvelusmiehiä on
luotsi-ja tullilaitoksessa ks. Luotsipäällysmies.
Päällysrakennus. se osa
rautatienrakennuksesta, jonka muodostavat ratapölkyt, kiskot ja
päällyssora. ks. Rautatie.
Päällysvieraat ks. Epifyytit.
Päällysväri, läpinäkymätön väri. esim.
me-tallioksidit tai multamaiset värit, joka peittää
kokonaan sillä sivellyn esineen oman värin.
Päältälannoitus ks. Kattolauta ja
Lannoitus.
Päämaja ks. Pääkortteeri.
Päämies, se aatelisen suvun jäsen, vanhimman
haaran vanhin jäsen, joka laillisesti edustaa
sukua. vrt. Caput.
Pääministeri ks. Ministeri,
Ministeri-presidentti.
Päämuodot, verbin taivutuksessa erotettavia
muotoryhmiä, jotka eroavat toisistaan siihen näh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
