Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pääskylä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1231
Pääsky lä—Päästäiset
1282
nallisneuvos O. Hedlund. Tilalla on entinen
Savonlinnan reservikomppanian kasarmi. Vv.
1897-1905 toimi siellä maanviljelys- ja
karjanhoito-koulu. Nyk. on kartanossa (v:sta 1909)
Itä-Savon käsityökoulu. Entinen maanviljelyskoulun
rakennus on Savonlinnan kaupungin
vaivaistalona. Iso osa tilan alueesta on vuokrattu
viljelyspalstoiksi. A. Es.
Pääskylä, sotilasvirkatalo Kempeleen
pitäjässä toista km:iä Kempeleen rautatieasemalta.
Tilalla on kasvitarha ja keittokoulu, per. 1903.
Pääskynen, kuvitettu lasten ja nuorten
kuu-kauslehti. Per. 1871, ilmestyi Ida Godenhjelmin
toimittamana 1873-80. Uusi jakso v:sta 1907.
Nykyiset toimittajat Helmi Krohn. Anni Swan
ja Arvid Lydecken.
Pääskysenpesät, syötävät, ovat muutamien
Intian valtameren saarilla ja rannikoilla elävien
salangaanien (ks. t.) syljestään
valmistamia pesiä. Parhaat, valkoisimmat pesät
valmistaa Mauritius-saarelta Samoa saarille asti
levinnyt pieni salangaani (Collocalia francica).
Varsinkin Kiinassa niitä pidetään suurena
herkkuna ja tuodaan maahan miljoonien markkojen
arvosta vuosittain. E. S.
Pääskyset (Hirundinidae), varpuslintuheimo.
Niiden nokka on heikko, lyhyt ja litteä, tyveltä
RAystäsprtäskynen. Haarapääskynen.
leveä, suupielet ulottuvat kauas silmien alle,
joten kita on suuri. Käsisulat (9 sekä yksi
surkas-tuuutl ovat suhteettoman pitkät, joten siipi
näyttää suipolta ja pitkältä. Kyynärsulat tavallisen
pituiset. Nilkat ovat lyhyet ja jalat pienet,
joten maalla liikkuminen on vaivaloista. P. ovat
hyviä lentäjiä; saaliinsakin ne pyydystävät
lennosta tahi korkeintaan sieppaavat vedestä siihen
pudonneita hyönteisiä. Kaikissa lauhkeissa
vyöhykkeissä p. ovat muuttolintuja. Heimoon kuuluu
toista sataa lajia, jotka useimmiten jaetaan 13
sukuun. Levinneet koko maapallolle napaseutuja
lukuunottamatta. Suomessa on vain 3 lajia, joita
aikaisemmin pidettiin samaan sukuun (Hirundo)
kuuluvina, mutta nykyään ne tav. erotetaan
kukin omaansa. Haarapääskynen 1.
lato-pääskynen (Hirundo rustica) on 19-21,5 cm
pitkä, päältä sinimusta, pyrstö ja siivet mustat,
vihreänhohtoiset. Alta valkea. Rinnalla musta
poikkivyö, kurkku ja otsa punaisenruskeat.
Reunimmaiset pyrstösulat toisia kahta vertaa
pitemmät, suipot. Yleinen Etelä-Suomesta Lappiin;
pesii ihmisasunnoilla, talleissa, ladoissa y. m.
Levinnyt hyvin laajalle alueelle koko pohjoisen
pallonpuoliskon pohjoisosiin. Talvella Afrikassa ja
Intiassa. Pesä avonaisen maljan muotoinen, tehtv
savesta ja joistakin heinänkorsista. sisustettu
heinällä ja höyhenillä. Munat, tav. 5, joskus 6,
ovat valkeita, tummatäpläisiä. Laulaa somasti
liverrellen. Räystäspääskynen (Chelidon
41. VII. Painettu 15.
urbica) on edellistä pienempi. 15-16 cm:n
mittainen. Parhaiten sen erottaa muista siinä, että
jalat ovat kynsiin asti liöyheniset. Pyrstö on
lyhyt, pykäläpäinen. Selkäpuoli sinimusta,
ylä-perä ja alapuolet valkeat. Siivet ja pyrstö
mustat, hohteettomat. Pesii koko Euroopassa sekä
Länsi-Aasiassa Tibetiin asti. Talvella Afrikassa
ja Intiassa. Yleinen koko Suomessa. Pesii
ihmisasunnoilla huoneiden räystäiden alla,
myöskin jyrkillä kallioseinämillä. Pesä rakennettu
palleroiseksi savikokkareista, jotka syljen avulla
liitetään yhteen. Munia tav. 4, harvoin 5-6; ne
ovat valkeita. — Törmäpääskynen
(Clivi-cola riparia) on pienin kaikista, 12,s-15 cm, päältä
harmaanruskea, siivet ja pyrstö mustanruskeat.
Alapuolet valkeat, mutta rinnalla leveä
harmaanruskea poikkivyö. On levinnyt koko pohjoisen
pallonpuoliskon pohjoisosiin napaseutuja
lukuunottamatta. Suomessa se pesii kaikkialla sopivilla
paikoilla, Ruijankin rannoilla. Uudellamaalla.
Turun seudussa ja Ahvenanmaalla kovin
harvinainen pesäpaikkojen puutteen takia. Rakentaa
pesänsä 1-1,5 m pitkän käytävän perukkaan,
jonka jaloillaan kaivaa hietatörmiin, harvemmin
esim. suurten, litteiden kivilohkareiden alle
(saaristoissa). Munat, 5-6, ovat puhtaanvalkeita. —
Aivan eri ryhmään kuuluu t e r v a pä-äls k
y-nen (ks. t.).’ E. W. S."
Päästäiset (Soricidce), hiiriä muistuttavia,
mutta hyönteissyöjien lahkoon (poskihampaat
piikkipäiset) kuuluvia vilkkaita ja nopealiikkeisiä
pieniä nisäkkäitä, joilla on suippo, pitkäkärsäinen
kuono, lyhyet, hoikat
jalat, pitkähkö häntä,
sekä hyvin hieno ja
tiheä karvapeite.
Silmät ja ulkokorvat
pienet, mutta
paremmin kehittyneet kuin
p:n sukulaisella maamyyrällä. Hajuaisti tarkka,
näkö ja kuulo huonommat. P. ovat etupäässä
hämärä- ja yöeläimiä, päivät ne viettävät koloissa
ja käytävissä, pehmeässä maassa
itsekaivamis-saan. Ravinto yksinomaan eläimellistä:
hyönteisiä ja niiden toukkia, matoja, pikkujyrsijöitä
y. m. Yleensä p. näin ollen ovat maamiehelle
hyödyllisiä, etenkin koska ovat tavattoman
ahneita, syöden vuorokaudessa enemmän kuin
oman painonsa. Ruuan puutteessa ne kuolevat
hyvin pian. P. ovat liikkeellä myös talvella,
niiden siroja jälkiä huomaa usein hangella.
Sammalilla y. m. sisustetun pesänsä ne rakentavat
puunjuurien alle, mättäisiin y. m. Naaras synnyttää
kerran vuodessa 5-10 sokeaa poikasta. Meillä
ovat edustettuina Sorex- ja Orossopws-suvut.
Sorex-p :11a kärsä on hyvin suippopäinen, ei
litistynyt eikä sivuilta sanottavassti turvonnut;
hampaita 32. Meillä 2 lajia, tavallinen
p ä ä s t ä i n en (S. vulgaris) ja
paksuhäntäi-nen päästäinen (8. pygmæus). Edellisen
pituus 6.5 cm, hoikka, myötäkarvainen häntä
3,7-3,» cm; jälkimäisen pituus n. 5,j cm, paksu,
tyveltä kapeampi, siirrottavakarvainen häntä
lähes 4 cm. Molempien väri jotenkin
samanlainen, päältä tummanruskea, kupeilta
ruskean-harmahtava, alta vaaleanharmaa. Tavallinen
päästäinen on yleinen koko Suomessa,
levenemis-alueena muuten suurin osa Eurooppaa ja Siperia.
Paksuliäntäinen päästäinen on meillä harvinai-
Tavallinen päästäinen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
