Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Raamatunkritiikki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1XJ1
Raamatunkritiikki
1334
ten usein niitii on tiillii ajalla monistettu, 011
vallan luonnollista, että teksti ei ole voinut pysyä
alkuperäisenä ja virheettömänä. Sitäpaitsi on
huomattava, että koko U:n T:n pyhien kirjojen
kokoelman, kaanonin, käsite oli tällöin vielä
sangen häilyvä, mikä seikka ei ole voinut olla
vaikuttamatta haitallisesti tekstit raditsioniinkin.
Tätä vanhinta aikaa valaisevat vain osittain van
kimmat U:n T:n käännökset, joista
muinaissyy-rialainen ja -latinalainen näyttävät ulottuvan
2:selle vuosis. Tärkeintä on kuitenkin pitää
mielessä. että se U:n T:n teksti m. s. textus r
e-e e p t u s, ks. Raamatunteksti), johon
meidänkin entinen kirkkoraamattumme perustui ja
joka läpi koko keski- ja uuden ajan on ollut
enimmin käytännössä, ei ole alkuperäinen eikä edes
vanhin meille tunnettu U:n T:n teksti.
Mainittakoon myös. että meilläkin viime kirkolliskokous
■ 19131 syystä asettui uudemman tekstikritiikin
kannalle, hyväksyessään, pääasiassa sen
periaatteille rakennetun U:n T:n käännöselidotuksen.
Nykyään on U:n T:n tekstikriitillinen tutkimus
kohdistunut etupäässä n. s. ..läntiseen"
tekstiliaa-raan. jota edustavat, paitsi n. s. Codex Bezæ
eantabriginiensis i6:nrelta vuosis.).
muinaislatinalaisten ja -syyrialaisten käännösten
käsikirjoitukset ja eräät vanhemmat kirkkoisät
(Justinus. Irenæus. Tertullianus). Tämä
..läntinen" teksti eroaa tuntuvasti vaticanuksen ja
sinaitieuksen (ynnä kirkkoisä Origeneeni
edustamasta n. s. ..puolueettomasta" tekstistä. Siihen
sisältyy monen tutkijan mielestä kaikkein
vanhin U:n T:n tekstitraditsioni. ja sen
selvittämisestä suuressa määrin riippuu, miten lähelle
päästään alkuperäistä U:n T:n tekstiä.
Kirjallishistoriallinen
kritiikki on oikeastansa yhtä vanha kuin
Raamattu itse. Sekä V:n että U:n T:n pyhäin
kirjain kokoelman, kaanonin, synty on näet jo
pitkäaikaisen, monipuolisen harkinnan ja
arvostelun tulos. V:n T:n kirjoista sai ensin
penta-teukki (ks. t.) kanonisen arvon. Se oli
Jumalan Moosekselle ilmoittama laki. ..toora". ja
sen-vuoksi kaikista kirjoista arvokkain. Ja vaikka
muutkin V:n T:n kirjat aikaa myöten pääsivät
kaanoniin, voitiin vielä kauan aikaa riidellä
esim. siitä, sopiko pergamenttikäärölle, jossa oli
..toora". kirjoittaa muita V:n T:n kirjoja. Ja
vielä Jeesuksen aikana väittelivät juutalaiset
rab-biinit siitä, olisiko ITesekielin kirja, joka
sisällykseltään ei kaikissa kohdissa sopinut yhteen
..tooran" kanssa. ..piilotettava", s. o. jätettävä pois
käytännöstä ja pantava synagogan romukoppaan.
Suuria epäilyksiä oli myös Korkean veisun.
Salomon saarnaajan ja Esterin kirjan ottamisesta
kaanoniin, ja tuskin on vain pelkkä sattuma,
että näitä kirjoja ei siteerata U:ssa T:ssa.
Sopusoinnussa sen vapaan arvostelun kanssa, jota
juutalaiset harjoittivat V :n T:n kirjojen suhteen,
on tavallaan sekin, että Egyptin juutalaiset
ottivat kreikankieliseen Raamattuunsa sellaisiakin
kirjoja, vieläpä alkuaan kreikaksi laadittuja,
jotka puuttuivat Palestiinan juutalaisten
käyttämästä hepr. Raamatusta. V:n T:n kaanoni
vahvistettiin lopullisesti vasta 1 :sen ja 2:sen vuosis.
vaiheilla j. Kr. Se ohje, jota ierään
Josephuk-sen. ks. t.. tiedon mukaan) noudatettiin jonkun
kirjan kaanoniin ottamisessa tai
poissulkemisessa. oli seuraava: Jumalan innoittamia olivat
ne kirjat, joiden luultiin syntyneen
profeetallisena aikana, ja tämä laskettiin (luultavasti
Mooseksesta) Persian kuninkaan Artakserkseen
aikaan (erään rabbiinitiedon mukaan Aleksanteri
Suureen) asti. Sen mukaan esim. Danielin kirja
’ks. t.), jonka uudempi kriitillinen tutkimus on
sitovasti todistanut syntyneen 2:sella vuosis.
in. 105 e. Kr.), pääsi kaanoniin, koska kirje itse
erehdyttävästi olettaa syntyneensä jo
uusbabylo-nialaisella tai varhaisimmalla persialaiskaudella
i6:nnella vuosis. e. Kr.). Kaanonista
poissuljettuihin. n. s. apokryfisiin (ks. t.) kirjoihin ovat
myöhempinä aikoina eri kirkkokunnat
suhtautuneet eri tavalla: katolinen kirkko on niistä
ottanut suuren osan kaanoniin, protestanttinen taas
kieltänyt niiden kanonisuuden asettuen pääasiassa
oikeauskoisen juutalaisuuden kannalle.
Kun useat Y:n T:n kirjat (esim. Tuomarien
kirja, Kuningasten kirjat. Aikakirjat, Jobin
, kirja v. m.), niinkuin monet muinaisajan
kirjallisuuden tuotteet yleensä, ovat nimettömiä ja vailla
kirjoitusaikaa ja -paikkaa, niin tutkimuksen
täytyy noiden kirjain sisällyksestä ynnä muista
tarjona olevista tiedoista, mikäli mahdollista,
koettaa ratkaista niiden syntymäaika ja -paikka.
Mutta niissäkin tapauksissa, joissa juutalainen
traditsioni leimaa jonkun määrätyn henkilön
jonkun kirjan 1. kirjain tekijäksi (esim.
Mooseksen pentateukiu kirjoittajaksi), täytyy harjoittaa
kritiikkiä. Niinpä esim. Jesajan kirjan luvut
40-66 eroavat sekä tyyliltään että historialliselta
taustaltaan jyrkästi kirjan alkupuolesta ja
ovatkin sisällyksestään päättäen syntyneet n.
puolentoista vuosis. myöhemmin eivätkä siis voi olla
Jesajan (ks. t.) Amoksen pojan kirjoittamia.
Psalmeista vanha perintätieto väittää suurimman
osan Daavidin sepittämiksi. Mutta jo
Septuagintassa on enemmän Daavidin nimeä kantavia
psalmeja kuin hepr. Raamatussa, joten on luonnollista,
että tutkimus etupäässä psalmien sisällyksen
nojalla koettaa ratkaista niiden syntymäajan.
Tutkittaessa jonkun kirjan syntyä, ikää ja tekijää
1. tekijöitä i pidetään siis ennen kaikkea silmällä
sen sisällystä ja tarkataan, ovatko sen tiedot
kaikki yhtäpitäviä ja onko sen suunta ja
tarkoitus kaikkialla sama. vai onko siinä
ristiriitaisuuksia. erilaisia henkisiä virtauksia ja
aatesuuu-tia j. n. e. Samoin tutkitaan, edellyttääkö kirja
kaikkialla samaa historiallista aikakautta, onko
sen kieli ja tyyli kaikkialla samaa y. m. Näistä
seikoista sitten päätetään, onko kirja yhden
ainoan vai ehkä useamman kirjoittajan käsialaa.
Viimemainitussa tapauksessa nousee kysymys,
mikä on kirjan alkuperäinen osa, mikä
myöhemmin lisättyä ja mitä lähteitä kirjaa laadittaessa
on käytetty. Kun kirja siten on analyyttisesti
jaettu alkuperäisiin osiinsa, on vielä
synteettisesti osoitettava, miten niistä on nykyinen kirja
syntynyt. Yleensä on tutkimus Y:n T:n suhteen
osoittanut, että sen kirjat ovat paljoa
mutkikkaamman kirjallisen työn tulos, kuin mitä me
ennen yksinomaan juut. synagogasta kristilliseen
kirkkoon siirtyneen perintätiedon nojalla voimme
päättää. Vasta kirjalliskriitillisen tutkimuksen
avulla, se kun koettaa (Koittaa, ei vain jokaisen
i Raamatun kirjan, vaan myöskin, mikäli
mahdollista. jokaisen luvun, vieläpä värssynkin
syntymäajan ja alkuperän, voimme oikein kuvata
Israe-liu historian kulkua ja sen uskonnollisten aattei-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
