Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranska
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
14t>7
Ranska
1488
hallitus avasi n. s. knnsallistyöliuoneita iks. t.)
työmiehiä varten. Kun sittemmin kansalliskokous
määräsi näiden laitosten työväen vähennettäväksi,
aikeutti se hirveän työväestön kapinan. 11. s.
kesäkuun kapinan 1S4S-. sen kukisti kuitenkin
kenraali Cavaignac. Hallitusmuoto julkaistiin
mnr-rask. 1S4S. ja joulukuussa valittiin tasavallan
presidentiksi 4 v :ksi) prinssi Ludvik
Napoleon Napoleonin veljen Ludvikin poika);
vaalin tulokseen vaikutti suuresti hänen setänsä
kuuluisa nimi. Seuraavassa lakiasäätävässä
kokouksessa monarkistit ja kirkollismieliset
pääsivät voitolle. R. auttoi paavia perustamnan
jälleen itsevaltiutensa Roomaan; koululaitos
jätettiin papiston haltuun ja eduskunnan valitsijain
lukumäärää supistettiin. Täten kansalliskokous
menetti kansan suosion, presidentti päinvastoin
sai sekä kansassa että sotajoukossa paljon
kannattajia; nimenomaan myös papisto häntä suosi.
Kun presidentti yritti lnajentaa valtaansa ja
kansalliskokous tätä vastusti, toimeenpani
Ludvik Napoleon sotaväen avulla valtiokaappaukseu:
jouluk. 2 p:nä 1851 useat edusmiehet y. m.
henkilöt vangittiin, eduskunta hajoitettiin ja kaikki
vastarinta tukahutettiin. Yleinen kansanäänestys
antoi Ludvik Napoleonille vallan valmistaa
uuden valtiosäännön (julk. 1852). jonka mukaan
presidentin virka-aika pitennettiin 10 v:ksi
ja hänelle tuli miltei rajaton valta. Eduskunta
jakaantui yleisillä vaaleilla valittuun
lainsäätäjä-kuntaan sekä presidentin nimittämään
senaattiin. Tämän jälkeen Ludvik Napoleon julkisesti
tavoitti kruunua, kansa hyväksyi valtavalla
enemmistöllä keisariuden perustamisen, ja 2 p. jouluk.
1852 hän Napoleon III:na julistettiin keisariksi.
Kiitettävällä tavalla hän piti huolta
elinkeinoista, rakensi rautateitä ja koetti myös valvoa
työväestön parasta. Kansansuosiotaan hiin lisäsi
aluksi onnellisella ulkopolitiikallaan. Krimin
sodassa 11854-56i R. esiintyi Englannin rinnalla
Venäjän vnlloitushimoa vastaan ja pääsi jälleen
mannermaan ensimäiseksi valtioksi. Laajentaakseen
Italiassa R:n vaikutusvaltaa Itävallan
kustannuksella Napoleon 1858 teki Sardinian kanssa
salaisen liittosopimuksen, vei seur. v. sodan
sytyttyä sotajoukon Italiaan ja voitti
itävaltalaiset. Villafrnncan ja Ztlrichin (1859)
rauhan-teois-a Itävalta Sardinian hyväksi luopui
Lombardiasta. Nyt yltyvää Italian yhdistys- ja
vapausliikettä Napoleon ei suosinut, mutta ei
myöskään usknltanut sitä väkisin ehkäistä.
Sardinialta hän avunantonsa palkaksi sai Savoijin ja
Nizzan. Italian sodan tulosta piti moni R:lle
epäedullisena, ja Napoleonin järkeviäkin
toimenpiteitä. kuten vapaakaupan pohjalle rakennettua
kauppasopimusta Englannin kanssa, moitittiin.
Voittaakseen takaisin kansansuosionsa Napoleon
rupesi uhkar< hkeaan Meksikon valloituspuuhaan
1861, joka päättyi onnettomasti. Tästä johtui
m. m., ettei hän kyennyt telmkkansti
esiintymään Preussin-Itävallan sodassa 1866. Preussin
nopea menestys ehkäisi hänen suunnitelmansa, ja
hänen arvonsa aleni. VastiiHtuspuolue |lissa
vahvistui; vsndittiin eduskunnalle laajennettuja
oikeuksia. 01tivier’n ministeristön (v;sta 1870)
tarkoitus oli tyydyttää reformivaotimuksia,
mutta vanhenevan kei-:irin heikkous hidastutti
uudistuksia. Ilovipuolue, jossa keisarinna
Eugenie oli vaikuttavana henkilönä, alkoi puuhata
ulkomaista sotaa kansan tyydyttämiseksi;
nimenomaan oli Preussin valta masennettava.
So-danaihe saatiin siitä, että erästä Ilohenzollernin
prinssiä oli ehdotettu Espanjan kuninkaaksi;
iieiniik. 1870 R. julisti sodan Preussille ks.
Saksalais-ranskalainen sota; eduskuntaa
ja koko kansaa oli kiihotettu sotaan. Mutta R:n
hallitus oli liian varmana menestyksestään
laiminlyönyt varustukset, ja vastoin Napoleonin
odotusta Etelä-Saksan valtiot yhtyivät Preussiin.
Saksalaiset ollen täysin varustettuja
tunkeutuivat nopeasti R ;aan, voittivat ranskalaiset
Grave-lotten y. 111. suurissa taisteluissa ja ottivat pian
syysk.) Mae Mahon’in sotajoukon sekii itse
keisarin vangiksi Sednn’in luona. Tästä seurasi
välittömästi keisarikunnan kukistua; Pariisissa
kansa julisti tasavallan (syyskuun vallankumous
18701. Pariisissa muodostettu väliaikainen
hallitus julisti tahtovansa jatkaa maanpuolustusta
viimeiseen saakka. Kun saksalaiset saarsivat
Pariisin, asettui osa hallitusta Toursiin; sieltä
käsin sen johtaja Gambetta järjesti
puolustuksen asettautuen todellisuudessa R -.n diktaattoriksi.
Hän kokosi Pariisin auttamiseksi uusia armeioja,
jotka kuitenkin kaikki voitettiin. Pariisin täytyi
antautua tammik. 1871. ja R:n vihdoin taipua
aselepoon. Uusi kansalliskokous, joka kokoontui
Bordeaux’hon (helmik.), jiitti T h i e r s’ille
toimeenpanovallan johdon sekä valtuuden
rauhanneuvotteluja varten. Lopullinen rauha tehtiin
Mainin Frankfurtissa toukok. 1871. R:n täytyi
siinä luovuttaa 3 departementtia
(Elsass-Lothrin-genin) Saksalle, sekä maksaa sotakulunkien kor
vaukseksi 5 miljaardia frangia.
Kolmas tasavalta. Monarkistit olivat
lukuisat kansalliskokouksessa, he saivat m. 111.
aikaan. että sen paikaksi määrättiin Versailles eikä
Pariisi, ja kansa alkoi pelätä taantumuksellisen
monarkian uudistamista. Siitä 11. s.
kommunar-dit (ks. Kommuuni) saivat aiheen ryhtyä
kapinaan (maalisk. 1871) ; Pariisissa julistettiin
kommuuni. Hallituksen täytyi Versailles’sta
käsin ruveta valloittamaan pääkaupunkia, mikä
onnistui vasta toukok. suuren verenvuodatuksen
jälkeen ja sittenkuin kommunistit olivat
polttaneet useat valtiorakennukset poroksi. — Thiers’in
ansiosta saatiin pian sotavelka maksetuksi.
Ar-meia uudistettiin, rajoille rakennettiin
linnoituksia ja Pariisi varustettiin uudella
linnakevyöhyk-keellii. Valtiovelka tosin suuresti kasvoi, mutta
elinkeinot elpyivät myös huomattavasti.
Kansalliskokouksen enemmistö kallistui monarkiaan :
se vehkeili Thiers’iä vastaan, joka erosi toukok.
1873; hänen sijaansa, valittiin presidentiksi
Mac Mahon. Kuningasmieliset aikoivat
valtaistuimelle korottaa Chambordin kreivin (Kaarle
X:n pojanpojan), mutta hän petti heidän
toiveensa. kun hän ei suostunut vapaamielisiin
myönnytyksiin. Nyt monarkistit yhtyivät
maltillisiin tasavaltalaisiin. Helmikuussa 1875
hyväksyttiin tasavallan valtiosääntö. Sen mukaan
valtion päämieheni! oli oleva 7 v:ksi valittava
presidentti; kamareita oli kaksi, kansan
suorastaan valitsema edusta jaknmari sekä senaatti,
jonka jäsenet osaksi valittiin elinkaudeksi,
osaksi 9 v:ksi. Mac Mahon suosi kirkollista
sekä taantumuksellista puoluetta, mutta uusissa
vaaleissa 1877 Gambettan johtamat
tasavaltalaiset pääsivät voitolle. Kun viimemainitut vaati-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
