Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
us;»
Ranskan kieli ja kirjallisuus
119G-
kessa. Voltaire (k. 1778, ks. t.) antaa tosin
parissa aikaisimman runoilunsa tuotteessa
vihjauksia uusista ajatuksista, mutta se filosofinen
tragedia, jonka hän uransa loppupuolella luo. on
haurasta aaterakennelmaa. Se huvinäytelmä,
jonka Destouches (k. 1754, ks. t.) liittyen
Ilo-liören ja klassisismin ohjelmaan, sepittää, jää
teennäisyydessään kauas Moliörestä. Enemmän
koomillista ryhtiä osoittaa T! e g n a r d (k. 1709.
ks. t.), jossa jo on aavistavinaan tämän
runo-lajin vapautumista klassillisesta käsityksestä.
Dancourt (k. 1726) osoittaa tapahtumassa
olevan yhteiskunnallisen uudestaanarvioimisen
merkkejä: raha vaikuttaa ratkaisevana
tekijänä ihmisten töissä ja toimissa: lyhyissä
niukoissa vuorolauseissa kehittyy nopeasti hänen
komediainsa realistisesti käsitetty juoni. Rajojen
siirtymistä todistaa samoin Le såge n (k. 1747,
ks. t.) huvinäytelmä ,.Turcaret". niiden
romaanien, eritoten ,.Gil Blas"in. vastine, joissa
yhteiskunnan kaikki säädyt ja olot kuvataan
kirjavassa vilinässä, ilman ihanteellisuutta ja
ilman mitään sisäistä kunnioitusta klassillista
yhteiskuntajärjestystä kohtaan, vaikka myös
mitenkään tämän kimppuun hyökkäämättä.
Kirjallisesti huomattavimman muodostelun antaa
huvinäytelmälle Mari vaux (k. 1763, ks. t.),
jota on nimitetty komedian Racineksi. Hänessä
elää edelleen klassisismin psykologinen
mielenkiinto, mutta rajoitettuna hienostuneen,
ohennetussa ilmassa orastavan tunteen siroihin
ilmauksiin. Kivelle de la Chausséen (k. 1754. ks. t.)
komedioissa ilmenee uusia tunnelmia, ei enää
yleisten vikojen, yleisten olojen maalausta.
Hänen komediansa liikkuu yksityiselämän
piirissä. tunteella on ratkaiseva osa hänen
kuvatessaan yhteiskunnallisten ennakkoluulojen ja
sv-dämentaipumusten ristiriitoja. Tämän
sentimentaalisen huvinäytelmän i ..la comédie larmoyante" )
suoranaisena jatkona on Diderot’n (k. 1784.
ks. t.) porvarillinen näytelmä, Sedainen k. 1797]
ja muiden tendenssinäytelmät. todisteluineen
sydämen äänen, luonnollisen tunteen,
yksinkertaisen terveen järjen puolesta ja rikkauden,
loistavan aseman, kunnian ennakkoluuloja vastaan.
Ajan oppositsionihengen ja epäkunnioituksen
ilmauksena ovat B e a u m a r c h a i s’n (1732-99.
ks. t.) molemmat huvinäytelmät „Le barhier de
Seville" ja .,Le mariage de Figaro", jotka ovat
ikäänkuin suuren vallankumouksen alkuprologi.
Lesagen romaanin suuntaan liittyy Abbé
P r é v o s t d’E x i 1 e s (k. 1763, ks.’ t.), jonka
tarina Manon Lescaut’sta ja Chevalier des
Grieux’stä omituisella tunnelman
voimakkuudella kuvaa rakkauden kaikkivaltaa ja
yhteiskunnallisten käsitysten, sekä säätyarvon että
persoonallisen kunnian, voimattomuutta taistelussa
intohimoa vastaan. Tämä latu johtaa suoraan
Rousseau’hon. — Toista latua kulkee se romaani
ja novelli, filosofinen kertomus, joka lähtee
lähinnä tarpeesta esittää uusia aatteita ja jonka
kannattajana ei siis ensi sijassa ole taiteellinen
tarkoitus, vaan joka kuitenkin saavuttaa
huomattavia kirjallisia ansioita, jopa tulee merkitse
mään käännekohtaa ransk. proosatyylin
kehityksessä. Maan todellisesta tilasta oltiin kylläkin
tietoisia. Mutta koko laajuudessaan asia selvenee
vasta sitten, kun tutustuminen toisen maan
oloihin antaa aihetta vertailuun. N. 1700 aletaan
48. VII. Painettu ’/-15.
tutustua Englantiin, ja ollessaan kaksi vuotta
siellä maanpaossa 1720-luvulla Voltaire syventää
tämän tuttavuuden kaikinpuoliseksi ja
perinpohjaiseksi Englannin yhteiskuntalaitokseu, engl.
ajattelun, kirjallisuuden, katsantotavan
tuntemiseksi. Tällöin paljastuu parempien ja
huonompien olojen jyrkkä vastakohta. Ei suunnitella
engl. elämän mukailemista ransk. muotoihin,
mutta tunnetaan, että tuo engl. ominaisluonne
on luonut itselleen koko joukou täydellisiä
ilmenemismuotoja, joiden vastineina Ranskassa oli
koko joukko vanhentuneita laitoksia, ransk.
ominaisluonteen tuiki epätäydellisinä ilmauksina.
Tämä vastakohtaisuuden tunne, tämä
antiteesi-suhde paheksitun huonon ja päämääräksi
asetetun hyvän välillä, antaa uusia ominaisuuksia
proosatyylille: se tulee itsekin antiteettiseksi, se
alkaa käyttää ironiaa yhtenä tärkeimmistä
ilmaisukeinoistaan. On arvosteltava vanhaa ja
ehdotettava uutta: proosa muuttuu poleemiseksi
ja agitatoriseksi — täytyy saada lukijat
puolelleen. ei vain salonkien yleisöä, vaan
yhteiskunnan ylemmät kerrokset ylipäänsä: se vaatii
esitykseltä selkeyttä ja helppotajuisuutta sekä myö3
huvitta vaisuutta. Tämä tarve johtaa
hämmästyttävän pian niihin ominaisuuksiin, jotka yhä
vieläkin ovat ransk. tyylille luonteenomaisia.
Klassillinen lause lyhenee, sen selkeä asiallisuus saa
älyllistä joustavuutta ja iskeväisyyttä. Voltairen
..Lettres anglaises" (1. .,L. philosophiques") ja
hänen esityksensä Xewtonin filosofiasta.
Montesquieu^ (k. 1755, ks. t.) .,De l’esprit des lois"
ja ..Lettres persanes" voidaan pitää ensimäisinä
esikuvina. Voltaire liittää näihin koko
filosofisten romaaniensa sarjan, joista mainittakoon
..Zadig" ja „Candide". ja lukemattomat
pamflettinsa. Mutta nämä uudet riennot ovat elävän
tahdon ilmauksia, ja älyperäisyyden rinnalla
esiintyy myöskin rotevaotteinen, jopa
aistillinenkin piirre Diderofssa. — Vuosisadan
keski-paikkeilla alkavat Diderot ja d’Alembert koota
..filosofien" saavuttamia tuloksia
,,ensyklopediaansa" ..I/encycIopedie", 1751-80). Se edustaa
sitä ajan tietämystä ja yhteiskunnan
parantamis-lialua, mikä liittyy nimiin Montesquieu, Voltaire,
Diderot. d’Alembert, Condillac. Helvétius,
Condorcet. Buffon (ks. n.), jotka eivät kaikki ole
vakinaisia avustajia, mutta kaikki saman
ajan-hengen tulkkeja, joka ensyklopedisteilta saa
ilmaisunsa.
Romantiikka. Samaan aikaan kuia tämä
kokoomistyö alkaa. esiintyy Rousseau
(1712-78, ks. t.). Hänessä ilmenee uudistusaate
persoonallisen tunne-elämän alalla. ..Filosofien"
toiminta tarkoitti yksilön irroittamista niistä
aitauksista, joilla klassisismin yhteiskunnallinen,
valtiollinen ja kirkollinen järjestelmä saarsi
yksityisen: Rousseau’n toiminta tähtää tunteen,
siis vksilöllisen minän, vapauttamiseen.
Perusajatus on molemmilla tahoilla yhtäpitävä, ja jos
Voltaire etsii täysin vastaavaa — Järjellistä" —
yhteiskunnallista muotoa yhteiskunnalliselle
olennolle, niin Rousseau puolestaan julistaa ihmisen
luontaiset viettymykset oikeaksi ojennusnuoraksi.
Tuomiovaakana. jona toisilla on järki, on hänellä
tunne. Kummallakin taholla on pohjimmaisena
se käsitys, että olevat 0,’^t eivät enää voi kestää.
Kristillinen maailmankatsomus on menettänyt
I valta-asemansa (ylemmissä yhteiskuntakerrok-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
