Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ratsioona ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1545
Ratsioona—Rateupalvelus
154ß
Descartes’in filosofian vaikutuksesta ja
Englannissa. pysyen viimemainitussa maassa yleensä
deismin (ks. t.l maltillisissa muodoissa.
Kuitenkin oli jo Englannissa miehiä, jotka, kuten
Bolingbroke ja Hume. kohdistivat kritiikkinsä itse
ilmoituskäsitteeseen. mutta vasta ranskalaisten
edustamana suunnan äärimäiset seuraukset
tulivat näkyviin. Montaignen, Gassendi’11.
Descartesin ja Baylen valmistamassa maaperässä ensi.
vapaa-ajatteiijain aatteet ennen pitkää
synnyttivät ajatussuunnan, jota Voltairen historiallisen
kristinuskon sijalle asettuva deismi,
ensyklopedistien naturalismi sekä Lamettrie’n ja v. Hoi
bachin materialismi edustavat. Saksassa r.
jälleen esiintyy maltillisemmissa muodoissa. Tien
raivasivat siellä miehet sellaiset kuin Pufendorf.
Leibniz ja Kristian Thomasius, joista ei vielä
kukaan hyljännyt ilmoitusta sellaisenaan. Heitä
vastustavat, kristinuskon puolustamista
tarkoittavat välitysteologit Baumgarten. Schultz. Pfaff.
Mosheim y. m. joutuivat kristinuskoa järjellisesti
perustellessaan usein muuttamaan opinkappalten
sisällystä ja siten heikentämään sekä
oikeaoppisuuden että yleensä kristinuskon asemaa. Käin
ollen ei ollut muuta kuin luonnollista, että
seuraavan kehitysasteen miehet Ernesti. Michaelis ja
Semler jo tietoisesti erosivat oikeaoppisuudesta.
Se ajatus, että Kristuksen ja apostolien oppi oli
jotain toista kuin kirkon oppi. johti
dogmatiikasta vapautuneeseen Raamatun tutkimiseen.
Sikäli kuin onnistuttiin erottamaan Raamattuun
sisältyvä uskonydin sitä ympäröivästä
aikaliis-toriallisesta kuoresta, arveltiin oikean järjen
uskonnon paljastuvan. Mutta kaikki eivät
tyytyneet tähänkään. Neologit Dcderlein, Telbr.
Jerusalem. Töllner. Steinbart y. m. tahtoivat
kehittää kristinuskoa edelleen ajan vaatimusten
mukaan, ja naturalistit kielsivät kaiken
ilmoituksen. hyväksyen ainoastaan järkeen perustuvan
n. s. luonnollisen uskonnon. Jyrkän r:n
jumaluusopillisista edustajista mainittakoon Henke.
Gabler. Löffler. Röhr. Wegscheider ja Paulus.
Maltillisempia olivat Ammon. Bretschneider y. m.
R. tähtää aina viime kädessä eräänlaiseen
historiallisten uskontojen yläpuolella olevaan
jär-keisuskontoon. jonka rinnalla historiallinen
kristinuskokaan ei lopulta voi saada muuta kuiu
kasvatuksen kannalta tarpeellisen alemman
asteen arvon. Siten se joutuu ihannetilana
pitämään uskonnon muotoa, jota uskonnonhistoriani
sen tutkimuksen mukaan ei koskaan ole ollut eikä
liioin voi olla olemassa, syystä että uskonnon
kehityksessä älyllisillä motiiveilla yleensä on
suhteellisesti vähän vaikutusta. Kykenemättä
oivaltamaan mielikuvituksen, tunne- ja tahtoelämän
perustavaa merkitystä uskonnolle r:lta puuttuu
edellytyksiä historiallisten uskontojen, nimen
omaan kristinuskon oikeaan arvioimiseen, ja niin
sen vaikutukset uskonnolliseen elämään olivat
luonteeltaan pääasiallisesti hävittäviä. ..Terveen
järjen" kannalta uskontoa arvostellessaan r:n
edustajat eivät hävittäneet kristillisyydestä
ainoastaan kaikkea ihmeellistä, vaan myöskin
kaiken runollisen aineksen. Kristus selitettiin
pelkäksi uskonnon toteuttajaksi ja opettajaksi,
jonka kuolemalla oli ainoastaan veritodistajan
kuoleman merkitys. Raamattu oli kaikissa
suhteissa muiden uskonnollisten kirjojen kai
täinen, ja sakramentit olivat ainoastaan py-
hiä tapoja. Kristikunnan ikivanhat ytimekkäät
rukoukset ja muut liturgiset muodot,
samoinkuin sen vanhat virret puhdistettiin
kaikista ajan käsitystavan mukaan taikauskoisista
aineksista, ja saarna tehtiin jokapäiväisiä
käytännöllisiä tar|>eita palvelevaksi opetus- ja
ke-hoituspuheeksi. Kirkkokuri höltyi. Silti ei r-.lta
puutu ansioitakaan. Yleisestä älyllisestä
harrastuksestaan huolimatta se pyrki käsittämään
uskontoa käytännölliseksi, harjoitusta vaativaksi
asiaksi ja koetti omalla tavallaan teroittaa
siveellistä vastuunalaisuutta sekä puolustaa
kristinuskon pysyväistä ydintä. Uskonnonopetuksen
teknillistä puolta parannettiin. Kristillistä
rakkaudentyötä harjoitettiin uudenaikaisissa
suuripiirteisissä. pysyväisempää menestystä lupaavissa
muodoissa. R:n aikaansaama tieteen
vapautuminen sille vieraista ehdoista on osoittautunut mitä
hedelmällisimmäksi, ja nimenomaan jumaluusopin
eri haarat ovat sen kautta saaneet uutta virikettä.
R. pani alun historialliselle Raamatun ja
ulkokohtaiselle kirkkohistorian tutkimukselle,
raamattuteologia. Jeesuksen elämän tutkimus,
dogmihistoria, symboliikka ovat sen
synnyttämiä. uskonnonhistoria on sen kannalta
osoittautunut tarpeelliseksi. — Tieteellisenä
maailmankäsityksenä r. voitettiin jo 18:nnen vuosis.
lopulla ja 19:nnen vuosis. parilla ensimäisellä
vuosikymmenellä miesten sellaisten kuin
Ilerde-rin, Goethen. Sehleiermacherin. Fichten ja
Hegelin syvällisempäin elämän- ja
uskonnonkäsi-tysten kautta. Toiselta puolen Napoleonin sotien
aikana Saksassa syntynyt herätysliike osoitti
r:n heikkouden käytännöllisen uskonnollisuuden
perustuksena. Siitä huolimatta r. jätti paljon
suoranaista perintöä 19:unen vuosis.
liberaaliselle teologialle ja aiheutti siten pitkin
vuosisataa jatkuvia taisteluja tunnustuksellisten ja
liberaalisten teologien välillä. [A. Tholuck.
..Vlt-gescliichte des Rationalismus" i2 os. 1853-62)
ja ..Gescliichte des R. 1. Abteilung" (1865),
Riiekert. ..Der Rationalismus" 18591. Rönning.
..Rationalismens tidsalder" (3 os. 1886-991. Benu.
..Historv of rationalism in the 19. centurv"
(2 os. 1906).] .1. J. P-ä.
Ratsioona (lat. ratio t. päivittäinen määrä
elintarpeita miestä kohti tai rehuja hevosta kchti.
Ratsumestari, ratsuväen eskadroonan
päällikkö; vastaa jalkaväen kapteenin arvoa.
.1/. v. n.
Ratsupalvelus (ruots. rusttjensti.
Läänitys-laitoksen aikana tuli vasallin -uorittaa
sotapalvelusta ratsain (ks. L ä ä n i t y s 1 ai t o s).
Ruotsissa r. saatettiin käytäntöön Alsnön
asetuksella iv. 1279). jossa määrättiin, että ne. jotka
suorittivat r :ta. saivat verovapauden omasta ja
tilojensa puolesta: näitä verovapautta nauttivia
sanottiin rälssimiehiksi. R.. joka alkuansa oli
persoonallinen velvollisuus, muuttui pian
rälssi-maahan kuuluvaksi rasitukseksi. Myöskin
kruunun antama laänitys velvoitti lääninsaajan
tekemään r:ta. Sittemmin määrättiin, että r:ta oli
suoritettava maan antaman tuoton mukaan.
Näin aikaansaatua ratsuväkeä sanottiin
1500-luvulla aateli s lipulliseksi. Kun tämä r.
lakkasi 1700-luvun keskipalkoilla, tuli sijaan
ratsupalvelus- 1.
ratsuvarustus-s u o s t u n t a. joka lakkautettiin Suomessa 1808.
J. F.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
