Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Reduplikatsioni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
166Ö
Rcfercnssikirjasto Refornieerattu kirkko
1666
Referenssikirjasta lal. Referenssit),
kokoelma sanakirjoja, tietosanakirjoja ja käaikir
joja y. m. teoksin, joita kirjastoukävttäjät usein
Urriliml.
Referenssit engl. rrfcrcnct»). -uhteet;
henkilöt tai toiminimet, joihin ja joiden suositukseen
saattaa vedota.
Referentti lat. rr/«Vre = uudelleen esittää),
esittelijä; kertoja, keskusteluu alustaja.
Refleksi lat. reflc’ctere = taivuttaa 1.
käännyttää takaisin . valon heijastuminen (ks. t.) ; fysiol,
heijastusilmiö (ks. R e f 1 e k s i-i 1 m i 5).
Refleksihalvaus >ks. Refleksi),
halvaus-ilmiö, jonka arvellaan syntyvän jonkin sisällisen
elimen sairaloisesta tilasta ja aiheutuvan
halvausta kohtaavan lihaksen tai hermoston ja
kysv-mvksenalaisen elimen välisen refleksi- eli
liei-jnstuskaaren häiriintymisestä. Nykyään
arvellaan tämän syyperä isyyden enimmäkseen
i>erus-tuvan ky svmy k senala i seen hermostoon
kohdistuvaan tulehdukseen (ncuritit).
Refleksi-ilmiö ks. Refleksi),
tuntopuolis-ten hermojen kiihotuksesta aiheutuva, usein
kaukana kiihotuksen kohtaamasta paikasta esiintyvä,
tahdosta riippumaton lihaksen supistuminen tai
lokin muu ruumiinnesteen erittymistä,
verisuonten seinien laajentumista tai supistumista,
jonkin toiminnan ehkäistymistä ynnä yleensä
tahdottomien tapahtumien fniinhyvin sielullisella
kuin ruumiillisellakin alalla] suoriutumista
koskeva i ilmiö elävä–ii olennossa. Tällainen
refleksi-I. heijastusilmiö edellyttää n. s. refleksikaaren
olema–aolon. s. o. liermojohdon, jossa on
seuraavat osat: jostakin elimestä hermokeskukseen
johtava, keskihakuinen, tuntopuolinen hermo;
heijaxtuskeskus. jossa tuntopuolisen hermon sinne
johtama kiihotus siirtyy johonkin lihaksen
liikuntoa hallitsevaan tai muuta elimentointa
aiheuttavaan hermoon: tällainen keskipakoinen,
keskuksia siihen elimeen käskyjä johtava hermo, joka
lopullisesti r n synnyttää. Aina sitä mukaa, mistii
r. saa alkunsa s. o. mistä kiihotus lähtee,
erotetaan iliorefleksit. jännerefleksit, luukalvorefleksit.
R:illä on suuri merkitys ei yksistään ruumiin
elonilmausten luonnonomaisexsa suoriutumisessa,
vaan myös käytännöllisessä lääketieteessä, jossa
moni tutkimustapa terveydentilan toteamiseksi
ja taudin luonteen selville saamiseksi perustuu
niitten tarkastamiseen ja koetteelle panemiseen.
Esimerkkeinä mainittakoon silmäterän
supistuminen valonsäteiden vaikutuksesta ja siiäreu
ynnä jalan ponnahtaminen eteenpäin
polvilumpion alla olevaa jännettä koputettaessa jalan
riippuessa vapaasti ihmisen istuvillaan ollessa,
mitki: iieijastusilmiöt ovat eri tavoin häiriytyneet
ja muuttuneet joissakuissa hermostoa koskevissa
taudeissa. M. O-B.
Refleksiivimuoto ’lat. reflexi’vua < refle’ctere
= kääntää takaisin), itsekohtainen muoto,
verbin taivutusmuoto, joka ilmoittaa verbin
ilmaiseman tekemiu-n kääntyvän I. kohdistuvan
takai-«ic tekijään iteeensä, esim. muullihe = muutti it
•ennä. — Refleksiivipronomini,
itsekohtainen a «emo (ks. Pronomini). —
Refleksiiviverbi, johdettu verbi, jonka
tekij ipersoona ilmoittaa kantaverbin ilmaiseman
tekeminen objektia, esim. peseydyn = pesen itseni.
A. K.
Reflekslkourlstus ’k Refleksii. kouris-
tus. joka syntyy refleksi-ilmiön tks. t.)
välityksellä.
Refleksioni i lat. rcfle’ctere = taivuttaa
takaisin. kääntää johonkiin, mietiskely, tarkkuus.
Refleksionisirkkeli (ks. Refleksioni ia
Sirkkeli) ks. Prismasirkkeli.
Reflekteernta liat. rcfh’ctcrc = taivuttaa
takaisin, heijastaa), heijastaa; miettiä, punnita
ajatuksissaan; kiinnittää huomiota.
Reflektori (lat. rcflc’clere = taivuttaa 1.
käännyttää takaisin), kuvastin, joka heijastua valoa
määrättyyn suuntaan. Parabolinen kuvastin on
tähän tarkoitukseen sopivin, vrt. myös
Kauko-p u t k i.
Reformaattori (ks. R e f o r m a t s i o n i),
uudistaja; uskonpuhdistaja.
Reformatsioni (lat. rcformä’tiö = uudistus,
parannus. < lat. rc = takaisin, ja forma = muoto),
uskonpuhdistus (ks. t.).
Reformeerata (lat. rcformä’re), uudelleen
muodostaa, uudistaa, parantaa.
Reformeerattu kirkko (..uudistettu" kirkko,
ks. Reformeerata), luterilaisen kirkon
rinnalla toinen protestanttisuuden päähaarautuma,
jonka henkiset isät ovat Zwingli (ks. t.) ja
Calvin iks. t.). Uskonpuhdistuksen kannattajat
käyttivät itsestään alussa mieluimmin yhteisnimeä
..evankeliset"; mutta luterilaisen ja
zwingliläi-sen uskonpuhdistuksen luonteen ero tuli ilmi jo
aikaisin ja johti erkanemiseen Marburgin
keskustelussa 1529: riitakohdaksi tuli varsinkin
ehtoollisoppi (ks. Ehtoollinen). Opin eron
pohjalla syntyi kirkkokunnallinen ero ja
vastakohta esiintyi pian varsin jyrkkänä.
R:IIa k:lla ei ole sellaista yhteisen
tunnustuksen yhdyssidettä kuin kaikkien maiden
luterilaisilla Augsburgin tunnustuksessa; vaan se on
kussakin maassa, mihin se vakaantui, kehittynyt
itsenäisesti ja laatinut oman tunnustuskirjansa.
Laajimmalle levinneet ovat Heidelbergin
katkismus (1563), Dordreehtin synodin päätös (1619)
ja Westminsterin tunnustus 11647). Kuitenkin
on r:illa k:illakin yhteinen perustyyppi. Kaikki
uskonpuhdistajat pyrkivät poistamaan
roomalaiskatolisen kirkon väärinkäytöksiä ja palaamaan
takaisin evankeliumin alkuperäiseen puhtauteen.
Mutta kun Lutherin lähtökohtana tässä oli
persoonallinen kokemus synninhädästä ja uskon
turvautumisella Jumalan armoon saavutetusta
rauhasta. oli Zwingli’n ja Calvinin lähtökohtana
Jumalan kunnia ja kaikkivaltainen tahto. Tämä
painaa leimansa r:uun k:oon kaikilla aloilla.
Piiäopiksi tuli predestinatsionioppi (ks.
Pre-destinatsioni), minkä Dordreehtin synodi
vahvisti jyrkässä muodossa: sen mukaan Jumala
on ennalta määrännyt vain osan ihmisistä
autuuteen, toiset kadotukseen. Myöhemmin, ja
nykyaikana jotenkin yleisesti, on siitä
käytännössä luovuttu ja opetettu, että Jumalan armo
on tarjona kaikille. Raamatussa ilmoitettu
Jumalan tahto on kirjaimellisesti sovitettava sekä
yksityisen kristityn että koko kirkon elämän
ohjeeksi; sekä suhde Raamattuun että koko
kirkollinen ja kristillinen elämä saa r:ssa k :ssa
lain-omaisemman luonteen kuin luterilaisuudessa.
KäytännOllis-kristillinen elämä saa tältä
kannalta usein ankaran ja synkän leiman, niinkuin
1600-luvun puritaaneilla, mutta siitä johtuu
myöskin tarmokas pyrkimys kristilliseen toimin-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
