Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Registreerata ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1667
Regulus Rehbinder
ltiliS
Regulus [rr I, Marcus A t i i i u s, room.
-ota|-uàllikko 1 -essä puunilu i -sodassa, sai
kur-thagolai-i-t» merivoiton K.kuomos-vuoriuiemeu
luona 256 e. Kr ja uhkaili seuraavana vuonua
Karthagon Mutta karthagolaisten
palkkasotu-rieu päällikkö, lakedairaon ilainen K-anthippoa,
voitti hauet ratkaisevasti ja otti hänet itsensil
»ungiksi. Kern taan. ettii R. sittemmin
lähetettiin karthagolaisten lähetystön mukana Roomaan
ke-kustelemaan rauhasta ja sotavankien
vaihtamisesta. Mutta vaikka hänen oma
vupuuksipää-synsä oli tehty riippuvaksi tehtävän
onnistumisesta. niin hän kuitenkin Rooman senaatissa
pontevasti vastusti karthagolaisten ehdotusta ju
palasi Karthagoon mukanaan kieltävä vastaus.
Tarina tietää karthagolaisten kestoksi muka
leikanneen häneltä silmäluomet ja asettaneen hänet
polttavaan päivänpaisteeseen sekä sitten
piikki-tynnyri—ii vierittäneen hänet mereen. [0. Jäger,
M. Atilius H." 18781.) E. R-ti.
Regulus ks. Hippiäinen.
Reguly /rägulij, Autal 11819-58). unk.
kielentutkija. lähti harjoiteltuaan m. iii. Rudnpestin
yliopistossa historiallisia ja lakitieteellisiä
opintoja. lv.’I ulkomaanmatkalle Saksaan. Tauskaan
ja Ruot-iin, jossa tutustuminen kansalaiseemme
A. I. Vruidssoniin ratkaisevasti vaikutti hänen
tulevaisuuteen-.!. Suomalais-unkarilaista
kielisukulaisuutta koskevan kysymyksen
ratkaiseminen alkoi tällöin selvetä hänelle elämäntehtäväksi.
Marraskuussa 1839 hän saapui Suomeen jn
ryhtyi täällä palavalla innollu tutustumaan
kansaamme. kieleemme ja kansanrunouteemme; m. ro.
hän tällöin yritteli Kalevalan unkarintamista
iks. Kalevalan käännökset).
Seuraavana vuonna hän kävilsi Lapissakin. V. 1841
hän jatkoi matkaansa Pietariin valmistuakseen
suunnittelemalleen kieli- ja kansatieteelliselle
tutkimusmatkalle Venäjän suomensukuisten
knn–iin keskuuteen. Snatiiaun Unkarin
tiedeakatemialta rahallista kiinnutiMu R. 1843 lähti
Pietarista pitkälle tutkimusmtkalle (1843-46)
Itä-Venäjälle ja Luoteis-Siperiaan, tutkien ei
ainoastaan vogulien, ostjankkien, tseremissien jn
mordvalaisten, vnnn myös snmojedien ja
tsuvas-sien kieltä. Pietariin palattuaan hän valmisti
i1846i suuren ja arvokkaan Pohjois-Uralin vähän
tunnettujen seutujen kartan selityksineen
(..Etlino-graphisi h geographisehe Karte des nördlichen
Uralgebietes, entworfen auf einer Reise in den
Jahren 1844 und 1845"). V. 1847 R. palasi
Unkariin ja nimitettiin seur. v. Budapestin
yliopiston kirjastonhoitajaksi. Ylen vaivaloisella
tutk imu-mntkalln saatu tuuti oli kuitenkin vienyt
R:n voimnt niin. ettei hän enää kyennyt
saamaan rikkaita aineksiaan järjestetyiksi, vielä
vähemmin julkaistuiksi. Valitettavaa oli
varsinkin se. että hänen tuomansa suuret ja arvokkaat
kok’elmnt vogulilaista ja ostjaukkilaista kansan
runoutta pitkäksi ajaksi iäivät suurelta osaltaan
hrdelm.itliimik-1 etupäässä »entähden, ettei hän
ollut varustanut niihin käännöstä. — Huolimatta
siitä ett i R:n aine-skokoelmat monessa suhteessa
olivat puutteelli - m mikä suureksi osaksi
johtui »iitii. ettei hän ollut riittävässä määrässä
tieteellisesti vai mi-tuniit tutkiinusmntknunsn
varten . oral ne kuitenkin, tultuaan myöhempien
tutkijain. Hunfnlvyn, Budenr.in. Munkäcsi’n ja
Pépayn lk», n.) järjestäminä, selittäminil ja
muokkaamina julkisuuteen, erittäin suuresti
edistäneet suomalnis ugrilaisten kansain ja kielten
tuntemista jn tutkimista [P. Hunfnlvv. \ vogul
föld <ss nfp" isti4; -iv. 43-70), J. PApay,
..Snmm-lung ostjakischer Volksdichtungen" (1905;
joh-danto), sama, ..Reguly Autal urnli térkfpe"
l öldrajri Kör.leménvek X XXIV; 1906).]
V. W.
Regulääri (Int. rig u UI’ris < rfgula =ohje),
säännönmukainen, säännöllinen.
Reliabeam, Salomon poika ja seuraaja,
hul-litsi .luudan kuninkaana n. 937-920 e. Kr. Israe
Iin pohjoiset heimot kieltäytyivät tunnustamasta
häntä kuninkunkseeu ja erkanivat ainaiseksi
.luudasta. R:n ei onnistunut sodalla pakottaa
liejtä alamaisuuteensa. Jerobeam I (ks. t.) sai
ipua faarao Sesonkilta. joka hyökkäsi Juudaan.
Uhraamalla palatsin ju temppelin narteet R. sai
Jerusalemin pelastetuksi hävitykseltä. R.. jonka
iiti oli ammonilainen. suosi kanaanilaista
epä-jumalnnpalvelusta (1 Kun. 12i-3<>: 14j1Si; 2 Aik.
10,-12,,). Ar. H.
Rehabilitatsioni (ransk. réhabililation),
menetetyn oikeusaseman taikka arvon palauttaminen,
kuten syyttömästi tuomitun saattaminen siihen
oikeustilaan, jonka tuomio häneltä riisti; hyvän
maineen taikka kansalaisluottamuksen
uudistaminen: virka- tai sotilasarvon palauttaminen. R. on
useissa tapauksissa osoituksena siitä, että
joku oikeudenvastaisesti taikka muuten
virheellisesti on menettänyt jonkun oikeudellisen edun,
joka hänelle r:n kautta palautetaan, mutta r:sta
puhutaan silloinkin, kun asianomainen
myöhemmillä ansioillaan ou sovittanut sen hairahduksen,
jonka johdosta hän menetti hyvän maineensa,
arvonsa j. n. e., ja tämä hänelle nyt annetaan
takaisin; harvoin varsinaista armahdusta
sanotaan r:ksi. R. E.
Rehabiliteerata (ransk. rthabititcr), saattaa
jokin niihin oikeuksiin, jotka häneltä
syyttömästi on riistetty, antaa hyvitystä, vrt.
Rehabilitatsioni.
Rehbinder [rrbiv-J, ikivanha Westfalenista
peräisin oleva aatelissuku, joka 1200-luvun alussa
tuli Itämeren-maakuntiin ja sieltä sitten Ruotsiin
ja Suomeen.
1. Henrik R. (1604-80), soturi, oli ollut
Kustaa II Aadolfin asepoikana Puolan ja Saksan
sodissa, oli 1636 mukana Wittstoekin taistelussa,
jossa sai 18 haavaa, ja otti 1648 ratsumestarina
osaa Praagin piiritykseen. R. osoitti sitteu
suurta urhoollisuutta myös Puolan sodassa, jolloin
1656 nimitettiin henkiratsurykmentin everstiksi,
ja tuli 1673 Suomen sotaväen ylipäälliköksi. Sai
1668 ruots. aatelisoikeudet ja korotettiin 1680
vapaaherran arvoon. Omisti Kavantsaaren ja
Villikkalan tilat Suomessa.
2. Johan Reinhold R. (1741 -1824). soturi
ja valtiopäivämies. astui jo nuorena sotauralle,
tullen 1769 luutnantiksi, 1785 majuriksi
henki-rakiiunoiliin; oli mukana Suomen sodassa 1788-90.
Tämän jälkeen hän erosi sotapalveluksesta,
ruve-ten maanviljelijäksi. V. 1808 kutsuttuna
Turkuun valitsemaan lähetystön jäsentä Pietariin,
hän vaalia lujasti vastusti. Porvoon
valtiopäiviin hän otti osaa sukunsa päämieheuä, ollen
säätynsä huomatuimpia jäseniä, ja toimi
valtiopäivillä siviili- ja talousvaliokunnan
puheenjohtajana.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
