Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rehnsköld ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1671
Rehuarvo
1672
Uijien munnnvalktiuisaineiden täytyy hajaantuu
ja uudelleen rakentuu eläimen elimistössä, siimoin
useimpien hiilihydraattien (tärkkelyksen, useiden
sokerilujieu. selluloosan y. m.l.
Rsta on käytänn&ssä eri ryhmittely itä. Jako
perusteena tav. käytetääu osaksi niiden
alkuperää. osiksi niiden kokoumusta. käyttötapaa tai
näiden yhdistelmiä. Tavallisin jakoperuste 011
alkuperä jolloin r:n laatu ryhmittelyssä otetnun
huoiiin on. Tavallisimpia jukoju on seuraava:
\ ihant.ireliu. hapan- ja puinorehu. korsi rehu.
juurikasvit. jyvät ja -iemenet. tehtaiden jätteet ja
tuotteet — kii eläimelliset tuotteet (Hellner).
Kokoiimuksen ja käytännön nojalla on tupana
jakaa r. kolmeen päiiryhmääu: 1.
ravintoaineista köyhemmät r., mikä ryhmä
jakaantuu kahteen alaryhmään : a) tuoreet rehut:
b korsi rehu: 2. ravintoaineista
rikkaammat r. myös väkireliut . jotka
jakaantuvat alaryhmiin. u> tärkkely^rikkaammat rehut,
vilja- ja jauhoreliu sekä b)
munanvalkuaisrik-kaammat rehut löljykakut ja muut
munanval-kuaispitois,-minat tehtaiden jätteet sekä useimmat
eläimellistä alkuperää olevat v. m. r.) ; 3.
epäorgaaniset r.. jotka jaetaan ryhmiin : a)
suolat tavallisimmin käytetyt : keittosuola,
fosfori-happoinen ja liiililiappoinen kalkki); b) vesi.
Erityiseksi ryhmäksi voidaan katsoa ..ärsytys- 1.
makureiiu". joka ollen vailla sanottavaa
ravintoarvoa edullisesti vaikuttaa rehun muukkuuteen
tanis meirami y. m.). Tavallisissa oloissa tällä
on vältän tai ei ollenkaan merkitystä.
Kehujen kokoumus riippuu niiden tuotteiden
kokoumuksesta. joista ne ovat syntyneet tai
val-mi-tet it. Kun suurin osa tavallisista rehuista
ovat kasviviljelyksen tuotteita t. jätteitä,
vaihtelee niiden kokoumus samalla tavoin kuin
vil-jelystuotleiden kokoumuskin. Niinpä esim.
tuoreen ia kor-irehun kokoumnkseen varsin suuressa
mäirin vaikuttavat ilmasto-, maaperä- ja
lan-noitus-iihteet. Tästä seuran, että laadultaan tosin
samanlainen rehu eri seuduilla on
kokoumuksel-taan v irsin erilaista. Vuodesta toiseen vaihtelee
m\ös kokoiltiin- melkoisesti, pääasiallisesti
riippuen vuoileu sademäärästä. Käsikirjoissa
mainituilla keskiarvoilla on useita rehulajeja
arvioituessa varsin vähän käytännöllistä merki
tystu. sillä tavalliset vaihtelut nousevat useiu
20-50 r’r in. Heli 11;a ostettaessa on senvuoksi
Usein turvauduttava r e h 11 a n a 1 y y s i i n. jonka
aviillu voi saada käsityksen r:ti reliuarvosta
(ks. t.).
Useita r ta voi säilyttää pitkiäkin aikoja
niiden -anott tva-t 1 muuttumatta luullultaan.
Säily-mi-e.-.i r n rehun vedenpitoisuiidella suuri
merkitys : kuta -unrempi vedenpitoisuus, sitä pienempi
- iilyvilisyy- Tästä syystä useiden itsessään
erittiin sopivien r:n käyttö on rajoitettu, niitä kun
su.iren vedenpitoisimden takia ei voida kuljettaa
pitkiä matkoja rankki, mäski y. m.
vedenpitoi-set tehtaiden jätteet 1. Viime aikoina on yhä
suu-remma– L miiilr . - . ryhdytty käyttämään
erinäi–iii menettelyni iilyvilisyyden lisäämiseksi.
Tärkeimmät näistä ovat kuivattaminen ja
hapattaminen Kuivattaminen vaatii
erikoisin. varsin kalliita kuivauslaitteita ja tulee
•1 tuoksi käy ulisin pääasiallisesti teollisuudessa
tai maanviljeli ain ke-kei-ten suurehkojen
yhteenliittymien avulla Hapattaminen 1. ensilaasival-
mistus on, jos se toimitetaan hyvin, erinomainen
keino vedeupitoisen rehun säilyttämiseksi ja se
voidaan helposti suorittaa jokaisessa
maataloudessa (ks. Puinorehu). — Pilaantuneet r.
ovat usein myrkyllisiä ja siitä syystä vaarallisia.
Usein ne kuitenkin voidaan saada
käyttökelpoisiksi kuumentamalla, höyrykäsittelvllii tai
hapat-tnmallu. — vrt. 111. 111. Heinä, Puinorehu,
K e li 11 a r v o. Ruokinta. Täytereh u,
T u o t a n t o r e h u. [Pott, ..llaudbuch der
tie-rischen Erniihrung und der landwirtsch.
Futter-mittel" (1904-09), Kellner, ..Die Ernährung der
landwirtsch. Nutztiere" (1912), MUUer ja von
Weudt. ..Grundiüge einer wirtschaftl. Ernährung
der Milchktlhe" (1910), Nylander ja Cajander,
..Lypsykarjan hoito", G. von Wendt,
..Ruokinnasta heinänpuutteen aikana"
(Maanviljelystalou-dellisen koelaitoksen tiedonautoja maamiehille,
1913, 1914).] 0. v. W.
Kehuarvo. Rehun arvoa määriteltäessä voidaan
käyttää osaksi fysiologista mittapuuta ja siten
puhua rehun fysiologisesta arvosta,
osaksi taloudellista, jolloin rehun arvo lasketaan
rahassa. Kummallakin arvioimisella on suuri
merkitys, mutta ne ovat verrattain vähiin
toisistansa riippuvia.
Rehun fysiologinen arvo on erittäin
vaihteleva käsite. Sen suuruuden määräävät
seuraavat kolme seikkaa: rehun sisältämät
ravinto-ainemäärät ja niiden arvo. näiden
ravintoaineiden sulavaisuus sekä se työ. minkä
ravintoaineiden yhteyttäminen on tuottanut eläinten
elimistölle. Jos lähdemme siitä, että määrätty rehu
sisältää erään määrän ravintoaineita, voidaan sen
fysiologinen r. määrätä, jos tiedämme, kuinka
suuren osan näistä ravintoaineista jokin
eläinlaji voi hyödykseen käyttää, s. o. kuinka
suuren osan niistä eläin sulattaa, mikä arvo
niillä on elimistön toiminnoille sekä mikä määrit
työtä tarvitaan sulattamiseen. Ravinnonsaanti
määrätystä rehusta ja tämän toiminnan
aiheuttama työ ei ole kaikille saman lajin yksilöille
yhtä helppoa, vielä suuremmat ovat eroavaisuudet
tässä suhteessa eri lajien yksilöiden välillä.
Oljista esim. voi märehtijä huolimatta niiden
sulattamiseen menevästä voimankulutuksesta saada
enemmän ravintoa kuin ruuansulatuselimet
käyttävät sulattamistyöhön. OIji 11a. on siis
märehtijöille yleensä positiivinen fysiologinen r. Mutta
jos esim. vehnänolkia annetaan hevoselle, on,
jollei erikoisiin ruuansulatusta edistäviin keinoihin
ryhdytä, sulattamistyöhön käytetty
ravintoaine-määrä suurempi kuin minkä eläin voi oljista
saada ja fysiologinen r. siis negatiivinen. Tämä
esimerkki osoittaa, että fysiologinen r. on
erilainen sen mukaan, mille
eläinlajille rehua käytetään. Rehun arvoa
osoittava oikea mittapuu ei siis voi olla yhteinen
eri kotieläinlajeille, vaan se on kokeellisesti
määrättävä ja erikseen arvioitava kutakin lajia
varten. — Fysiologista ja taloudellista r :oa ei ole
toisiinsa sekoitettava, kuten ennen yleensä
tehtiin ja vieläkin usein näkee tätä alaa koskevassa
kirjallisuudessa tehtävän. Ensimäiset yritykset
määrätä mittapuu rehun arvolle tehtiin alun toista
sataa vuotta sitten, kun Albrecht Tltaer arvioi
rehun n. s. heinäarvoyksiköissä, ilmaisten mikä
määrä mitäkin rehua oli samanarvoinen kuin
määrätty heinämäärä. Niinpä olivat Thaerin mu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
