Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rehujauhot ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1673
Rehujauhot—Rehukasvit
1674
kaan rukiit =2.t heinäarvoyksikköä. oljet =
0.»-0,5, perunat = 0,4, öljykakut = 3 j. n. e. Kun
Lie-bigin ja Wolffin tutkimuksien nojalla rehun
ravintoarvoa ruvettiin laskemaan sen
ravintoaineen-pitoisuuden perustalla, otettiin käytäntöön n. s.
hiilihvdraattiyksiköt s. o. koetettiin ilmaista
toisten ravintoaineiden arvo laskemalla niiden
vas-taavaisuus hiilihydraateissa. Kun hiilihydraattien
arvo merkittiin 1 :ksi, arvioitiin rasvan arvoksi
2.1-2.1 (vastaten palamisarvou eroa).
Munanval-kuaisaineiden arvosta ei voitu päästä
yksimielisyyteen. Taloudellisten seikkojen annettiin m. m.
usein vaikuttaa arvioimiseen. Monet tutkijat
antoivat niille 5 t. 6 hiilihydraattiyksikön arvon,
johtuen tähän niiden korkeasta hinnasta. Toiset
antoivat niille arvon 4. 3 t. 2. Kaikki nämä
luvut ovat liian korkeita, kun on kysymys
fysiologisesta arvosta ja taloudelliseenkin arvoon
nähden ne osuvat vain poikkeustapauksissa oikeaan.
Hiilihydraattiarvio, joka viime vuosisadan
jälkipuoliskolla oli vallitsevana varsinkin
Saksassa, ei antanut tyydyttäviä tuloksia. Thaerin
jo alkama ja sittemmin Fjordin ja Kellnerin
jatkama kokeellinen r:n määrääminen on siis
huomattava edistysaskel hiilihydraattiarvioon
nähden. Fjord koetti verrata toisiinsa eri rehuja
ottamalla varteen niiden kyvyn ylläpitää
maidon-antia. Kellner taas vertasi toisiinsa niiden
suhteellista arvoa rasvantuottoon nähden. Heidän
tuloksensa olivat monessa suhteessa yhtäpitäviä
ja tarkastusykdistvsten toiminnasta saatujen
tulosten nojalla parantamalla Fjordin lukuja, n. s.
rehuyksikköarvoja. kävi yhtäpitäväisyys vielä
suuremmaksi. Vertausperusteena Fjord käytti
0,s kg n. s. sekoitettua väkirehua
(tämä suure ei ole täsmällisesti määrättävissä),
Kellner suuremman tieteellisyytensä ja
täsmällisyytensä nojalla 1 :t ä kg tärkkelystä.
Fjordin rehuyksikkö ilmaisi siis, kuinka suurella
määrällä jotakin rehua oli sama arvo
maidontuotannolle kuin sekoitetun väkirehun painoyksiköllä:
Kellnerin tärkkelvsarvo taas ilmaisee, kuinka
suurella tärkkelysmäärällä on sama lihoitusteho kuin
100 kg :11a kysymyksessä olevaa rehua. —Nykyisin
käytännössä olevan rehuyksikkölaskuu mukaan on
yhden rehuyksikön tuotantoarvo = 3 kg maitoa
(2,700 netto kaloria. 135 g sulavia valkuaisaineita),
sen elatusarvo = 150 kg elävää painoa 24
tunnissa itarv. sulava valkuaisainemäärä 90-100 g).
Näitä molempia arvioimistapoja tarkemmin
tutkittaessa on kumpikin huomattu jonkun
verran virheelliseksi. Tärkkelysarvonlaskelma antaa
virheellisiä tuloksia, kun on täsmälleen määrättävä
rehuarvo maidontuotantoa varten,
rehuyksikkö-laskelma samoin, kun on kysymys eläinten
lihoit-tamisesta. Syyn tähän on ensiksi osoittanut v.
Wendt, joka on näyttänyt eroavaisuuksien
johtuvan siitä, että munanvalkuaisella on vaihteleva
arvo. Jos munanvalkuaista käytetään
rasvan-muodostamiseen. ei sen arvo voi nousta yli 4.i
kalorian 1 grammaa kohti. s. o. yli n. s.
fysiologisen palamisarvonsa, jos sitä taas käytetään
maidontuottamiseen. voi sen arvo nousta yli 5
kalorian 1 grammaa kohti. Yhden
munanvalku-aiskilon yksikköarvo vaihtelee siis 1.35-1,70
yksikköön 1 kg:aa kohti tai tärkkelysarvossa
lausuen tämä arvo vaihtelee 0,94-n. l.jo kg:aan
tärk-kelysarvoa. Kun rehuaineiden arvo on määrätty
maidontuotannon perusteella, on munanvalkuais-
I aine tietenkin vaikuttanut suuremmalla arvollaan
ja sen nojalla on munanvalkuaisrikkaammille
rehuaineille annettu tärkkelvsarvolaskelmaan
verraten korkeampi r. Vastaavissa olosuhteissa
tärk-! kelvsarvo on tietenkin liian alhainen.
Rehun fysiologisen arvon laskemiseen
käyte-; tään rehuanalvysiä siten, että ensin määrätään
eri ravintoaineryhmien, munanvalkuaisen, [-ami-]-] {+ami-
]+} dien. rasvan, typettömien ekstraktiiviaineiden
(pääasiallisesti liukenevia hiilihydraatteja) sekä
kasvisyiden määrä. Sitten lasketaan näiden
ravintoaineiden sulavaisuus esim. 11. s.
sulavaisuus-koeffisienttien avulla. Kun tiedämme sulaneiden
ravintoaineiden arvon ilmaistuna arvioimiseen
käytettävässä mitassa (korvaus- 1. rehuyksiköissä
t. tärkkelysarvossa), laskemme nämä arvot
yhteen. Saadusta summasta on vähennettävä arvo,
mikä vastaa sitä työtä ja kulutusta, joka
ruuan-sulattamiseen on mennyt. Suurin osa tätä työtä
ja kulutusta johtuu täyteaineiden, ensi sijassa
kasvisyiden hienontamisesta, siirtämisestä
(ruuansulatuskanavassa), käymisilmiöistä j. n. e. Kun
kulutuksen suuruuden ja selluloosan määrän ja
laadun välinen suhde on jokseenkin samanlainen,
voi kasvisyiden 1. selluloosan laatu- ja
paljous-suhteiden nojalla päätellä, kuinka suuri
ravintoaineiden arvon summasta tehtävä vähennys on
oleva. Näin menetellen on useimpien
rehuaineiden fysiologinen r. määrätty. Laskelmien
luotettavuus tutkitaan jäljestäpäin ruokintakokeilla.
Suomen valtion maanviljelystaloudellisessa
koelaitoksessa on kokeilla ja laskelmilla määrätty
sulavien hiilihydraattien arvo 1,« rehu- 1.
kor-vausyksiköksi 1 kg:aa kohti. Rasvan arvo
vaihtelee samojen laskelmien mukaan 2,4-3,1
yksikköön 1 kg:aa kohti riippuen laadusta sekä
mu-nanvalkuaisaineiden l,:s-l,7o riippuen
fysiologisesta käytöstä. [Kühn. ..Die zweckmässige
Er-nährung des Rindes". Kellner. ..Die Fiitterungder
landw. Nutztiere". v. Wendt.
..Reliuvalkuaisainei-den teoreetisesta arvosta"
(Maanviljelystaloudel-lisen koelaitoksen vuosikertomus 1911-12).
Hansson. „Handbok i Utfodringslära".]
G. v. W.
Rehujauhot, kotieläinten ruokinnassa
käytetyt erilaiset väkirehujauhot (vrt. Väki rehu).
Rehujuurikas ks. Juurita s.
Reliukalkki on fosforihappoista kalkkia, jota
vähissä erin päivittäin eläimille annetaan rehussa
mahdollisesti löytyvän liian vähäisen
kalkkira-vinnon lisäkkeeksi. R:ia sanotaan myös
rehu-luujauhoksi. luurehujauhoksi ja saostetuksi
fos-forihappoiseksi kalkiksi. Sitä saadaan
sivutuotteena liimaa luista valmistettaessa käsittelemällä
niitä suolahapolla, jonka jälkeen tähän
liuenneista elimettömistä aineista, saostetaan
fosfori-happo kalkkimaidolla. Siten saadaan hienoa
valkoista tai kellervää jauhetta, jossa kuivattuna
on n. 37-38% fo^forihappoa. Tästä %-määrästä
tulee vähintään 90% :n liueta
sitroonahappoi-seen ammoniakkiin, jotta r. olisi hyvää. Kaupassa
esiintyy usein huonoa r:ia. joka kosteuden,
runsaan arsenikki- tai rikkihapokemäärän vuoksi
voi olla vaarallista ja vaikeasti liukenevaa, niin
että vain n. 13-14% fosforihaposta tulee eläimen
hyväksi, kun taas tiivsin kelvollinen antaa 60:kin
%. ’ E. v. K.
Rehukasvit, kotieläinten ruokintaa varten
viljellyt palkokasvit (apila, virna, nätkelmä. y. m.),
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
