- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
25-26

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Riimisauva ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

25

Riimisauva—Riimusauva

26

ländische Reimchronik" (uusin painos Leo
Mey-erin toimittama 1876). K. G.

Riimisauva ks. Riimusauva.

Riimukalenteri ks. R i i m u s a u v a.

Riimukirjoitus (ruots. runskrift; goot. runa,
isl. rün = salaisuus). Vanha germ.
riimukirjai-misto oli käytännössä sekä länsi- että
itägermaa-neilla. Riimukirjaimistoja 1. futharkkeja (ks.
F u t h a r k) on kaksi: vanhempi 1.
germaanilainen ja nuorempi 1.
pohjoismainen. Edellinen tavataan esineissä, jotka
ovat peräisin vv:n 200-800 j. Kr. väliseltä ajalta.
Jälkimäinen taas oli käytännössä n. v:sta 800
v:een 1100. Vanhimmat r:t ovat tavattavissa
itägermaanien asumapaikoilta, Itä-Saksasta,
Länsi-Venäjältä ja Romaaniasta. Jo 100-luvulla j. Kr.
syntyy Mustanmeren pohjoisrannikolla germ.
kulttuuri, joka osoittaa selvää klassillisten
kansojen, kreikkalaisten ja roomalaisten, vaikutusta.
Näistä seuduista käy sitten mahtava
kulttuurivirtaus pohjoiseen päin Itämeren rannikoille ja
sieltä pohjoismaihin, jonne se on saapunut jo
200-luvulla, tuoden mukanansa vanhimman
riimu-kirjaimiston. Kun Mustanmeren rannoilla
asuvien goottien kulttuurissa on huomattavissa niin
selviä kreikkalaisen sivistyksen jälkiä, on
otaksuttavaa, että kirjaimistokin on samasta lähteestä
kotoisin. Tutkimus onkin osoittanut, että
vanhemman futliarkin 24 kirjaimesta 15 on
kehittynyt kreik. kirjoitusmerkeistä ja vain 4 roomal.,
5 kirjainta voi palautua joko kreik. tai roomal.
kirjaimistoon. Kreik. kauppiaat ovat nähtävästi
olleet goottien ensimäisiä opettajia, ja
riimu-kirjainten vastineet ovat sentähden etsittävät
kreikkalaisten (ja roomalaisten) jokapäiväisestä
1. kursiivikirjoituksesta. Germ. maailman
kaukaisemmissa osissa kirjaimet piirrettiin puuhun,
kiveen tai metalliin. Tämä seikka aiheutti r:n
kehityksen siihen suuntaan, että vältettiin
kaikkia vaakasuoria ja kaariviivoja, minkä johdosta
riimukirjaimet eroavat kaikista muista
Euroopassa tunnetuista kirjaimista. Verrattakoon
toisiinsa esim. .. , . . , , , . .

riimukirjaimet. y R < H £

ja vastaavat roomal. kirjaimet F R C H S.

Muitakin muutoksia on tapahtunut
riimukirjain-ten kehityksessä. Järjestys on toinen kuin
kreik.-roomal. kirjaimistoissa ja kirjaimille on
annettu omat erityiset nimensä, jotka alkavat
sillä äänteellä, minkä merkki kirjain oli. Niin
oli f-kirjaimen nimi fe (= ruots. †ä) tai frøyr
(= ruots. Fröj), u-kirjaimen nimi oli ürr (= ruots.
uroxe), a-kirjaimen är (= ruots. är). — Saksassa
ja Ranskassa r. ei näytä olleen pitkäikäinen eikä
näy päässeen suurempaan kukoistukseen.
Englannissa se eli kauemmin ja tuli, muutamissa
kohdin kehittyneenä ja muuttuneena, käytäntöön
suuremmissakin muistomerkeissä.
Skandinaa-viassa r. kuitenkin on saavuttanut laajimman
käytäntönsä. Vanhimmat pohjoismaiset
piirrokset tavataan Tanskassa löydetyissä metallisissa
esineissä, aseissa, koristeissa ja työkaluissa,
mutta pian alettiin Ruotsissa ja Norjassa piirtää
kirjoituksia kiveen, ja tämä tapa levisi sitten
jo ennen viikinkiajan alkua Tanskaan.
Erittäinkin Ruotsi (Uplanti, Södermanlanti ja
Gott-lanti) on rikas riimukivistä (yhteensä n. 2,000).
Vanhalta Tanskan alueelta (siihen siis luettuna
Skåne, Halland ja Sönderjylland) on löydetty

n. 300; Norja on verrattain köyhä kiveen
piirretyistä muistomerkeistä. — Tuntuu omituiselta,
että vanhempi, 24 kirjainta sisältävä
riimukir-jaimisto muuttui (n. 800) nuoremmaksi, vain
16 kirjainta sisältäväksi. Tämä saa selityksensä
historiallisista tosiseikoista. V:n 600 jälkeen
voidaan huomata yleistä kulttuurin alenemista.
Kansainvaellusajan vilkas kosketus
naapurikansojen kanssa taukosi; kirjoitustaitoa ei enää
kannattanut mikään käytännöllinen tarve kuten
gooteilla. E. kävi harvinaiseksi ja sai
jonkinlaisen taikakeinon merkityksen. Ei voitu
kehittää kirjaimistoa kielen kehityksen mukaan. Tosin
muutamat kirjaimet kielen kehityksen mukaisesti
muuttivat merkitystä (niin esim. j:tä merkitsevä
kirjain rupesi merkitsemään a:ta, kun j sanan
alusta katosi), mutta toiselta puolen unelituivat
useat kirjaimet, joilla vielä kielessä oli
äänteelliset vastineensa, ja yleensä tyydyttiin
kirjaimistoon, joka hyvin vähän vastasi kielen
äänneasun vaatimuksia. — R. ovat yleensä lyhyitä.
Niillä on kielitieteellisessä suhteessa hyvin suuri
merkitys, mutta on joukossa sellaisiakin, jotka
antavat tärkeitä kulttuurihistoriallisia ja
historiallisiakin tietoja. Esineisiin piirretyt r.
ilmoittavat usein tekijänsä nimen; riimukivet
pystytettiin tavallisesti kuolleiden muistomerkeiksi.
Vanhimmista r:sta mainittakoon Gallehusin
läheisyydessä Polijois-Slesvigissä löydetyn kultasarven
piirros (300-luvulta) : ek hlevagastir holtingar,
horna iavido (ruots. ja g Hlevagast frdn Hult
gjorde hornet). Tärkein ja mieltäkiinnittävin
kaikista riimukivistä on Itä-Göötanmaan Rökin
pitäjässä löydetty kivi, joka sisältää vanhan ruots.
sankari runoelman katkelmia. Siinä on n. 750
kirjainta, ja kirjaimia on 7 eri lajia. Sen
piirtäjän nimi oli B i a r i. R. oli yleisessä
käytännössä kristillisen ajan alkuun asti, mutta vielä
kauan senkin jälkeen 011 riimukirjaimia
tunnettu ja käytetty. Ruotsissa ne olivat tunnettuja
vielä 1500-luvulla, Gottlannissa vielä 1600-luvulla
(ehkä myöhemminkin) ja Taalainmaasta
tunnetaan 26 piirrosta 1600- ja 1700-luvuilta.
Nuorimmassa on vuosiluku 1795. Vielä v. 1885 oli
Lillhärdalissa (viimemainitussa maakunnassa)
ukko, joka tunsi riimukirjaimet, ja Elfdalin
pitäjässä sanotaan vieläkin olevan henkilöitä
jotka pystyvät lukemaan esi-isiensä kirjoituksia.
[L. F. A. Wimmer, ,,Runeskriftens oprindelse
og udvikling i Norden" (1874), sama, „Die
Runenschrift" (1887), sama, „De tyske
rune-mindesmærker" (1894), sama, ,,De danske
rune-mindesmærker", LIV (1895-1908), G. Stephens,
,.The old northern runic monuments", I-IV
(1866-1901), S. Bugge, „Norges indskrifter med
de ældre runer", I (1891-1903; II
keskeneräinen), O. von Friesen, „Om runskriftens
här-komst" (1904), sama, „Upplands runstenar"
(1907), E. Ålund, „Runorna i Norden" (1904).]

R. S.

Riimukivet ks. R i i m u k i r j o i t u s.

Riimusauva, puuhun piirretty kalenteri,
tavallisesti särmikkään sauvan, harvemmin rasian
tai lautalehtisen kirjan muotoinen. Oli muinoin

Kalenterisauva kummaltakin levellltit puolelta nälxtyntl.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0025.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free